Thank you for helping me face my fears.

Mä en edes tiedä mistä aloittaisin, Saran tilanne menee kokoaikan vuoristorataa. Ensimmäiset 3 kuukautta Sara parani todella hyvin, kontrollissa kehuttiin ja kaikki meni niinkuin pitikin. Kerkesin muutaman laukkapätkänkin jopa ottamaan. Kun uuden vuoden aikoihin tuli kovat pakkaset, hevoset olivat sisällä kaksi päivää ja Sara oltiin jätetty yhdeksi päiväksi vielä sisälle, enkä syytä siihen tiedä vieläkään miksi. Kun hevoset olivat päivän olleet sisällä S ontui oikeaa etujalkaa, juuri sitä mitä ollaan yritetty saada kuntoon. S ei päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan, ilman että se olisi näyttänyt siltä, että se kaatuu. Saatiin kipulääkkeet ja ontuminen lakkas muutaman päivän sisällä.

Kukaan ei teidä miksi, mutta Saran jalat turpos polviin asti ja ne oli ihan järkyttävät puupökkelöt ja kuumat. Eläinlääkäri käski seurailla tilannetta ja seurailtiinkin tilannetta siihen asti kunnes viikon päästä jalat puhkes. Kaikki neljä jalkaa vuotaa kudosnestettä, vasempaan etujalkaan S ei tykkää kun koskee ja se onkin pahimmassa kunnossa. Takajalat ei juurikaa enään ole turvonnut, mutta etujalat ovat. Vej on kuuma, mutta muut jalat eivät ole. Nyt Saralla on antibioottikuuri, minkä lisäksi annetaan ainakin kaksi sulfa kuuria, jalkoja tulee kylmätä ja yöksi laitetaan aina betadinehauteet. 

Kaiken tämän takia kontrollit on pitänyt peruuttaa, eikä tiedä mitä alkuperäiselle kipeälle jalalle kuuluu. En tiedä mihin tästä hyppäis, tuntuu, että kaikki sairaudet tulee ja kaikki mahdolliset lääkekuurit on tullut kokeiltua. Sanoinkin, että helpottavaa sinänsä kun nyt olisi aikaa lukea kirjoituksiin, mutta mielummin treenaisin, koska ei kroppa kestä kauaa enää tätä jatkuvaa stressiä. Kokoajan pitää stressata onko tilanne menossa huonompaan vai parempaan. En kuitenkaan voi kiistää sitä, ettenkö olisi varautun jo pahimpaan. Oon vain kyllästynyt ja suorastaan ärsyyntynyt siihen, kuinka muut jaksaa sanoa, että kyllä kaikki vielä parhain päin menee ja kaikki on niinkuin ennen. Ei, älkää sanoko niin. Pitäkää hiljaa vain sormet ristissä, niin ette muistuta mua tästä tilanteesta jatkuvasti. Kiitos kuitenkin niille jotka jaksaa tukea, mutta ei kukaan voi tälle tilanteelle mitään, voin vain itse yrittää hoitaa Saraa parhaani mukaan.

Jouluna oltiin ottamassa muutamat kuvat, kauheen onnistuneita ne eivät ole, mutta omapahan jotain yhteiskuvia sairaslomakin ajalta.

THANK YOU.

Thank you for guarding my secrets.

Thank you teaching me lessons my parents and teachers never could.

Thank you for being the best listener in the world.

Thank you for helping me fly.

Thank you for helping me face my fears.

Thank you for making me smile.

Thank you for showing me hard work really does pay off.

Thank you for for being my best friend.

Thank you for being my horse.

All the carrots in the world could never make up for the things you've done for me.