Missä sitä nyt mennään?

Sara on nyt sairaslomalla ja keskiviikkona mennään Nurmoon Takalan klinikalle. Ajattelin teille kertoa vain siksi, että ymmärrätte varmaan miksi en ole voinut juurikaan mitään kirjoitella. Myday olisi teille, kunhan vain saisin aikaiseksi sen editoida. Vaikkei ratsastamaan pääse silti ei aikaa edes kauheasti ole. Palailen asiaan myöhemmin kunhan kaikki selviää :)

It's so powerful

Sain eilen Eveltä nämä viime keskiviikon estevalmennuksen kuvat. Kuvien laatu on kärsinyt todella paljon, mutta jostain syystä silti halusin ne teille näyttää. Tänään on Potilan Jonnan kouluvalmennus, jossa treenaamme lauantain koulukisoja varten ja sunnuntaina on estekilpailut. Yritän saada kuvaajan tämän päivän valmennukseen, mutta saa nähdä pääseekö kukaan. Kuvailin maanantaina myday'täkin ja se vastausvideokin pitäisi jossain vaiheessa tehdä. Ainakin on pitkästä aikaa kunnolla materiaalia mistä teille tehdä aina kun kerkeää postauksia :) Palailen myöhemmin kertomaan tämän päivän valmennuksesta. Aikajärjestyksessä yritän näitä postauksia kuitenkin julkaista.

Eveliinalle kiitos kuvista! 

Estekilpailut 20.9.

Lähdimme Alavudelle kilpailemaan, vaikka varsinkin äiti vähän empi ajatusta. Alavudelle on kuitenkin sen verran matkaa, että sielä ei yhtäkkiä vain käydä. Joka kerta kun olemme nyt lähteneet trailerin kanssa jonnekin, hämmästelen aina vain samoja asioita: S odottelee vuoroaan tyytyväisenä, koska aloitetaan lastaaminen ja lastaaminen sujuu ongelmitta, minkä lisäksi S matkustaa helposti (se ei heilu ja tantteeraa). En voi kuin ihmetellä ja olla kiitollinen kaikesta. Kaikkien ongelmien jälkeen asiat alkavat sujua ja on mukavaa lähteä hakemaan kilpailuihin kokemusta. Ylipäätänsä se kuinka paljon S on muuttunut ja kehittynyt. Voisin palata takaisin aiheeseen, ennenkuin hehkutan pelkästään koko postauksen ajan kuinka tyytyväinen olen tuohon hevoseen. Okei, en voi lopettaa, koska onhan kaikki kovan työn tulosta ja kukapa ei olisi onnellinen tässä tilanteessa.

Matka ja kaikki sujuivat hyvin, eikä ongelmia ollut. Menin kaksi luokkaa, 70cm ja 80cm. 70cm meni ihan hyvin, S ei kuitenkaan ollut aivan niin hyvä kuin olisin toivonut. Harmillinen tuo yksi kielto, koska S mietti kahdesti menisikö, mutta ei sitten mennytkään. 80cm jännitti ihan hirvittävästi, koska esteet näytti jotenkin maasta niin suurilta. En edes tiedä miksi, mutta onneksi ne näytti hevosen selästä paljon pienemmiltä. Verkassa S otti yhden kiellon, mutta ei se mitään haitannut. S oli muutenkin paljon parempi. 80cm rata meni todella hyvin, ensinnäkin ylitin oikeasti itseni. Päätin, että kaikista mennään yli ja olin itsevarmempi kuin ennen. Olin näyttänyt esteitä jo verkassakin paljon, että kieltojen takia ei ole varaa saada hylkyä. S ei edes yhdenkään erikoisesteen kohdalla epäröinyt, se vain teki hommia ja pelasteli kuskin virheitä. Vihdoinkin on esteilläkin jonkinlaista edistystä huomattavissa, etenkin erikoisesteiden kohdalla, käännöksissä yms. revin vieläkin liikaa ohjalla. 

Satulle ja Jarille kiitos videoista, seurasta ja kaikesta mahdollisesta! :)

Kaiken kaikkiaan ei tullut onneksi turhaa reissua tehtyä Alavudelle asti ja saimme palata kotiin hyvinkin tyytyväisinä 80cm luokkavoitosta. Seuraavana viikonloppuna olisikin koulu- ja estekilpailut edessä, siihen asti pyritään treenaamisen ohella ottamaan rennostikin.

Estevalmennus 16.9.

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa Heidin treeniin hyppäämään Myllykylän kentällä. Äiti oli kuskina ja Assu tuli Namin kanssa meidän kyydissä. Satu oli vielä mukana kuvaamassa ja auttamassa :) Tälläkertaa S käveli melkein suoraan koppiin, eiköhän se pian suoraan sinne mene. Aloitimme yhdessä radan rakentamisessa, me olimme kuitenkin vähän myöhässä aikataulusta, niin emme kerinneet niin paljoa auttamaan.

Teimme todella pitkät alkuverryttelyt, olin jo puolessa välissä lopettamassa :D Ai miten niin pitäisi jaksaa sinne punttisalille raahata itsensä? No onneksi nyt sinne on aikaa raahautuakin ja koirankin kanssa olen yrittänyt lähiaikoina ahkerasti lenkkeillä, unohtamatta rakasta bodycombattia. Alkuverryttelyssä teimme samantyylisiä asioita kun viime viikolla valmennuksessakin, eli voltteja ja loivaa kiemurauraa. Sen jälkeen menimme puomeja ja aloimme hyppäämään.

Videopätkistä kiitos kuuluu Satulle!

Mitään ihmeellistä sanottavaa ei ole, koska oli aika tyhjä fiilis valmennuksen jälkeen. Valmennus ei mennyt hyvin, muttei surkeastikaan. Oli avuton olo siellä selässä ja tuntui, ettei olisi osannut ratsastaa, eikä ensinnäkään istua siellä. Ongelmani onkin juuri nyt istunta, varsinkin laukassa. Hevonen toimii hyvin nyt, mutta ratsastaja kaipaa hienosäätöä - ja paljon. En eilen jaksanut tehdä postausta, koska tulimme nin myöhään kotiin. Alunperin meinasin sen tehdä jo silloin :) Eve oli kuvaamassa myös valmennusta, niin saatte kuviakin kunhan saan ne Eveltä.

Cause in this moment I just feel so alive

Sunnuntaina sain avukseni Venlan tallille kuvaamaan ja nostelemaan mahdollisia tippuneita puomeja jne. Toki S ei edes puomeja tiputtele, sen verran tarkka on jaloistaan, kieltoja kuitenkin yleensä tekee tiputuksienkin puolesta. Hyppäsin itsenäisesti piiitkästä aikaa ja tarkoituksena olikin hypätä vain mielenvirkistykseksi, ei mitään sen ihmeellisempiä. On estekisoja tulossa minne olemme menossa, joten sen takia vähän muisteltiinkin mitä se hyppääminen on. Keskiviikkona olisi tarkoitus mennä estevalmennukseen myllykylään, kunhan kyytiasiat yms saadaan selville.

Venlalle kiitos videomateriaalista!

S hyppäsi hyvin, hypyt eivät tulleet läheskään niin pohjaan kuin yleensä. Tempo olisi saanut olla reippaampi, mutta S vaikutti niin väsyneeltä, että annoin sen mennä siihen tahtiin, että hyppääminenkin sujui, mutten kuluttaisi sitä loppuun asti kuitenkaan. Muutama kielto tuli okserille, lähinnä kuskin uskottomuudesta, että eihän me tosta mennä. En tiedä miten saisin itseni rohkaistua, etten ennakoisi kieltoja. 

Nyt on kirjotukset ohi, mutta vieläkään en voi hengähtää näköjään. Tänään on aamulla ruotsin koe ja kahdelta menenkin ensimmäiselle ajotunnilleni. Keskiviikkona on viimeinen koeviikon koe, mutta sitten pitäisi alkaa opetelle teoriakoetta varten, helpon b:n ohjelmaan, sekä matematiikan kokeeseen minkä siirsin. Ehkä saan sitten viimeistään hengähtää kun olen täyttänyt 18 ja pääsen itsekin kuljettamaan Saraa. 

Huippu hevonen!

Torstaina pääsin taas Heidin opetukseen ja tälläkertaa Janita pääsi kuvaamaankin valmennusta. On ihanaa huomata kun olemme trailerin kanssa lähdössä johonkin, niin Sara ei ole enää läheskään niin stressaantunut kuin ennen. Nykyään se rauhassa yleensä vain möllöttää paikallaan ja odottaa, että koska saadaan lähteä. Olimme nyt aikataulussa, vähän turhankin aikaisin kaikki oli valmiina, mutta eipähän tullut kiire. 

Kun pääsimme määränpäähän S oli tuttuun tapaan levottomampi ja pyöri kauheasti. S on aina levottomampi vieraissa paikoissa, jos se tuodaan sinne yksin, eikä kukaan hevonen matkusta sen kanssa samalla kyydillä. Onneksi se kuitenkin rauhoittuu kun pääsee selkään ja keskittyy olennaiseen. Päätin tälläkertaa mennä taas kangilla, kun viime kerralla menin ihan peruskuolaimilla.

Päivän tehtävänä oli loiva kiemuraura, jota menimme pitkillä sivuilla ja lyhyillä sivuilla tehtiin pääty-ympyrät. Sen jälkeen tehtävää muutettiin niin, että teimme voltit jokaiseen kulmaan, sekä loivan kiemurauran keskellä, eli siinä kohdassa missä hevonen suoristuu. Myöhemmin hommaa vaikeutettiin sillä, että kaikki voltit tehtiin laukassa. Lopuksi tein pitkällä sivulla ensin vastalaukkoja, minkä jälkeen tehtiin muutamia vaihtoja mm. vastalaukka -> oikealaukka ja vastalaukka -> oikealaukka -> vastalaukka ja niitä erilailla eri järjestyksissä. Viime viikolla teimme jo vastalaukan nostoja, joten osaatte varmaan arvata kuinka tyytyväinen olin näihin vaihtoihin, koska viime viikolla tein ensimmäistä kertaa oikeasti vastalaukkannostoja. 

Näiden kaikkien kuvienkin tunnelma on jotenkin niin ihana, ilta aurinko todellakin teki tehtävänsä kuviin ja pidän niistä aivan äärettömän paljon. Kiitos Janitalle upeista kuvista! Ja erityisesti saan vain kiittää mahtavaa valmentajaani joka vaan jaksaa uskoa meihin <3 Huomenna on psykologian kirjoitukset edessä, niin yritän sen myötä palailla pikkuhiljaa normaaliin postaustahtiini, kunhan saan kirjoitukset syksyltä pois alta.

Janita otti myös viimeisistä vaihdoista videota, joten tässä se:

Historia

Mieleeni tuli ajatus, että voisin kertoa Saran historistasta. En tule siis kertomaan meidän yhteisestä historiastamme, vaan kerron asioita ennen Saran saapumista minulle. Kaikkea en toki tiedä, mutta asioista joista tiedän. 

Moni saattaakin jo tietää, että Sara ei ole syntynyt Suomessa. Sara on syntynyt Latviassa ja siksi onkin rodultaan juuri latvialainen puoliverinen. Sara on kuitenkin merkitty Suomessa vain tilastohevoseksi, koska Latviasta tulevat paperit eivät kuulemma kelpaa todisteiksi Suomessa roduista tms. Sara on syntynyt 1.1.1998 ja tullut suomeen vuonna 2003.

Sara on varsonut kauniin tammavarsan nuorena, ennen Suomeen tulemista. Siitä ei ole edes kauaa kun sain tietää varsan nimen, mikä on Kingstona. Olen saanut varsasta kuvia, vielä en varsasta ole saanut tietää enempää, mutta todennäköisesti asustaa vielä Latviassa kasvattajallaan.

Kuvat on huonolaatuisia, mutta katsokaa nyt miten kaunis se on! En voi kiistää etteikö tekisi mieli astuttaa Sara, kuitenkin se taitaa jäädä haaveeksi oman kokemattomuuden vuoksi.

Saran on tuonut Suomeen yksityinen henkilö, jolta se myytiin ratsastuskouluun. Siitä asti Sara on ollut ratsastuskoulussa ympäri Oulua ja pääsi yksityiselle vasta vuonna 2011. Sara ei ollut kerennyt ennen meitäkään olemaan edes vuotta edellisellä omistajallaan. Tästä kaikesta olemme äidin kanssa päättäneet ettei Saraa myydä, kuin vasta pakon edessä. Toivon, että sitten joskus kun tarvitsen itse tasokkaamman hevosen, jäisi Sara äidille ratsastettavaksi. Sen kuitenkin tiedä, etten ikinä voisi antaa Saraa ylläpitoon. 

Kouluratsastuskilpailut 5.9.

Torstain valmennukseen en saanutkaan kuvaajaa, joten siksi en tee siitä postausta. Onneksi sain edes tälläkertaa kouluradastamme videomateriaalia :) Olin tallilla tänään joskus kahden aikaan ja rupesin kattelemaan tavarat valmiiksi. Viimeisenä haen aina hevosen, niin sen tarvitsee mahdollisimman vähän aikaa stressata tallissa lähtöä. Kun hevonen ja tavarat olivat valmiina, oli lähdön vuoro. Tälläkertaa lastasimme Saran pihassa ilman seinää missään tms ja sehän meni sinne ihmeellisen hyvin! Olin kyllä tyytyväinen, vielä pitäisi tehdä hommia pihassa, että se kävelisi sinne suoraan.

Kaikki sujui ongelmitta ja verkkaan kun pääsin, olin ihan ihmeissäni. S oli niin hyvä ratsastaa, rento ja kuuliainen. Kuski silti aloitti mokaamisen heti aluksi, kerkesin verkata jonkin aikaa vain yhdellä kannuksella! :D Yritin pitää mieleni positiivisena ja toivoin vain, ettei S jännity maneesissa. Kaikki meni hyvin ja ennen radalle lähtöä sain Heidiltä hyviä neuvoja. S kyttäsi aluksi ihan järkyttävästi tuomaripäätyä, mutta kerkesin siinä onneksi ravailla toiseen suuntaan ympyröitä, niin S rohkaistui. 

Hevonen oli niin hyvä radalla, se ei jännittynyt ja olen hevoseen enemmänkin kuin vain tyytyväinen. Toivottavasti S olisi tästä lähtien rento koulukilpailuissa. Itseä harmittaa vain älyttömästi se kuinka monta kertaa itse mokasin. Kun olin tervehtinyt ja lähtenyt vasemmalle tuli totaalinen black out. En muistanut mistään mitään, jatkoin vain eteenpäin pillin vihellykseen saakka. Rata sujui ihan hyvin taas siihen asti, kunnes unohdin toisen voltin... sitten rata jatkui taas hyvin, mutta lopputervehdyksessä unohdin ensin tervehtiä, olin jo helpotuksessa taputtamassa hevosta :D Kaikkein  eniten olen tyytyväinen siihen, että laukka käynti siirtyminen sujui todella hyvin, tietenkin hevosen rentouden ohella :) Mahdollisuuksien mukaan seuraavat kilpailut olisivat 26.9 ja estekilpailut 27.9.

Odotimme kauan ratamme jälkeen, koska olin ensimmäisellä sijalla yli puolet siitä ajasta kun luokka oli käynnissä. Muutama viimeinen kuitenkin päätti meidät pudottaa ensimmäiseksi ei sijoittuneeksi :D Olimme siis viidensiä tai neljänsiä. 

Olin Nooran kanssa kilpailuissa, tässä linkki Nooran blogiin! Ja Nikolle vielä kiitos videon kuvaamisesta :)

I will forget the world I knew, but I swear I won't forget you

Näköjään kirjoitukset alkavat vaatia omansa ja tärkeysjärjestyksessä blogin kirjoittaminen on kuitenkin suhteellisen heikoilla. En usko, että pystyn pitämään postaustahtia entisellään, pyrin nyt saamaan edes muutaman postauksen viikossa. 

Saran kanssa on mennyt hyvin. Eilen ja tänään S on ollut kauhean rennon ja letkeän oloinen, sekä liikkunut muutenkin paljon paremmin ja reippaammin. Toivottavasti homma jatkuukin samanlaisena :) Tänään olin Jonnan kouluvalmennuksessa: menimme ns. itsenäisesti ratsastaen mitä halusimme, mutta Jonna oli neuvomassa samalla. Oli kiva mennä noin, koska en ole ennemmin mennyt ja nyt pystyy parantamaan tätäkin kautta perusratsastusta ehkä jopa paremmin.

Torstaina lähdemme taas Heidin valmennukseen ja lauantaina olisikin pitkästä aikaa kilpailut. Maanantaina olimme kuvailemassa Venlan kanssa ennen ratsastusta, niin tässä teille niitä kuvia kuvittamaan tätä postausta :) En pyytänyt/saanut ketään mukaani tänään valmennusta kuvaamaan.