Myrkky 30.9.

Koko perjantai meni kilpailuihin valmistautuessa. Olin tallilla ennen neljää ja kotona vasta kymmen aikaan. Viimeinen treeni ennen kisoja meni ihan hyvin, menin pellolla ja kentällä lopuksi hetken aikaan. Pesin Sarpan ja varusteita, sekä letitin sen jo valmiiksi.

Kuvat on ottanut Minna Etelämäki

Lauantaina jo ennen kilpailuihin lähtemistä S oli kauhean stressaantunut ja yritti potkia bootsejakin pois ennenkuin sain ne edes jalkaan. Kuitenkin kaikki onnistui ihan hyvin ja pääsimme kilpailupaikalle. Nea oli Bellan kanssa samalla kyydillä, niin S sai jäädä koppiin odottelemaan yksin ja olenkin ylpeä siitä ettei sitä haitannut ollenkaan jäädä sinne odottelemaan. Olimme Nean kanssa eri luokissa niin autoin Neaa ja kuvasin heidän ratansa ennenkuin lähdin laittamaan Sarppaan valmiiksi.

Varusteita laittaessani S oli fiksusti. Seisoi omaan tapaansa rauhassa ja sain sen yksin hyvin laitettua kuntoon. Lähdin hyvissä ajoin verryttelemään, koska olin todennut sen viime kisoissa hyväksi. Mitä kylmempi alkaa tulla on tärkeämpää vanhan hevosen kanssa verrytellä ajallaan ja varsinkin kun menee vain yhden radan. Verryttelynä on toiminut hyvin, että aluksi ratsastan eteen alas pitkällä ohjalla, taivuttelemalla samalla. Kun kaikki askellajit on käyty läpi, niin sitten vasta alkaa kokoamaan ja menemään liikkeitä kunnolla läpi. 

Verryttelyssä S oli jännittynyt ja kaikki oli pelottavaa. Vaikkei se nähnyt mitään pelottavaa, se oli silti vain jännittynyt kokoajan. Valmentajani oli samaan aikaan verryttelyssä ja sainkin Sannalta ohjeita miten toimia. Sannan avulla verryttelyssä tuli ihan hyviä pätkiä, mutten silti saanut hevoseen minkäänlaista tuntumaa ja kontaktia. Normaalisti tunnen sen, koska se menee hyvin, mutta nyt ei tullut minkäänlaista tunnetta. 

Maneesiin päästyämme S veti itsensä lukkoon ihan tyysti. Kiersin rataa vain ympäri, että S näkisi kaikki paikat ja rentoutuisi. Mitään rentoutumista ei kuitenkaan tapahtunut. Ajattelin vain, että noh yritetään vetää vain tämä ja kattoa jos pääsisi läpi. Osasinkin jo ennalta arvata kuinka jännittynyt S voisi olla, koska pitkästä aikaa maneesissa kilpailut. Siksi ennakoinkin ja nyt Myrkyssä on harjoituskoulukilpailut perjantaina, joissa olisi tarkoitus mennä A merkin kouluohjelma. Olen kuitenkin kipeä, enkä ole päässyt ratsastamaan, niin näyttää siltä, että joudun perumaan osallistumiseni.

Kilpailun ohjelma oli/on meille ihan älyttömän haastava ratsukkona, siinä on paljon kaikkea mikä vaatii treenaamista vielä kauheasti. Lähdimme kuitenkin kilpailuihin, koska kaikki kokemukset ovat plussaa ja ei siinä mitään häviä. Yllätyin ihan älyttömästi, että saimme 55,1%. Vaikea rata ja epäonnistunut suoritus, niin siihen nähden nuo olivat todella hyvät prosentit. Olemme muutenkin vielä niin keltanokkia Helpossa A'ssa. Kuten kuvistakin näkee oli S jännittynyt enkä saanut ratsastettua sitä. Epäonnistuminen tuo rata oli, mutten kuitenkaan ollut harmissani. Olosuhteet oli mitä oli ja teimme parhaamme. 

Seuramestaruus 2017

12.9. Jalasjärvellä kilpailtiin seuran mestaruudesta. Mestaruudessa kilpailtiin kahdessa eri "lohkossa", pikkumestaruudesta (0- ja 1-tasolla kilpailevat) ja mestaruudesta (2- ja 3-tasolla kilpailevat). Luokka määräytyi tulosten mukaisesti, eli jos oli saanut esim. Helppo A luokasta kuluvalla kaudella yli 58% niin täytyi mestaruudesta kilpailevan mennä vähintään Helppoa A'ta. Meillä on Sarpan kanssa yli 58% tulos, joten meidän piti mennä Helppo A. Ohjelmana oli Helppo A FEI Lasten joukkueohjelma 2016 ja luokan tuomaroi Marja Bergström. 

Kuvat on ottanut Minna Etelämäki 

Verryttelyssä S oli ihan kauhea. Se protsestoi jokaista asiaa vastaan mitä tein. Kerkesin spekuloimaan mielessäni, että sen jalka on mennyt uudelleen ja kuinka keskeyttäisin kisat osaltani. Kuitenkin jokin tunne sai minut jatkamaan. Rupesin tekemään takaosakäännöksiä ja siinä tajusin mikä on homman nimi. S protestoi takaosakäännöstä tehdessä kannukseen niin pahoin, että takapää lensi. Koko verryttelyn ajan S oli pukitellut ja laukkasi ns. körmylaukkaa. Kun tilanteen olin tajunnut jatkoin verryttelyä normaalisti ja palaset alkoivat loksahdella pikkuhiljaa paikalleen.

Olin töiden jälkeen sinä päivänä äärettömän väsynyt ja en meinannut jaksaa ratsastaa Saraa niin paljoa kuin olisi pitänyt. Radalle mentäessä itse väsähdin vielä enemmän, mutta päätin jaksaa yrittää. Kentän ulkopuolella oli heinäpaali, mikä oli kauhea lihansyöjämörkö. Siitäkin kuitenkin selvittiin pääsimme aloittamaan radan. Kaikki palaset loksahtivat paikoilleen ja S oli niin mielettömän hyvä ratsastaa. Kaarella piti myödätä ohjia ja S reagoi heti. Ennemmin S ei ole reagoinut oikein myötäämiseen, mutta se on nyt menneen kuukauden aikana tajunnut sen ja nykyään on ongelmana sen ylös saaminen sieltä. Aina kun yksi ongelma katoaa on toinen vastassa. 

Rata meni meidän osalta todella hyvin esim. verkkaan nähden mutten osannut odottaa mitään kauhean hyvää tulosta. Muistan loppuverryttelyä tehdessäni haaveiluni: "Toisaalta olisi mahtavaa saada se 60%". Pyrin aina kilpailuissa hyväksyttyyn suoritukseen, mutta pikkuhiljaa ajatukset alkavat olla siinä 60% vakiintamisessa. Kun olin loppuverryttelyn saanut päätökseen ja kävelin pihalla vastaani tultiin kukkakimpun ja arvostelupaperini kanssa. Olin aivan puulla päähän lyöty ja ajattelin heidän antavan kukkakimpun kaikille. Hetken päästä kuitenkin tajusin, että olimme Saran kanssa voittaneet oman luokkamme prosentein 63%. Olen vieläkin niin onnellinen siitä ja teimme vielä uuden prosenttiennätyksen, vaikeammassa luokassa kaikenlisäksi.  

Seuramestarit saimme tietoon vasta kun olimme jo illalla kotona. Olimme lähteneet jo luokkani jälkeen kotiin, koska luokkamme oli ensimmäisenä niin ei ollut järkeä jäädä moneksi tunniksi odottamaan kilpailujen loppua. Kysyinkin seuralaisilta saisimmeko lähteä vai pitääkö jäädä odottamaan. Kotona sitten odotimme äidin kanssa hyvin jännityksissä ja Tiialta sain tiedon että voitimme Saran kanssa seuramestaruuden! Se on meille hieno saavutus, koska emme ole voittaneet koskaan oikeastaan mitään. Se oli juuri se, jota tarvitsin motivaation kasvattamiseen ja siihen, että me pystytään ratsukkona menestymään, jos vain näen tarpeeksi vaivaa sen eteen. Mestarit palkitaan seuran pikkujouluissa marraskuussa, mitä odotan jo innolla. Seuraavat kisat on 30.9 Myrkyssä, kouluratsastuksen Isocupin  finaali. Ohjelma on meille todella vaikea, mutta mennään vähän harjoittelemaan ja kokeilemaan.