Myrkky 30.9.

Koko perjantai meni kilpailuihin valmistautuessa. Olin tallilla ennen neljää ja kotona vasta kymmen aikaan. Viimeinen treeni ennen kisoja meni ihan hyvin, menin pellolla ja kentällä lopuksi hetken aikaan. Pesin Sarpan ja varusteita, sekä letitin sen jo valmiiksi.

Kuvat on ottanut Minna Etelämäki

Lauantaina jo ennen kilpailuihin lähtemistä S oli kauhean stressaantunut ja yritti potkia bootsejakin pois ennenkuin sain ne edes jalkaan. Kuitenkin kaikki onnistui ihan hyvin ja pääsimme kilpailupaikalle. Nea oli Bellan kanssa samalla kyydillä, niin S sai jäädä koppiin odottelemaan yksin ja olenkin ylpeä siitä ettei sitä haitannut ollenkaan jäädä sinne odottelemaan. Olimme Nean kanssa eri luokissa niin autoin Neaa ja kuvasin heidän ratansa ennenkuin lähdin laittamaan Sarppaan valmiiksi.

Varusteita laittaessani S oli fiksusti. Seisoi omaan tapaansa rauhassa ja sain sen yksin hyvin laitettua kuntoon. Lähdin hyvissä ajoin verryttelemään, koska olin todennut sen viime kisoissa hyväksi. Mitä kylmempi alkaa tulla on tärkeämpää vanhan hevosen kanssa verrytellä ajallaan ja varsinkin kun menee vain yhden radan. Verryttelynä on toiminut hyvin, että aluksi ratsastan eteen alas pitkällä ohjalla, taivuttelemalla samalla. Kun kaikki askellajit on käyty läpi, niin sitten vasta alkaa kokoamaan ja menemään liikkeitä kunnolla läpi. 

Verryttelyssä S oli jännittynyt ja kaikki oli pelottavaa. Vaikkei se nähnyt mitään pelottavaa, se oli silti vain jännittynyt kokoajan. Valmentajani oli samaan aikaan verryttelyssä ja sainkin Sannalta ohjeita miten toimia. Sannan avulla verryttelyssä tuli ihan hyviä pätkiä, mutten silti saanut hevoseen minkäänlaista tuntumaa ja kontaktia. Normaalisti tunnen sen, koska se menee hyvin, mutta nyt ei tullut minkäänlaista tunnetta. 

Maneesiin päästyämme S veti itsensä lukkoon ihan tyysti. Kiersin rataa vain ympäri, että S näkisi kaikki paikat ja rentoutuisi. Mitään rentoutumista ei kuitenkaan tapahtunut. Ajattelin vain, että noh yritetään vetää vain tämä ja kattoa jos pääsisi läpi. Osasinkin jo ennalta arvata kuinka jännittynyt S voisi olla, koska pitkästä aikaa maneesissa kilpailut. Siksi ennakoinkin ja nyt Myrkyssä on harjoituskoulukilpailut perjantaina, joissa olisi tarkoitus mennä A merkin kouluohjelma. Olen kuitenkin kipeä, enkä ole päässyt ratsastamaan, niin näyttää siltä, että joudun perumaan osallistumiseni.

Kilpailun ohjelma oli/on meille ihan älyttömän haastava ratsukkona, siinä on paljon kaikkea mikä vaatii treenaamista vielä kauheasti. Lähdimme kuitenkin kilpailuihin, koska kaikki kokemukset ovat plussaa ja ei siinä mitään häviä. Yllätyin ihan älyttömästi, että saimme 55,1%. Vaikea rata ja epäonnistunut suoritus, niin siihen nähden nuo olivat todella hyvät prosentit. Olemme muutenkin vielä niin keltanokkia Helpossa A'ssa. Kuten kuvistakin näkee oli S jännittynyt enkä saanut ratsastettua sitä. Epäonnistuminen tuo rata oli, mutten kuitenkaan ollut harmissani. Olosuhteet oli mitä oli ja teimme parhaamme. 

Seuramestaruus 2017

12.9. Jalasjärvellä kilpailtiin seuran mestaruudesta. Mestaruudessa kilpailtiin kahdessa eri "lohkossa", pikkumestaruudesta (0- ja 1-tasolla kilpailevat) ja mestaruudesta (2- ja 3-tasolla kilpailevat). Luokka määräytyi tulosten mukaisesti, eli jos oli saanut esim. Helppo A luokasta kuluvalla kaudella yli 58% niin täytyi mestaruudesta kilpailevan mennä vähintään Helppoa A'ta. Meillä on Sarpan kanssa yli 58% tulos, joten meidän piti mennä Helppo A. Ohjelmana oli Helppo A FEI Lasten joukkueohjelma 2016 ja luokan tuomaroi Marja Bergström. 

Kuvat on ottanut Minna Etelämäki 

Verryttelyssä S oli ihan kauhea. Se protsestoi jokaista asiaa vastaan mitä tein. Kerkesin spekuloimaan mielessäni, että sen jalka on mennyt uudelleen ja kuinka keskeyttäisin kisat osaltani. Kuitenkin jokin tunne sai minut jatkamaan. Rupesin tekemään takaosakäännöksiä ja siinä tajusin mikä on homman nimi. S protestoi takaosakäännöstä tehdessä kannukseen niin pahoin, että takapää lensi. Koko verryttelyn ajan S oli pukitellut ja laukkasi ns. körmylaukkaa. Kun tilanteen olin tajunnut jatkoin verryttelyä normaalisti ja palaset alkoivat loksahdella pikkuhiljaa paikalleen.

Olin töiden jälkeen sinä päivänä äärettömän väsynyt ja en meinannut jaksaa ratsastaa Saraa niin paljoa kuin olisi pitänyt. Radalle mentäessä itse väsähdin vielä enemmän, mutta päätin jaksaa yrittää. Kentän ulkopuolella oli heinäpaali, mikä oli kauhea lihansyöjämörkö. Siitäkin kuitenkin selvittiin pääsimme aloittamaan radan. Kaikki palaset loksahtivat paikoilleen ja S oli niin mielettömän hyvä ratsastaa. Kaarella piti myödätä ohjia ja S reagoi heti. Ennemmin S ei ole reagoinut oikein myötäämiseen, mutta se on nyt menneen kuukauden aikana tajunnut sen ja nykyään on ongelmana sen ylös saaminen sieltä. Aina kun yksi ongelma katoaa on toinen vastassa. 

Rata meni meidän osalta todella hyvin esim. verkkaan nähden mutten osannut odottaa mitään kauhean hyvää tulosta. Muistan loppuverryttelyä tehdessäni haaveiluni: "Toisaalta olisi mahtavaa saada se 60%". Pyrin aina kilpailuissa hyväksyttyyn suoritukseen, mutta pikkuhiljaa ajatukset alkavat olla siinä 60% vakiintamisessa. Kun olin loppuverryttelyn saanut päätökseen ja kävelin pihalla vastaani tultiin kukkakimpun ja arvostelupaperini kanssa. Olin aivan puulla päähän lyöty ja ajattelin heidän antavan kukkakimpun kaikille. Hetken päästä kuitenkin tajusin, että olimme Saran kanssa voittaneet oman luokkamme prosentein 63%. Olen vieläkin niin onnellinen siitä ja teimme vielä uuden prosenttiennätyksen, vaikeammassa luokassa kaikenlisäksi.  

Seuramestarit saimme tietoon vasta kun olimme jo illalla kotona. Olimme lähteneet jo luokkani jälkeen kotiin, koska luokkamme oli ensimmäisenä niin ei ollut järkeä jäädä moneksi tunniksi odottamaan kilpailujen loppua. Kysyinkin seuralaisilta saisimmeko lähteä vai pitääkö jäädä odottamaan. Kotona sitten odotimme äidin kanssa hyvin jännityksissä ja Tiialta sain tiedon että voitimme Saran kanssa seuramestaruuden! Se on meille hieno saavutus, koska emme ole voittaneet koskaan oikeastaan mitään. Se oli juuri se, jota tarvitsin motivaation kasvattamiseen ja siihen, että me pystytään ratsukkona menestymään, jos vain näen tarpeeksi vaivaa sen eteen. Mestarit palkitaan seuran pikkujouluissa marraskuussa, mitä odotan jo innolla. Seuraavat kisat on 30.9 Myrkyssä, kouluratsastuksen Isocupin  finaali. Ohjelma on meille todella vaikea, mutta mennään vähän harjoittelemaan ja kokeilemaan.

Kuulumiset

Päätin herättää blogin jälleen henkiin. Pyrin kerran viikossa postaamaan, mutta pidän tämän kuitenkin liikutuspäiväkirja tyyppisenä blogina. Ulkoasua olen päivittänyt, mutta siihen teen vielä muutoksia sitä mukaa kun kerkeän.

Mitä minulle kuuluu nyt? Tai meille? Ketä on me? Nyt on kuvioissa vain minä, hevonen ja koira. Kesällä Vili lopetettiin, mikä oli kova paikka. Kuitenkin Rita sai kuuden pennun pentueen, josta minulle jäi omaksi koiraksi Koda. Tarkoitus olisi käydä sen kanssa näyttelyissä ja hirvikoira siitä tulee, mutta tulevaisuus näyttää mitä kaikkea tullaan tekemään yhdessä.

Itse olen tällä hetkellä töissä. Vuoden vaihteessa haen uudestaan Tampereelle poliisikouluun. Hain viime vuoden vaihteessa myös samaiseen kouluun, mutta oma terveys tuli vastaan ja sairastuin. Pystyn onneksi elämään lääkkeiden avulla normaalia elämää ja sairaus ei haittaa mitenkään, eikä estä mihinkään ammattiin kouluttautumista. En tiedä vielä teenkö siitä erillisen postauksen vai en, teidän tietonne jää tähän tai saatte myöhemmin siitä lisää tietoa.

Sara voi hyvin ja on elämänsä kunnossa, lukuunottamatta kesällä kertynyttä heinämahaa. Tällä kaudella olemme päässeet paljon kilpailemaan ja kilpaillaan Helppo A tasolla. Tarkoitus on nyt valmentautua ahkerasti ja seuraavalla kaudella jatkaa samaa rataa, ellei loppukaudesta pääsisi korkeammalle - aika näyttää. Valmentajanamme on Sanna Pajula jonka kanssa treenaamme kerran viikossa. Kuvioihin on tulossa mahdollisesti lisääkin valmentajia, en ole vielä varma kuinka aion toimia. Paljon muutoksia on tullut, mutta näillä mennään tällä hetkellä.

Jalasjärvi 29.10

Kaikesta huolimatta pääsimmekin Saran kanssa kilpailemaan Jalasjärvelle. Yhden muuttujan kerroinkin jo edellisessä postauksessa, mutta kun se ongelma oli "ratkaistu" oli ongelmana kyyti ja koko kilpailuiden mahdollinen peruuntuminen kökkäväen uupuessa. Isä lupautui kuskiksi ja lähtemään avukseni. Olikin kiva lähteä isän kanssa reissuun, koska olen ollut kuitenkin hänen mukanaan kilpailuissa, niin oli kiva kun se meni tälläkertaa näin. Kaikki sujui ongelmitta, lastauksessa eikä missään muussakaan ollut ongelmia.

Verkkasin Saran taivuttelemalla, temmon vaihteluilla, pysäytyksillä ja liikkeelle lähdöillä. Verkassa S tuntui omalta itseltään. Kun meidän vuoro oli mennä maneesiin, S jäännittyi todella lujaa. Osasinkin varautua siihen itse ja ratkaisin tilanteen tekemällä volttejä tuomarin päädyssä kumpaankin suuntaan, koska tuomarin pääty oli todella jännittävä. Hetken kuluttua S onneksi rentoutui. Rata oli paljon parempi kuin Kurikassa ja olen tyytyväinen hevoseen. Itse onnistuin kuitenkin taasen mokaamaan kun hevonen oli hyvä ja unohdin voltin ennen kolmikaarista. S meinasi ottaa myös pissatauon itselleen.

Suorituksen jälkeen tein loppuverkan, jossa ratsastin eteen alas. Isä haki pöytäkirjan ja jännitin ihan mielettömästi kuinka paljon saimme, kuinka paljo oma unohdukseni vaikuttaisi. Saimme tasan 60%! Olen niin onnellinen vieläkin kyseisestä tulokesta, koska se on paras tähän mennessä. Sijoituimme kolmasiksi. Olin niin onnellinen, että rupesin itkemään onnesta ja huomasin kuinka onnellinen isäkin oli puolestamme. Oli kiva viettää isän kanssa laatuaikaa ja yhdistää siihen Sara.

Nyt tulevana lauantaina suuntaamme Niinisaloon, saman ohjelman ja tuomarin arvosteltavaksi. Toivottavasti tällä kertaa ei tule unohduksia ja olisi kiva saada parempi tuloskin! :)

Rata kuvattiin taas vain puhelimella, mutta mikäli joku haluaa katsoa silti:

kaikki kuvat c. Veera Antila 

Kurikka 24.9

Pääsimme Saran kanssa starttaamaan 1-tason koulukilpailuissa Kurikassa He B:3 2009. Vuoden tauon jälkeen olin tyytyväinen suoritukseemme, vaikka kuvassakin näkyy lopputervehdyksessä ilmeessäni pettymys kun kiitän Saraa. Sara oli hyvä, enkä vain ratsastanut niin hyvin kuin olisin pystynyt. Saimme 56,36% (jaettu 12 sija) ja kuitenkin onnistuin tavoiteessamme saada hyväksytyt prosentit. Paremminkin olisi voinut mennä, mutta kunhan selvisin seuraavaan päivään ja nukuin yön yli, sain itseni tajuamaan, että hyvinhän se meni. Tämä oli vasta toinen He B minkä olen mennyt ja viime syksynä sain hyvin samat prosentitkin. Takapakkia ei ainakaan ole tullut, nyt vain ahkerasti treeniä. 

Tulevana lauantaina suunitelmissa oli mennä Jalasjärvelle koulukisoihin, mutta näyttää siltä ettei saada lähteä. Lähtisin, mutta tallilla on muilla hevosilla flunssaa, niin ei pääse lähtemään. Ärsyttää kyllä ihan mielettömästi, ei niitä kilpailuja liikaa ole. Todennäköisesti jätän mestaruudetkin välistä, koska ei pääse kisoihin treenaamaan. Meidän "kilpailukausi" alkoi yhtä nopeasti kuin päättyikin.

Meidän rata kuvattiin puhelimella, se on huonolaatuinen, mutta jos joku haluaa sen nähdä:

kaikki kuvat c. Roosa Rintamäki

Treenaamista

Sara voi oikein hyvin ja sen kanssa olen treenannut nyt aktiivisesti kesästä tähän asti ja treenit jatkuu edelleen. Ollaan valmentauduttu nyt Heidin, Kallen ja Sannan kanssa. Tällä hetkellä Sanna käy joka torstai valmentamassa tallillamme. Olen nyt kahtena viikkona ollut Sannan tunneilla ja pidän hänestä paljon! Kyseessä on siis Pajulan Sanna. Olen saanut niin paljon apua pieniinkin ongelmiin, etten olisi voinut uskoakaan. Olen aina ihaillut Sannan eleetöntä ja hienoa ratsastusta. Nyt on vihdoinkin aika hiljalleen itse pyrkiä siihen, kun saa siihen niin hyviä neuvoja. Kalle käy kerran kuukaudessa tallillamme ja silloin Sannan tunteja ei ole, joten silloin käyn Kallen tunnilla. Helpottaa paljon kun tunnit on aina torstaina ja saa oikeasti rutiinin tähän, niin se on helpompaa sovittaa harrastus ja vapaa-aikani muuten.

Sannan kanssa on saanut paljon hyviä neuvoja esim. jalkani heiluvat paljon, varsinkin laukassa, niin Sanna käski suoristaa ajoittain ulos menevät varpaat. Pelkkä jalan suoristaminen saa jalkani heilumisen loppumaan. Kun keventää, niin raippaa olisi hyvä käyttä aina silloin kun itse on ylhäällä satulasta. Tämä siksi, että kun raippaa käyttää silloin hevonen polkaisee takajalallaan liikettä eteenpäin joten silloin saa käytettyä raippaa paljon tehokkaammin ja se vaikuttaa liikkeeseen enemmän. Kukaan valmentaja ei ole oikein ääneen todennut sitä, että kuinka herkkä S oikeasti on suustaan, se on älyttömän herkkä! Olen saanut Sannalta paljon neuvoja siihenkin, mitä olen kaivannutkin. Taivuttelen ja asettelen hevosta kauhean suurieleisesti, mutta nyt minulle on opetettu vain vähän sormia liikuttelemaan, aivakuin soittaisi kitaraa. S toimii niin paljon paremmin ja kun antaa välillä sisäohjaa hitusen eteen, se herää oikein henkiin ja nostaa itsensä.

Kuvat kesällä Heidin valmennuksesta c. Emilia

Nykäsen kouluvalmennus 8.7.

Olimme ensimmäistä kertaa Nykäsen Kallen kouluvalmennuksessa 8.7. Anna tuli silloin kanssani tallille ja saankin häntä kiittää kuvista. Vettä satoi valmennuksen aikana, mutta se ei haitannut lainkaan. 

Toisella pitkällä sivulla oli puomi uran sisäpuolella. Puomille piti tehdä väistö, ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. Puomin kohdalle tuli suoristus ja sen jälkeen väistö takaisin uralle. Päätyihin tehtiin isot ympyrät, missä piti saada hevonen venyttämään askelta. Toisella pitkällä sivulla oli kolmikaarinenkiemuraura, missä oli puomit. Puomien ympäri piti tehdä voltit, esim. oikeassa kierroksessa tehtiin ensin voltti vasemmalle, sitten oikealle ja taas vasemmalle. Tehtävät olivat todella kivoja, mutta kyllä vähän meinasi olla hukassa kun ei ole päässyt taas treenaamaan niin paljoa.  

Kokonaisuudessaan valmennus sujui hyvin, mutta loppujen lopuksi kuski, niinkuin ratsukin oli hyvin väsynyt. Teki välillä vähän tiukkaa, koska en muista koska viimeksi olisin ollut tunnin valmennuksessa. Eiköhän molempien kunto ja jaksaminen sitä kautta kehity. Ehdottomasti menen Nykäsen valmennuksiin uudelleen ja seuraava onkin nyt 11.8. Nykänen käy valmentamassa tallillamme kerran kuussa.