Sivut

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

It's bringing me out the dark

Torstaina olin Lillillä tunnilla, joka meni tosi hyvin. Kenttä jaettiin neliöihin ja ratsastin neliöitä tavoitteena saada poni herkäksi pohkeelle. Nyt en kuitenkaan pääse Lillillä menemään ainakaan hetkeen, mutta kun yrittää ettiä positiivisia puolia, niin onneksi ratsastettavia on kuitenkin enemmän. Lillissä vain on sitä jotain, mistä tykkään.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Karoa ja Joltsua, jotka ovatkin aikaisemminkin vilahdelleet täällä blogin puolella. Olin perjantainakin Heidin valmennuksessa, mutta tälläkertaa ratsuna oli Joltsu. Tehtiin kolmikaarista, johon tehtiin voltteja ja kentän päätyihin lisättiin jossain vaiheessa laukkaympyrät. Lopuksi teimme väistöjä ja kentän lyhyillä sivuilla ravi piti saada mahdollisimman lyhyeksi, toisin sanoen kokosimme ravia. Heidin sanoin Joltsulle tulee vieterit jalkoihin kun sitä kokoaa lyhyeeseen raviin ja niin tapahtui. Siellä on äärettömän hankalaa yrittää istua ilman, että pomppii kuin trampoliinilla. 

Joltsun jälkeen ratsastin vielä Heidin ja Satun kehotuksesta Karonkin. Aikaa ei paljoa ollut, joten ratsastin Karon pikaisesti puolessa tunnissa. Maanantaina pääsen uudelleen ratsastamaan Karolla. Karo meni ihan mielettömän hyvin. Kummassakin hevosessa huomasi kehityksen mitä ne on omistajansa kanssa tehnyt. Lopuksi kun huomasin ottaa pohkeen lähelle, lyhentää ohjia, istua satulaan kunnolla ja pyrin olemaan ryhdikkäästi, niin Karo rupesi toimimaan kuin unelma. Kun oikeasti rupeaa ratsastamaan, niin kyllä hevonenkin rupeaa toimimaan, vähintään paremmin ainakin. Odotan innolla, että pääsen maanantaina ajan kanssa ratsastamaan Karon. 12.4. menen Karon kanssa Helppo C:n ohjelman Jalasjärvellä kilpailuissa :) Satu (hevosen omistaja) menee itsekin Karolla saman luokan. Lillilläkin saatan sinne mennä, riippuu tietenkin tilanteesta, onko poni kunnossa ja olenko jo vähäisen treenamisen jälkeen valmis Lillin kanssa valkoisten aitojen sisäpuolelle.

















keskiviikko 9. maaliskuuta 2016

A Sky full of stars

Tiistaina olin ratsastamassa Lillin ja torstaina meillä onkin valmennus. Lilli meni jo paremmin ja laukkaankin sain jo vähän tuntumaa. Viime viikon valmennuksen ansiosta uskaltaa ratsastaa Lilliä ja uskaltaa jalkaakin käyttää. Heidi antoi hyvin neuvon, että pohkeen kun pitää ratsastuksen alusta lähtien lähellä, niin ei poni ampaise kuuhun ja "säikähdä" missään vaiheessa pohjetta. Jos pohjetta ei ole ennemmin käyttänyt kuin vasta laukan tai ravin aikana yhtäkkiä, niin poni voi karata alta. Ainakin Lilliin se pätee hyvin. En tehnyt Lillin kanssa mitään erikoista, edelleenkin yritän vain tutustua poniin. Ratsastusta helpotti, sekä myös sekoitti Siljan kattavat ohjeet :D On niin haastavaa rauhoittaa ponin menohaluja kevennyksellä, kun itse on saanut kevennyksellä auttaa hevosta (Saraa) eteen. Tuleepahan samalla harjoiteltua kropankin hallitsemista, koska Lilli kyllä reagoi pieneenkin horjahdukseen. 


Tarkoituksena olisi käydä Lillin kanssa kouluaitojen sisäpuolella tälläkaudella. Saa nähdä miten yhteistyö lähtee sujumaan :) Lilli on kuitenkin Saraan nähden kokemattomampi ja nuorempi, mikä tuo minulle taas paljon haastetta. Kokemustahan se tuo aivan valtavasti, mikä on hyvä asia. Oma ratsastustauko tuo myös oman haasteellisuutensa mukaan. Tarkoitus olisi myös Karonkin kanssa käydä koulukilpailuissa, pitäisi vain päästä ensin ratsastamaan Karolla pitkästä aikaa. Janitan kanssa oli puhe myös siitä, että menisin Patellakin ratsastamaan. Kaverit ja valmentaja eivät ainakaan salli minkäänlaista taukoa enää ratsastuksen suhteen ja ratsastettavia löytyy mukavasti :)

Janitalle kiitos kuvaamisesta ja Siljalle etenkin ponin lainasta!


Kuvasta näkee hyvin ettei se ole päivänselvää, että Lilli kulkisi nätisti ja rentona.










tiistai 8. maaliskuuta 2016

Why can't I say no to the look on your face?

Nyt kun löytyy puhelimesta Saran jaloista kuvia, ajattelin tulla jakamaan kyseisiä kuvia teillekin. Saatte muutenkin kuulla vähän paremmin Saran kuulumisia. Saralla ei ole tällä hetkellä menossa yhtäkään lääkekuuria, koska eläinlääkäri tuputtaa vain sulfakuureja, jotka a) eivät auta ollenkaan b) maksaa ihan älyttömästi (miksi ostella 80e sulfakuureja, jotka eivät auta ollenkaan?) c) Sara on jo popsinut menemään viisi sulfakuuria, niin miksi se kuudeskaan auttaisi mitään? Sara on joutunut koville, mutta silti se jaksaa tulla portille vastaan tai odottelee jo portilla, koska sitä tullaan hakemaan.

Kuvissa jalat ovat yön takia turpeessa, kuvat on siis otettu ennenkuin ne on puhdistettu ja hoidettu. Jalat ovat jo paljon paremmassa kunnossa, kuin mitä ne aluksi olivat. Kaikki alueet joissa näkyy ihoa tai valkoista karvaa, olivat aivan samanlaisessa kunnossa, kuin jalkojen nykyiset rupiset kohdat. Vasen etujalka on yhtä turvonnut kuin tukki, mutta se sulaa aina liikutuksen yhteydessä. 

Viikonloppuna saimme uudet ohjeet jalkoja varten. Liikutuksen jälkeen ensin etujalat kylmätään kylmäyssuojilla ja takajalkoja letkulla. Sen jälkeen jalat pestään Malasebillä tai Erisanilla. Pesun jälkeen suihkutetaan jalkoihin Vetericyä ja viimeiseksi jalkoihin laitetaan Vetsalvea. Toivottavasti näillä lähtis jalat äkkiä paranemaan ja päästäisiin klinikalle katsastamaan jänteen tilanne. 

Eilen olin illalla Saran selässäkin pitkästä aikaa, ratsastin sillä noin 20min. Se oli jo päivällä ollut 50min kävelytyskoneessa, mutta illalla teki niin mieli päästä ratsastamaan. Jos vain aikaa on niin aijon jatkossakin tehdä niin, että illalla ratsastaa ja aamupäivällä kävelytyskoneessa. Ratsastus sujui hyvin, Sara oli oma itsensä, mutta kaikki kummallinen oli paljon järkyttävämpää mitä normaalisti. Sairasloman aikana kun selässä on ollut, Sara hakeutuu paljon enemmän itse venyttäen alas. Se voi olla että haluaa venyttää ja ei jaksa oikein kantaa itseään. 

Saran kaviot ovat todella huonossa kunnossa, mutta onneksi nyt on lauantaina kengitys. Meidän vakiokengittäjä ei suostu sitä kengittämään, mutta onneksi löytyi vihdoinkin joku, joka ottaa haasteen vastaan. Tilanne kuitenkin riippuu siitä, että antaako Sara nätisti kengittää vai heittäytyykö hankalaksi. Joudummekin kopin kanssa lähtemään kengitykseen, mutta tässä tilanteessa tekee melkein mitä vain, että sen saa kenkään. Jänne, eikä ylipäätänsä jalat saa kärsiä enempää, varsinkaan kengityksen takia.

Tässä jalat liikutuksen jälkeen, mutta vej on silti vähän paksumpi.





tiistai 1. maaliskuuta 2016

I will stand up for you

Pihalla oli niin hieno sää, että menimme Annan kanssa kuvailemaan. Tarkoituksena ei ollut ottaa profiilikuvaa, mutta kuvat onnistuivatkin niin hyvin, että sainkin uuden profiilikuvan itselleni yhdestä kuvasta. Kuvauksen ideana oli saada Vilin kanssa muutama yhteiskuva pitkästä aikaa. Vili olikin vähän ihmeissään kun lenkin sijasta joutui kuvattavaksi. Anna saikin taltioitua ihania yhteiskuvia meistä, pitääkin kehystää yksi niistä. 

Oon tällähetkellä lukulomalla ja käyn tallilla aamuin illoin antamassa Saralle lääkkeet ja hoitamassa jalat. Tallilla ensin laitan Saran kävelytyskoneeseen, jonka aikaa luen autossa. Sara on kävelytyskoneessa päivässä 20-60 minuuttia yleensä. Kun Sara on kävellyt, laitan sille etujalkoihin kylmät ja sillä aikaa kun ne vaikuttavat, huuhtelen takajalkoja vedellä. Lopuksi vielä huuhtelen etujalat ja kuivaan kaikki jalat. Kuivauksen jälkeen laitan niihin voiteita, oli se sitten antibioottivoidetta, hunajavoidetta, tummelia.... kaikenlaisia sinne on kokeiltu. Sitten Sara saakin ruuan ja pääsee joko karsinaan tai tarhaan, riippuen kellonajasta. Arki kuluu lukiessa, salilla, tallilla ja kavereiden kanssa vaihtelevasti.