HIHS 2015

HIHS tuli ensimmäistä kertaa koettua ja nähtyä. On se kyllä täysin eri asia olla paikan päällä, kuin katsoa televisiosta kilpailuja. Katsomossa oli niin ihana kilpailutunnelma ja muutenkin oli kyllä mahtava päivä! Olimme äidin kanssa vain lauantaina ja se riitti ihan hyvin. Ainut asia mihin oikeasti petyin oli expo, mutta eihän se edes ole HIHS'n pääasia. Muutaman tarpeellisen jutun kuitenkin löysin sieltä exposta, mutta esittelen myöhemmin videolla kaikki viikonlopun ostokset. 

Sai vain ihailla katsomosta kuinka hienoa yhteistyötä hevosten kanssa ihmiset tekivät. HIHS onnistui kasvattamaan omaa intohimoa ratsastusta kohtaan ja kasvatti motivaatiotakin huimasti. Nyt kun vain saisi hevosen kuntoon niin pääsisi treenaamaankin sen oman hevosen kanssa. On se kivaa päästä muiden hevosten kanssa treenaamaan, mutta kyllä oma on vain oma ja sen kanssa on kaikkein kivointa treenata. 

Kerron vielä seuraavassa postauksessa paremmin koko viikonlopustamme helsingissä :)

Star Wifigo

Torstaina olin tunnilla ja sain ratsukseni Figon. Figo on uusi ratsastuskoulun puolella ja olikin hauskaa että sain sen, koska juuri muutama päivä sitten olin Joonalle sanonut, että olisi kiva kokeilla Figoa joskus. Figo on erilainen kuin Sara ja onkin erittäin virkistävää mennä erilaisilla hevosilla. Figossa ja Patessa kuitenkin on samanlainen piirre, koska molemmat yrittävät turhan alas ja pää tippuu herkästi ns. jalkoihin. Figo kuitenkin yrittää liian matalaksi yleensä silloin kun se ei jaksa enää kantaa itseään.

Jonna pyysi ratsastamaan Figon lauantaina ja sunnuntaina ja itse tein innoissani työtä käskettyä. On niin kivaa päästä ratsastamaan kunnolla ja erilaisten hevosten avulla pystyy itseäänkin kehittämään. Perusratsastin Figon molempina päivinä hyödyntäen torstain tunnin neuvoja. Torstain tunnilla menimme perusjuttuja läpi, saimme itsenäisesti työskennellä ja Jonna antoi neuvoja. Figo on toipilas ja kuntoa pitää kehittää yms. Juurikaan se ei ratsastukseen vaikuta, mutta laukka vain tehdään ns. pätkissä eli jos on voltilla niin 1/4 voltista laukkaa, muutama asken ravia ja taas laukkaa. Sunnuntaina kuitenkin otin vähän pitempiä pätkiä laukkaa, koska Figo näytti jaksavan jo todella paljon paremmin kuin esim. torstaina tunnilla.

Harmillista kun olisi ollut teille niin paljon hienoja kuvia, mutta 400 kuvaa katosi taivaan tuuliin ja vain nämä jollain tapaa julkaisukelpoiset kuvat olivat jäljellä... Onneksi edes muutama jäi, mutta ärsyttäähän se silti. Palailen viimeistään viikonloppuna :) Tällä viikolla paljon tekemistä tiedossa, mutta niistä lisää myöhemmin!

You feel what I feel inside

Mulla on kyllä maailman parhaita kavereita. Olen saanut kokeilla nyt niin paljon erilaisia hevosia ja muutenkin ollut onnea siinä, että saan ratsastaa sydämeni kyllyydestä, vaikka oma onkin sairaslomalla. Perjantaina pääsin ratsastamaan Patella toista kertaa, tosin ensimmäisellä kerralla kävelin vain oikeastaan maastossa. Pääsin ensimmäistä kertaa Paten kanssa vähän tekemäänkin jotain ja sain kunnolla tutustua siihen. 

Ratsastin Paten pellolla, enkä tehnyt Patenkaan kanssa mitään ihmeellistä. Perusratsastin vain, mutta sitten Janita keksi meille tehtävän: puomikuja ja sen avulla ns. kahdeksikkoa. Puomikujan avulla aina suoristin Paten ja sen jälkeen aina vuoroitellen voltteja oikealle tai vasemmalle puolelle. Lopuksi yritin aina pysäyttää puomikujan kohtaan Paten, mutta se osoittautui erittäin haastavaksi :D Pate oli aika haastava ratsastaa. Pate meni pää ylähäällä tai toinen vaihtoehto oli pudottaa pää jalkoihin... kultaista keskitietä oli haastava löytää. Aluksi Pate oli jännittynytkin, mutta aika nopeasti se kuitenkin renoutui. Kyllä sieltä tuli tosi hyviäkin pätkiä kunhan pääsi pikkusen perille mitä pitäisi tehdä. Pate leikki välillä kuolaimellakin, mutta ei sitä onneksi paljoa tehnyt, pikkuisen aluksi. Ehdottomasti näette vielä muulloinkin Patea täälä blogin puolella :) Käykää kattomassa Janitankin blogi, sieltä pääsee lukemaan Patenkin kuulumisia yms.

Pysäyttäminen oli välillä turhankin haastavaa :D

Janitalle kiitos ihanista kuvista!

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Keskiviikkona pääsin vihdoinkin ratsastamaan ja kunnolla! Oltiin sovittu Satun kanssa, että ratsastan Karon ja loppujen lopuksi löysin itseni myös Joltsun selästä. En tehnyt mitään ihmeellistä, ihan perusratsastusta vain ja yritin saada hevosta rehelliseksi. Karoa en saanut nyt menemään niin hyvin kuin viimmeksi, mutta oli se silti ihan jees lopuksi. Joltsun kanssa tein ihan samoja perusjuttuja kuin Karonkin kanssa. Joltsu meni todella hyvin lopuksi, kun ajattelee, että menin sillä vasta toista kertaa ja se on äärettömän vaikea ratsastaa. Sen kanssa saa tehdä kaiken mahdollisen työn saadakseen sen työskentelemään. Oli kyllä ihanaa päästä ratsastamaan kunnolla ja pääsin vielä menemään kaksi hevosta :) 

Kiitos Satulle kuvista!

Ain't nobody loves me better than you

Tallilla ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, Sara on oma pirteä itsensä. Päivittäin vain kävelen sen kanssa, ratsain, taluttaen tai S saa kävellä kävelytyskoneessa. Kävelytyskone onkin ollut korvaamaton apu, koska sillä aikaa pystyy tekemään hyvin kaikkea muuta esim. siivoamaan tarhan tai karsinan. Välillä ratsastankin Saran käynnissä, koska eläinlääkäri siihen kehotti, kunhan S ei vain onnu käynnissä. 

Tänään pyysin äitiä vähän kuvaamaan meitä pitkästä aikaa. Itse olen myös Saran lisäksi tällä hetkellä kipeä, sitkeässä flunssassa. Se selittääkin miksi kauhea toppavarustus on ylläni kuvissa :D Juuri sopiva on ollut tuo varustus tallilla koska a) olen kipeä b) ei tarvitse ratsastaa tms. joten toppavaatteilla ei tule ollenkaan kuuma. 

Torstaina onkin teoriakoe ja seuraavan viikon keskiviikkona inssi. Voinko mä oikeasti olla viikon päästä 18? Oikeasti? No, ei siihen tarvitse kenenkään muunkaan uskoa kun en itsekään. Kuitenkin kyseinen ikä helpottaa paljon, koska pääsen nyt 3 tunnin hypäreitä hyödyntämään tallilla käymiseen paljon tehokkaammin kuin tähän asti :) Ylipäätänsä pääsen talvellakin ongelmitta tallille. 

Meillä on vielä paljon aikaa näyttää

En tiedä edes mistä aloittaisin. Kävimme syyskuun lopussa näyttämässä Saraa Takalan klinikalla. En ole ennemmin ollut hevosen tai edes minkään muunkaan eläimen kanssa klinikalla, joten kaikki oli uutta. Matka sujui hyvin ja kaikki meni muutenkin hyvin. Sami (ell) ensimmäisenä kokeilin etujalkoja vertaillen niitä ja samalla kyseli millainen jalka on ollut yms. peruskysymyksiä mitä tälläisissä tilanteissa yleensä tehdäänkin. Sami kertoi oikean etujalan jänteen olevan paksumpi kuin vasemman jalan ja sanoikin pelkäävänsä jännevammaa. Seuraavaksi suuntasimmekin ulos, jotta Sami näkisi ontumisasteen. Lievästi S vielä ravissa sitä jalkaa ontui, mutta huomattavasti vasta sitten kun jalka oli taivutettu. 

Sami rauhoitti Saran ja sen jälkeen klippasi alueen, että se saataisiin ultrattua. Sami tutki jalkaa kauan ja huolellisesti. Itse silittelin vain Saraa, koska halusin sen tuntevan olonsa turvalliseksi edes yhden tutun henkilön lähellä oudossa paikassa. Sami selittikin tekemisiään isälle tai no, kyllä itsekin ne kuulin, mutta isä näki ruudusta kokoajan mitä Sami teki ja Sami isälle enimmäkseen näyttikin yms. Kun jalka oltiin saatu kunnolla mentyä läpi ja syy selvitettyä, selitti Sami kuvien avulla mikä on ja missä on minullekin. Sen jälkeen saimmekin viedä hevosen traileriin. 

Kaksi ylintä kuvaa c. Janita

Valehtelisin, jos väittiäisin ettenkö olisi ollut purskahtumaisillani itkuun kun Sami epäili vakavempaakin jännevammaa.  Nyt kuitenkin saan olla onnellinen siitä, että on vihdoinkin selvillä mikä on, miten tästä jatketaan jne. Lyhyesti ja mahdollisimman selkeimmin sanottuna Saralla on oikea etujalan syvän koukistajan tukisidevaurio. Tarkkaa syytä ei tiedetä mistä se olisi tullut, koska Sami kertoi vaurion johtuvan kolahduksesta. Jotkin säikeet eivät olleet vaurioituneet, joten jalka ei ollut venähtänyt. En kuitenkaan muista Saran lyöneen/kolauttaneen jalkaa mihinkään, koska se ei Alavudellakaan silloin kilpailuissa pudottanut puomia tms. Maanantaina ja tiistaina se oli täysin puhdas... Syy jää arvoitukseksi, mutta olen vain nyt niin onnellinen, että omalla tavallaan kaikki on nyt hyvin. Saimme hyvän kauden Saran kanssa ensimmäiseksi kaudeksi ja ehdin tarpeeksi käydä kilpailuissa :) Tottakai se harmittaa että tällä kaudella emme enempää pääse kisaamaan. Sara on lokakuun loppuun kävelytyksellä ja kylmäyksellä, jonka jälkeen pitäisi klinikalle mennä kontorillikäynnille. Silloin selviää onko jalka parantunut ja saammeko aloittaa kuntouttamisen vai pitääkö tehdä vielä jotain. Tärkeintä on nyt kuitenkin saada hevonen kuntoon, vaikka ikävä treenaamista onkin!

c. Eve

" Tämän hevosen suhteen en tule koskaan luovuttamaan,

en luovuta koska hänkään ei koskaan luovuttanut. "

Sara on onnistunut viemään perheemme jokaisen sydämen itselleen. Sara on onnistunut muidenkin sydämissä hankkimaan paikkansa. Sara on niin hieno hevonen, uskollinen, kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. Meillä on vielä paljon aikaa näyttää mistä meidät on tehty <3 

Millainen olo teillä tulisi jos et ole itse päässyt hoitamaan kipeää hevostasi ja pikkuveljesi ja äitisi hoitavat hevosen. Automatkalla kotiin myöhään illalla saat vain snapchattisi täyteen kuvia, missä pikkuveljesi on hevosesi kanssa. Niinkin pieni asia on maailman ihanin asia.