Star Wifigo

Torstaina olin tunnilla ja sain ratsukseni Figon. Figo on uusi ratsastuskoulun puolella ja olikin hauskaa että sain sen, koska juuri muutama päivä sitten olin Joonalle sanonut, että olisi kiva kokeilla Figoa joskus. Figo on erilainen kuin Sara ja onkin erittäin virkistävää mennä erilaisilla hevosilla. Figossa ja Patessa kuitenkin on samanlainen piirre, koska molemmat yrittävät turhan alas ja pää tippuu herkästi ns. jalkoihin. Figo kuitenkin yrittää liian matalaksi yleensä silloin kun se ei jaksa enää kantaa itseään.

Jonna pyysi ratsastamaan Figon lauantaina ja sunnuntaina ja itse tein innoissani työtä käskettyä. On niin kivaa päästä ratsastamaan kunnolla ja erilaisten hevosten avulla pystyy itseäänkin kehittämään. Perusratsastin Figon molempina päivinä hyödyntäen torstain tunnin neuvoja. Torstain tunnilla menimme perusjuttuja läpi, saimme itsenäisesti työskennellä ja Jonna antoi neuvoja. Figo on toipilas ja kuntoa pitää kehittää yms. Juurikaan se ei ratsastukseen vaikuta, mutta laukka vain tehdään ns. pätkissä eli jos on voltilla niin 1/4 voltista laukkaa, muutama asken ravia ja taas laukkaa. Sunnuntaina kuitenkin otin vähän pitempiä pätkiä laukkaa, koska Figo näytti jaksavan jo todella paljon paremmin kuin esim. torstaina tunnilla.

Harmillista kun olisi ollut teille niin paljon hienoja kuvia, mutta 400 kuvaa katosi taivaan tuuliin ja vain nämä jollain tapaa julkaisukelpoiset kuvat olivat jäljellä... Onneksi edes muutama jäi, mutta ärsyttäähän se silti. Palailen viimeistään viikonloppuna :) Tällä viikolla paljon tekemistä tiedossa, mutta niistä lisää myöhemmin!

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Keskiviikkona pääsin vihdoinkin ratsastamaan ja kunnolla! Oltiin sovittu Satun kanssa, että ratsastan Karon ja loppujen lopuksi löysin itseni myös Joltsun selästä. En tehnyt mitään ihmeellistä, ihan perusratsastusta vain ja yritin saada hevosta rehelliseksi. Karoa en saanut nyt menemään niin hyvin kuin viimmeksi, mutta oli se silti ihan jees lopuksi. Joltsun kanssa tein ihan samoja perusjuttuja kuin Karonkin kanssa. Joltsu meni todella hyvin lopuksi, kun ajattelee, että menin sillä vasta toista kertaa ja se on äärettömän vaikea ratsastaa. Sen kanssa saa tehdä kaiken mahdollisen työn saadakseen sen työskentelemään. Oli kyllä ihanaa päästä ratsastamaan kunnolla ja pääsin vielä menemään kaksi hevosta :) 

Kiitos Satulle kuvista!

There’s nowhere we can hide

Tälläkertaa saatte muutaman kunnollisen kuvankin siitä, kun pääsin ratsastamaan kaverini hevosta Karolusta. Olen mennyt muutaman kerran aikaisemminkin Karolla ja Karo on asustanut Saran kanssa samalla tallipaikalla pariinkin otteeseen. Karo on esiintynyt joskus kauan sitten muutamaankin kertaan täällä valmennusvideon taustalla jne. mutta muistaakseni kuvia ei ole ollut siitä, kun olen itse Karon selässä ollut.

En tiedä miksi, mutta en ole koskaan ollut lämmiveristen, enkä suomenhevosten ihannoitsija ja palvoja. Eihän niissä mitään vikaa sinänsä ole, itse en vain ole koskaan lämmennyt niille. Karo on kuitenkin onnistunut näyttämään taitonsa ja hankkinut itselleen tittelin lämminveriseksi, josta minä oikeasti pidän. Karo on ainutlaatuinen oma itsensä, mutta viime ratsastuskerralla sain huomata kuinka siihen toimii samat niksit kuin Saraankin.

Karon kanssa en tehnyt mitään ihmeellistä. Lähdin liikkeelle siitä, että Karo taipui, ilman, että alkoi väistättämään ja vänkäämään suuntaan sun toiseen itseään. Karo oli äärettömän kankea aluksi ja sainkin olla hukassa ajatellen, miksei tämä voi vain taipua. Homma kuitenkin alkoi sujumaan ja hevonenkin alkoi mukavasti pyöristyä hiljalleen. Laukassa Karo oli vähän turhan innokas, mutta loppujen lopuksi sain laukkaakin säädettyä hillitymmäksi.

Oli todella mukavaa mennä Karolla, koska vihdoinkin ajattelin osaavani tehdä jotain ruunan selässä. Ei tarvinnut miettiä millaiset askellajit sillä on, koska ne olivat jo entuudestaan tutut. Yritin saada siellä selässä jotain aikaiseksikin tällä kertaa, eikä ratsastus ollut tutustumista. Äitin ja Satun (hevosen omistajan) sanoin, kyllä sen huomaa kun kuski, sekä hevonen on kehittynyt :)

Lainaratsuja

Olen pitkästä aikaa päässyt menemään muillakin nelijalkaisilla, kuin vain Saralla. Serkullani on Geroma niminen kouluponiruuna, jota pääsin muistaakseni loman alussa kokeilemaan. En tehnyt Geroman kanssa mitään ihmeellistä, yritin vain tutustua poniin. Yllättävää oli kuitenkin se, ettei ollut edes hankala keventää, se vain oli vaikeaa, ettei saanut niin paljoa "tukea" kuin hevosesta saa. Geroma oli hyvin samantyyppinen kuin Sara, mutta oli vielä kaikenlisäksi kova suusta. Pidin kuitenkin Geromasta ja tarkoitus olisi käydä välillä antamassa ponille kurinpalausta kunhan kyydit onnistuvat :)

Yhtenä viikonloppuna pääsin ratsastamaan kaverini Venlan hevosella Fionalla. Hassuin juttu tässä on kuitenkin se, että olen nähnyt Fionan serkuillani pienenä varsana, ennenkuin Venla osti sen. Odotinkin suurella mielenkiinnolla millainen Fionasta on kuoriutunut! Pyrin samallaan tapaan menemään Fionan, kuten menin Geromankin. Tein perusjuttuja ja yritin vain tutustua hevoseen ja sen liikkeisiin. Kun ratsastan uudella hevosella, ensimmäinen kerta on sellainen tutustumiskerta. En osaa, enkä edes halua lähteä ensimmäisellä ratsastuskerralla vaatimaan hevoselta kaikkein vaikeimpia juttuja ja lähteä testaamaan koulutustasoa yms.

Kaverini Eveliina käy ratsastamassa kahta hevosta. Hevoset ovat keskenään läheisriippuvaisia ja siellä ei ole kenttää, joten maasto on pellon ohella vaihtoehto. Eve pyysikin minua ratsastamaan toista hevosta maastoon seurakseen :) Lähdin tietenkin innolla kokeilemaan uutta hevosta. Sain valita menenkö Ponssella vai Bumerangilla, mutta päädyin loppujen lopuksi menemään Ponssella. Halusin pitkästä aikaa päästä menemään suomenhevosella. Maasto oli kokonaisuudessaan rentouttava ja kaikki sujui ilman ongelmia. Askellajeihin oli hieman totuttelemista, mutta muuten ei ollut ongelmaa.

Olen kyllä ollut niin onnellinen ja kiitollinen siitä, että olen päässyt tutustumaan uusiin hevosiin. On virkistävää ja jotenkin todella palkitsevaakin kun pääsee muiden hevosilla ratsastamaan. Kaikkein parasta on kehittyä oman hevosen kanssa, mutta kyllä sitä kaipaa paljon erilaisiakin hevosia oman rinnalle vaihteluksi.