Got a lotta people tryna drain me of this energy

Kauhea kiire on vienyt veronsa ja blogi on yksi asia minkä suhteen olen joutunut vähentämään huomiota. Lauantaina on vihdoinkin minun ylioppilasjuhlat, joiden jälkeen saa alkaa hengittää. Maanantaina alkaa työt ja toivon sen auttavan saamaan takaisin arkeen rytmin. Juhlia varten on vielä paljo tekemistä, mutta paljon on saatu myös tehtyä.

Sara on kuitenkin asia mistä kiireen takia ei voi tinkiä. Olin Saralla Heidin valmennuksessa lauantaina ja maanantaina, sekä äiti meni Saran kanssa sunnuntaina. Valmennukset menivät hyvin ja Sara toimi äidinkin kanssa hyvin. Sarasta huomasi heti, kuinka se herätti sisäisen ratsastuskouluhevosensa henkiin. Ajattelin, että maanantain valmennus voi aluksi mennä huonosti, koska toisen ratsastajan jälkeen yleensä palautetaan ns. omat asetukset. Mitään ongelmaa ei ollutkaan, Sara meni heti alusta asti reippaasti ja letkeästi. Sarasta on niin ihana huomata kuinka paljon se tykkää tehdä töitä, sen motivaatio pitää vain saada nyt pidettyä yllä ja tehdä erilaisia tehtäviä eri päivinä. Vaihtelevuus on nyt se avainjuttu.

Seuraavalla viikolla saan toisenkin hevosen liikutettavakseni, joten voin vain kuvitella kuinka väsynyt tulen olemaan. Kun työt alkavat on se aluksi mielettömän rankkaa. Ei ole tottunut siihen, että joutuu olemaan koko päivän pihalla ja siihen kun lisää kuumuuden ja kaksi liikutettavaa... Ainakin on tekemistä, ei tarvitse tekemisen puutteesta valittaa. Kivaa päästä taas pitkästä aikaa ratsastamaan Fionaa.

Sofialle kiitos kuvista!

Lainaratsuja

Olen pitkästä aikaa päässyt menemään muillakin nelijalkaisilla, kuin vain Saralla. Serkullani on Geroma niminen kouluponiruuna, jota pääsin muistaakseni loman alussa kokeilemaan. En tehnyt Geroman kanssa mitään ihmeellistä, yritin vain tutustua poniin. Yllättävää oli kuitenkin se, ettei ollut edes hankala keventää, se vain oli vaikeaa, ettei saanut niin paljoa "tukea" kuin hevosesta saa. Geroma oli hyvin samantyyppinen kuin Sara, mutta oli vielä kaikenlisäksi kova suusta. Pidin kuitenkin Geromasta ja tarkoitus olisi käydä välillä antamassa ponille kurinpalausta kunhan kyydit onnistuvat :)

Yhtenä viikonloppuna pääsin ratsastamaan kaverini Venlan hevosella Fionalla. Hassuin juttu tässä on kuitenkin se, että olen nähnyt Fionan serkuillani pienenä varsana, ennenkuin Venla osti sen. Odotinkin suurella mielenkiinnolla millainen Fionasta on kuoriutunut! Pyrin samallaan tapaan menemään Fionan, kuten menin Geromankin. Tein perusjuttuja ja yritin vain tutustua hevoseen ja sen liikkeisiin. Kun ratsastan uudella hevosella, ensimmäinen kerta on sellainen tutustumiskerta. En osaa, enkä edes halua lähteä ensimmäisellä ratsastuskerralla vaatimaan hevoselta kaikkein vaikeimpia juttuja ja lähteä testaamaan koulutustasoa yms.

Kaverini Eveliina käy ratsastamassa kahta hevosta. Hevoset ovat keskenään läheisriippuvaisia ja siellä ei ole kenttää, joten maasto on pellon ohella vaihtoehto. Eve pyysikin minua ratsastamaan toista hevosta maastoon seurakseen :) Lähdin tietenkin innolla kokeilemaan uutta hevosta. Sain valita menenkö Ponssella vai Bumerangilla, mutta päädyin loppujen lopuksi menemään Ponssella. Halusin pitkästä aikaa päästä menemään suomenhevosella. Maasto oli kokonaisuudessaan rentouttava ja kaikki sujui ilman ongelmia. Askellajeihin oli hieman totuttelemista, mutta muuten ei ollut ongelmaa.

Olen kyllä ollut niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen päässyt tutustumaan uusiin hevosiin. On virkistävää ja jotenkin todella palkitsevaakin kun pääsee muiden hevosilla ratsastamaan. Kaikkein parasta on kehittyä oman hevosen kanssa, mutta kyllä sitä kaipaa paljon erilaisiakin hevosia oman rinnalle vaihteluksi.