Kontrollikäynti

Torstaina oli kauan odotettu klinikkareissu Takalan klinikalle Nurmoon. Sara on ihan huippu, koska se menee lähettämällä koppiin. Oivalsin sen yhtenä päivänä vahingossa. Pääasia on kuitenkin se, että nyt löytyy keino millä Sara menee hyvin mutkattomasti koppiin ja voin yksin lähteä sen kanssa reissuun. Keskiviikon harjoituksesta löytyy videoita, valitettavasti ne vain ovat epätarkkoja, mutta ehkä te kestätte sen?

Klinikka sujui kokonaisuudessaan hyvin ja klinikalla Sara meinasi jo nukahtaa syliin ennen rauhoitusta. Sara ei jännittänyt yhtään ja totesi heti klinikalle tullessaan, että hei mähän oon ollut täälä aiemminkin. Samin saapuessa katsomaan Saraa se suorastaan järkyttyi. Sami ei ole nähnyt Saran jalkoja vuodenvaihteen jälkeen, jolloin jaloille tapahtui onnettomuus. Saralla on siis oikeassa etujalassa syvän koukistajan tukisidevaurio, joka todettiin ultrassa parantuneeksi. Saralla saa alkaa ruveta ratsastamaan ja kuntouttamaan pikkuhiljaa. Vasemmassa etujalassa varsinkin on vielä kuitenkin ihonalaista tulehdusta, mutta saatiin siihen hauteita ja se on parantunut jo huimasti. Sara, sekä minäkin, olemme viihtyneet hyvin uudessa tallipaikassa.

Why can't I say no to the look on your face?

Nyt kun löytyy puhelimesta Saran jaloista kuvia, ajattelin tulla jakamaan kyseisiä kuvia teillekin. Saatte muutenkin kuulla vähän paremmin Saran kuulumisia. Saralla ei ole tällä hetkellä menossa yhtäkään lääkekuuria, koska eläinlääkäri tuputtaa vain sulfakuureja, jotka a) eivät auta ollenkaan b) maksaa ihan älyttömästi (miksi ostella 80e sulfakuureja, jotka eivät auta ollenkaan?) c) Sara on jo popsinut menemään viisi sulfakuuria, niin miksi se kuudeskaan auttaisi mitään? Sara on joutunut koville, mutta silti se jaksaa tulla portille vastaan tai odottelee jo portilla, koska sitä tullaan hakemaan.

Kuvissa jalat ovat yön takia turpeessa, kuvat on siis otettu ennenkuin ne on puhdistettu ja hoidettu. Jalat ovat jo paljon paremmassa kunnossa, kuin mitä ne aluksi olivat. Kaikki alueet joissa näkyy ihoa tai valkoista karvaa, olivat aivan samanlaisessa kunnossa, kuin jalkojen nykyiset rupiset kohdat. Vasen etujalka on yhtä turvonnut kuin tukki, mutta se sulaa aina liikutuksen yhteydessä. 

Viikonloppuna saimme uudet ohjeet jalkoja varten. Liikutuksen jälkeen ensin etujalat kylmätään kylmäyssuojilla ja takajalkoja letkulla. Sen jälkeen jalat pestään Malasebillä tai Erisanilla. Pesun jälkeen suihkutetaan jalkoihin Vetericyä ja viimeiseksi jalkoihin laitetaan Vetsalvea. Toivottavasti näillä lähtis jalat äkkiä paranemaan ja päästäisiin klinikalle katsastamaan jänteen tilanne. 

Eilen olin illalla Saran selässäkin pitkästä aikaa, ratsastin sillä noin 20min. Se oli jo päivällä ollut 50min kävelytyskoneessa, mutta illalla teki niin mieli päästä ratsastamaan. Jos vain aikaa on niin aijon jatkossakin tehdä niin, että illalla ratsastaa ja aamupäivällä kävelytyskoneessa. Ratsastus sujui hyvin, Sara oli oma itsensä, mutta kaikki kummallinen oli paljon järkyttävämpää mitä normaalisti. Sairasloman aikana kun selässä on ollut, Sara hakeutuu paljon enemmän itse venyttäen alas. Se voi olla että haluaa venyttää ja ei jaksa oikein kantaa itseään. 

Saran kaviot ovat todella huonossa kunnossa, mutta onneksi nyt on lauantaina kengitys. Meidän vakiokengittäjä ei suostu sitä kengittämään, mutta onneksi löytyi vihdoinkin joku, joka ottaa haasteen vastaan. Tilanne kuitenkin riippuu siitä, että antaako Sara nätisti kengittää vai heittäytyykö hankalaksi. Joudummekin kopin kanssa lähtemään kengitykseen, mutta tässä tilanteessa tekee melkein mitä vain, että sen saa kenkään. Jänne, eikä ylipäätänsä jalat saa kärsiä enempää, varsinkaan kengityksen takia.

Tässä jalat liikutuksen jälkeen, mutta vej on silti vähän paksumpi.

Thank you for helping me face my fears.

Mä en edes tiedä mistä aloittaisin, Saran tilanne menee kokoaikan vuoristorataa. Ensimmäiset 3 kuukautta Sara parani todella hyvin, kontrollissa kehuttiin ja kaikki meni niinkuin pitikin. Kerkesin muutaman laukkapätkänkin jopa ottamaan. Kun uuden vuoden aikoihin tuli kovat pakkaset, hevoset olivat sisällä kaksi päivää ja Sara oltiin jätetty yhdeksi päiväksi vielä sisälle, enkä syytä siihen tiedä vieläkään miksi. Kun hevoset olivat päivän olleet sisällä S ontui oikeaa etujalkaa, juuri sitä mitä ollaan yritetty saada kuntoon. S ei päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan, ilman että se olisi näyttänyt siltä, että se kaatuu. Saatiin kipulääkkeet ja ontuminen lakkas muutaman päivän sisällä.

Kukaan ei teidä miksi, mutta Saran jalat turpos polviin asti ja ne oli ihan järkyttävät puupökkelöt ja kuumat. Eläinlääkäri käski seurailla tilannetta ja seurailtiinkin tilannetta siihen asti kunnes viikon päästä jalat puhkes. Kaikki neljä jalkaa vuotaa kudosnestettä, vasempaan etujalkaan S ei tykkää kun koskee ja se onkin pahimmassa kunnossa. Takajalat ei juurikaa enään ole turvonnut, mutta etujalat ovat. Vej on kuuma, mutta muut jalat eivät ole. Nyt Saralla on antibioottikuuri, minkä lisäksi annetaan ainakin kaksi sulfa kuuria, jalkoja tulee kylmätä ja yöksi laitetaan aina betadinehauteet. 

Kaiken tämän takia kontrollit on pitänyt peruuttaa, eikä tiedä mitä alkuperäiselle kipeälle jalalle kuuluu. En tiedä mihin tästä hyppäis, tuntuu, että kaikki sairaudet tulee ja kaikki mahdolliset lääkekuurit on tullut kokeiltua. Sanoinkin, että helpottavaa sinänsä kun nyt olisi aikaa lukea kirjoituksiin, mutta mielummin treenaisin, koska ei kroppa kestä kauaa enää tätä jatkuvaa stressiä. Kokoajan pitää stressata onko tilanne menossa huonompaan vai parempaan. En kuitenkaan voi kiistää sitä, ettenkö olisi varautun jo pahimpaan. Oon vain kyllästynyt ja suorastaan ärsyyntynyt siihen, kuinka muut jaksaa sanoa, että kyllä kaikki vielä parhain päin menee ja kaikki on niinkuin ennen. Ei, älkää sanoko niin. Pitäkää hiljaa vain sormet ristissä, niin ette muistuta mua tästä tilanteesta jatkuvasti. Kiitos kuitenkin niille jotka jaksaa tukea, mutta ei kukaan voi tälle tilanteelle mitään, voin vain itse yrittää hoitaa Saraa parhaani mukaan.

Jouluna oltiin ottamassa muutamat kuvat, kauheen onnistuneita ne eivät ole, mutta omapahan jotain yhteiskuvia sairaslomakin ajalta.

THANK YOU.

Thank you for guarding my secrets.

Thank you teaching me lessons my parents and teachers never could.

Thank you for being the best listener in the world.

Thank you for helping me fly.

Thank you for helping me face my fears.

Thank you for making me smile.

Thank you for showing me hard work really does pay off.

Thank you for for being my best friend.

Thank you for being my horse.

All the carrots in the world could never make up for the things you've done for me.

Eihän menyt voida millään erottua joukosta...

En voi todeta kuin saman asian kuin Tiiakin blogissaan: tuntuu, että kaikkien bloggaajien hevoset ovat sairaslomalla. Lauantaina kun kävimme tallilla Saralle oli tullut 3 ikävän näköistä haavaa, todennäköisesti lauman keskeisestä kahinasta. 

Sunnuntaina hoidimme haavoja silläaikaa kun odottelimme kengittäjän saapuvan. Kengittäjä oli loppujen lopuksi melkein kaksi tuntia myöhässä, mutta ainakin nyt saimme sille kengät ja kengät eivät lähteneet irti tai lohjenneet vielä pahoin. Kengittäjä meinasi yhden haavan saaneen tulehduksen lihakseen, joten tänään saammekin soitella eläinlääkärille mahdollisesta kuurista. En halua ottaa riskiä, ettei mahdollista tulehdusta hoidettaisi ja tulisi pahempia komplikaatioita. Sarasta näkee kuinka se yksi haava on kipeä, se kokoajan pyrkii saamaan siitä ötököitä pois ja huomaa kuinka sitä häiritsee se. Nyt pitää vain pitää peukkuja pystyssä että selvittäisiin vain muutamankin päivän kuurilla :) Olen pitänyt koko viime viikon rentona, lähes kävelty ja otettu muutamia ravipätkiä vain ja muuten saanut vapaata. Syynä vain oli se, että toinen takakenkä oli lähtemäisillään irti ja en halunnu saada sitä irti ennen kengittäjän tuloa.

Emilia Kerimaan valmennus & klippaus

Oivoi, tälläviikolla on niin sattunut ja tapahtunut, etten tiedä minne hyppäisin. Tiistaina vietin synttäreitä Jonin ja perheen kanssa perustunnelmissa, mutta palailen synttärijuttuihin kun niitä ollaan perjantaina saatu juhlisettua ja saan kaikki lahjat :)

Saatiin eläinlääkäri vasta seuraavan viikon keskiviikoksi, vaikka ajattelin saada sen tälle viikolle. Hain klipperin lainaan tiistaina ja ajattelin klipata Saran raspauksen päätteeksi. Mutta koska saatiinki eläinlääkäri vasta myöhemmälle, niin kokeiltiin silti keskiviikkona mitä heppa meinaa klipperistä. Aluksi se oli Sarpan mielestä ihan kamala ja sillä ei saanu koskea, mutku hetken siinä sen kans siihen tutustui niin heppa olikin yhtäkkiä klipattu ja heppa seiso paikoillaan koko ajan! Oon niiiiiin ylpeä <3 Tulos ei oo mikää paras mahdollinen, koska klippasin ekaa kertaa jne :D mutta ainaki on klipattu ja ens kerralla parempi? Iskä on aiva innoissaan nyt klipatusta Sarasta :D

Tostaina mulla oli se Emilia Kerimaan valmennus, mitä oonkin ootellut tosi kauan. Satu tuli mua auttelemaan ja kuvaamaan, niin sain teille materiaalia, vaikka aluksi näytti siltä etten saa. Sara oli tuttuun tapaansa aluksi laiska, mutta loppua kohden meni todella hyvin. Valmennus meni hyvin, mutta mielestäni ei menty läheskään sitä korkeutta mihin olin "ilmottautunut". Lisäksi en koe, että olisin saanut mitää kauhean tärkeitä vinkkejä, koska tiedän kyllä, että Saralle pitää antaa pohjetta jne. and thats it. Ainoa asia mistä se oikeastaan muistutteli, oli vain hevosen liikkuvuus ja ohjien kireisyys. Ei siis kauhean antoisa valmennus ollut, mutta ainakin pääsin ekaa kertaa menemään kunnon jumppasarjaa. Oon oikeastaan aika pettynyt valmennukseen ja valmennus loppui kun päästiin vasta vauhtiin, mutta tyytyväinen hevoseen silti olen. Pari kieltoa tuli jumppasarjalle ja kerran okserille, mutta muuten mentiinkn hyvin yli. Tuntui, että hevonenkin jaksoi paremmin kun se oli klipattu, joten saattaa olla meille se oikea ratkaisu. Tehtiin tosi paljo kaikkia puomijuttuja ja alkulämmittelyt oli juuri puomeja, ympyröitä ja kavaletteja (en osaa kirjottaa sanaa xd). Sara oli kuitenkin jokseenkin ihan säpäkänkin oloinen ja kun lujaa piti mennä moottorikin toimi ihan hyvin. Nyt on vaan edessä päätös, minkä luokan hyppään 1.11 kisoissa, varmaan meen ihan tutun ja turvallisen 50-60cm, koska ei nyt mentykään korkeampia. 70cm olis kiva mennä, muttakun seuraava luokka olisikin 70-80cm, niin ehkä se pienempi on parempi. Noh, sen näkee sitten :)

Sara ennen valmennusta :) Ilme on vähäniinku mäkö muka meen hyppään :D

Saran kuulumisia

Tänään sain vihdoinkin äitin soittamaan eläinlääkärin ja lähdinkin koulusta vähä ennen yhtä ajelemaan tallille. Arto tunnusteli selän ja sen jälkeen mentiin ulos tekemään taivutuskokeita. Eläinlääkäri piteli tiettyä jalkaa tietyn aikaa ja sen jälkeen piti lähteä reippaasti ravaamaan suoralla. Sara ontui taivutuskokeen aikana selvästi oikeaa etujalkaa. Taivutuskokeiden jälkeen mentiin takaisin talliin, missä Arto vielä tunnusteli oikeaa etujalkaa. Sara sai diagnoosiksi oikean etujalan vuohis- ja kavionivelten tulehduksen. Sara syö 10 päivää tulehduskipulääkkeitä, 5 tablettia aamuin illoin ja liikuntamuotona on kävelytys 3 viikon ajan. Mitä enemmän kävelee sen parempi, mutta ei muita askellajeja. Selkäkipu onkin kyseisestä sairauksesta syntynyt oire. Sara käyttää painoa enemmän vasemmalla etujalalla, mikä kipeyttää selkää.

Oon todella helpottunut, että vihdoinkin tietää mikä Saralla on, mutta silti pelottaa ihan hirveästi. 3 viikon päästä on kontrollikäynti ja jos ei oo vielä silloin parantunut, joudutaan niveliä varmaankin piikitellä, ottaa verikokeita…. En halua tietää kuinka kalliiksi se tulisi ja parantuuko Saran nivelet täysin koskaan? Mitä jos Sarasta ei tuu enää hevosta? Täytyy vain yrittää toivoa parasta, mutta pelottaa niin paljon tää tilanne. Ei kyllä auta koeviikkoa ja muutenkaan koko tilanne :/ parane pian Sarppa <3

We don't have to worry about nothing

Hupsista, ompas kulunu aikaa paljon kun viimmeksi kirjoittelin. No nyt on ainaki fiilis parempi :) Mä voisin vähän muistella, että mitäs mä oon viimme viikonloppuna tehnyt ja niin edelleen...

Viikonloppuna ei tapahtunut mitenkään mitään erityistä, launatai kului kaverin synttäreillä ja sunnuntaina olin melkein kokopäivän tallilla, koska oli Titan estevalmennus. Valmennus meni tosi hyvin ja Sara oli ihan huippu! Hypättiin aluksi jotain 60-70cm rataa? ellei pienempääkin, en oo ihan varma. Tultiin ensin pätkittäin rataa, ennekö mentiin kokonaan rataa. Mukana oli vain yks okseri ja jonkin verran pystyjä, eli ihan perus pässinlihaa, ettei ollu mitää erikoisesteitä. Aluks Sara oli laiska, koska sen mielestä ei oo ikinä mitään järkä "pikkuesteillä" kuluttaa energiaa. Lopuksi ku mentiin 90cm rataa niin se meni tosi superisti ja osasin itekkin aiva kiitettävän hyvin ratsastaa :) Titta kehu meidän yhteistyötä ja sano, että hyvän hevosen oon ostanut, että Sara on hyvä opetusmestari mulle! Jes ton mä oonki halunnu kuulla jonku kokeneen ihmisen suusta, vaikka oonki tienny, että Sara on paras <3 Ja sitte Titta sano viä, että oon saanu ite paljon rohkeutta esteillä, että eiku treenaamista 90cm vielä ja sitte treenaamaan isompia ;)

Nyt viikolla ei oo mitää niin ihmeellistä tapahtunu. Maanantaina olin juoksulenkillä ja päätin käydä moikkaamassa Saraa samalla. Ja onneksi kävin! ku en meinannu mennä tallille, mutta Saralla oli jotain outoja patteja ja osa niistä oli vähäniinku "puhjennu", niin niistä tuli vispaa (kudosnestettä). Pyysin äitin tallille ja soitettiin eläinlääkärille, että mitenkäs tehdään asian kanssa. Ell neuvoi, että betadinellä desinfioidaan ja putsataan niitä, haavavoidetta päälle ja sitte pitää seurailla niitä, ettei tuu mätäpaiseita tmt. Ell mukaan Sara olis saanu allergisen reagtion, että se olis syöny jotain tai jokin olisi pistänyt sitä. Nyt Saran patit on jo parantunut hyvin :) onneksi!

Joni oli meillä tiistaista torstaihin, oli tosi ihanaa pitkästä aikaa nähdä sitä :) Seki on aiva jo innostunu ratsastuksesta! hyvä vaan, saa itteensä samalla myös siedätettyä, koska Joni on allerginen hevosille :) Joni ei vielä irti viittiny vaan mennä, koska kentällä oli muitaki meidän lisäksi, ku Sarilla oli asiakas ja Paavo toimi terapiaratsuna, niin ei haluttu kauheesti hösätä siä. Ollaan lenkeilty Vilin kanssa, katottu leffoja ja tehty piirteloä :)

Meen Annan kanssa nyt mökille viikonloppuna viettämään huvilakauden päättäjäisiä, joten sieltä tulossa sitten postausta ja mahdollisesti videota :)

voi söpöt <3

Joni osaa jo laittaa riimunki :D

Dream as if you'll live forever, live as if you'll die today.

Noniin nyt on saatu kesälomasta nauttia jo melkein viikon :) Oon ollu paljo kavereiden kanssa kylillä ja sitte tallille oon menny aina herättyäni niin ei siitä oo sit tarvinnu päivänmittaan stressata että pitäis mennä ja hyvin toimii et meen eka tallille niin saa tehdä kaikkee muuta loppupäivän. On ollu tosi kivaa olla kavereiden kans ja on muutenki saanu nukkua ja kaikkee :)

Sara on kipee, sillä on jokku imusolmukkeet tukossa vtj (vasemmassa takajalassa) ja sitä pitää piikittää aamuin illoin mut en varmana uskalla piikittää heppaa varsinkaan omaa :D no huomenna sit näkee. Laitettiin siihen yöksi joku haude en muista mikä haude se olikaan mutta huomenna sitte aamulla ku eläinlääkäri tulee niin näkee sitte kuinka toimitaan ymm. Mun olis tarkotus mennä tytyjen kans Teuvalle huomenna ja tulla sit illalla/yöllä pois kotia Joni mukanani mut en tiedä kuinka käy ku Sara sekotti pakan ihan täysin.... Huomenna sitte selviää vasta kaikki. Mutta ärsyttää tää tilanne ihan vietävästi just ny !

Olin tänään äitin kans Seinäjoella ku se meni röntgeniin niin mentiin vähä pyörimään kaupoissa vaikka mun ei ollu tarkotus ostaa mitää niin kyl jotain mukaan tarttu :)

Jostaki urheiluliikkeestä tarjouksesta 24.90e

Craftin juoksuhousut n. 50e
Alushousuja Seppälästä joskus viikolla Kauhajoelta hintoja en muista :)
7kpl nilkkasukkia 9.95e
Schwarzkopf BC color freeze hoitosuihke 12.50e

Bandeau 9.95e
Bikini alaosa ja yläosa kummatkin erikseen 14.95e

Ostin muutes kaikki yhdestä urheiluliikkeestä tai Lindex'sistä :)

Come on and give me a chance

Ihmisenä joka tykkää suunitella asioita etukäteen.... ei kannata olla sellainen koska mulle se kostautuu aina. Asiasta toiseen sähköpostiin oli tullu ilmotus että on Jalasjärvellä harjoitusestekilpailut maneesilla lauantaina :) mutta ei me sinne Saran kanssa päästä :( koska ei olla hypätty moneen kuukauteen, oon kipeenä, Sara rokotettiin eilen ja meillä ei oo viä estesatulaa. Eilen tuli muutes hööksin paketti kaikki oli oikeenlaisia ja rakastuin siihen satulavyöhön, toivottavasti seny olis vaan oikeen kokonen!

Olin tänään yhden maissa Kauhajoella terveyskeskuksessa labrassa ja multa otettiin 2 verikoetta ja nielunäyte. Yritetään selvitellä et mikä mulla oikeen on, toivottavasti ei mitää vakavaa koska haluan ratsastamaan! :) En pelkää verikokeita tai mitää, mutta stressaannun niistä helposti ymm niin en voi asialle oikeen mitään. Mut ku istun tuoliin verikoetta varten niin pyrin olemaan rento ja ajatella jotain muuta :) ja katton muualle etten tiä millon se pistää. Nielunäyte on ihan kamala ku tökitään nieluhun topsipuikolla ja se saa onksennusreaktion aikaan, emmä oksenna kumminkaa mut tulee sellane reaktio :D [x] kinosti, mutta aattelin nyt vähä kertoo mun kokemuksii ja näin :)

Olin neljältä lääkärillä ja tälläkertaa se oli nainen ja se oikeesti osas hommansa! ku yleensä ne tyypit on sellaasia ulkomaalaisia jotka ei osaa edes suomea.... mutta siis lääkäri sit tutki mut ja se epäilee että mulla enterorokko mutta sitä ei vielä tiedä onko se virus vai bakteeriperäinen. Jos se on bakteeriperäinen saan antibioottikuurin ja toivon että saan, koska muuten joudun vaan kärsimään jonku viruksen takia ja se on kivuliaampaa. Huomenna sit tietää ja en saa mennä koko loppuviikosta kouluun.

Mulla on heränny monia mielipiteitä asioista ja aattelin "purkaa" ne mun sisältä. Ja älkää ny saako mitää käsitystä että tää koskee jotain tiettyä henkilöä tai että pitäisin itseäni täydellisenä. Nää on vain mun mielipiteitä enkä tahdo loukata ketään :)

Mua ärsyttää se ku ihmiset päivittää esim. facebookkiin että mä oon forever alone, kukaan ei halua mua, oon ruma. Musta tuollaanen säälin saaminen ei auta asiaa koska se antaa kuvaa että säälii itseään. Joillekki ihmisille on parempi ettei ne oo parisuhteessa ja parisuhde ei oikeasti todista mitään, että olisi vaikka kaunis. Ihmiset on erilaisia ja kaikilla on oma persoonallisuutensa. Kaikki ovat omalla tavallaan kauniita ja olkaa oma itsenne ♥ älkää ikinä muuttako omaa itseänne jonkun muun ihmisen takia ja ilmaiskaa omaa itseänne muiden mielipiteistä huolimatta! Kiusaaminen on säälittävää ja uskokaa pois mä tiedän miltä tuntuu olla kiusattu. Mä en koskaan unohda sitä että mua on kiusattu ja mun kiusaaminen on aiheuttanut myös sen että oon itse kiusannut. Enkä oo omasta kiusaamisesta ylpeä ja kadun tekojani. Kiusaamiseen pitää hakee apua ja se on oikeesti tosi rohkeeta että sitä vastustaa :) Kiusaajilla itsellä on jokin vakava ongelma ku ne tekee tollasta ja kehtaavat olettavansa itse parempia kuin muut. Ihmiset ovat tasa-arvoisia ja toimikaa sen mukaisesti. Jos ei pidä jostain ihmisestä ei sitä tarvitse haukkua, anna asian olla ja ole hänelle mukava kaikesta huolimatta. Mua ärsyttää myös se kun ihmiset ovat et mikä ihmisiä vaivaa ja että miksi he ovat minulle tälläisiä jne. Ehkä se johtuu juuri sinusta? se on aina helpompi syyttää muita, mutta asiat eivät oikeesti ole niin.

Haha kattokaa mitä löysin :DDDD ihana sara ♥ näyttää ihan laamalta! pepsodent ;)