All eyes on me

Lauantaina Sara oli reväyttänyt tms vasemman etujalkansa, että se oli täysin kolmijalkainen. Lauantaina sen jalka kylmättiin kahteen kertaan ja sunnuntaina sama juttu. Sunnuntaina todettiin se kyllä jo ravissa puhtaaksi, mikä oli hyvin hämmentävää. Tänään sitten ratsastin sillä käyntiä suurimaksi osaksi, vähän ravailin ja kokeilin onko laukka puhdas. Sara päätti ottaa muutaman päivän sairasloma taas, mutta jää kyllä mysteeriksi taas mikä oli. Lauantaina olin kuitenkin juuri silloin käynyt hoitamassa Saran kun tapaturma (tai mikä nyt olikaan) oli sattunut. Olin tallilla 13-14 aikaan ja Hanne oli 12 aikaan käynyt tarkistamassa hevosten kunnon, joten Sara on telonut itsensä tunnissa tai parissa.

Ostin Saralle nyt Prestigen Top Dressage satulan. Vahingossa kokeilin sitä kun se oli kaverilla kokeilussa ja se sattui Saralle vielä sopimaan täydellisesti. Tiesin satulan hankinnan olevan kesällä ajankohtaista, mutta tämä tuli aika äkkiä. Onneksi saan maksaa satulan osissa, niin saan omasta palkasta sen maksettua. Nyt alkaa vain Saran kahden satulan myyntirumba.

Yleisesti Sara on ollut nyt todella hyvä ratsastaa, se tekee heti alusta asti töitä, liikkuu rentona ja reippaammin kuin koskaan ennen. Olen yrittänyt pitää työskentelyn sille mielekkäänä esim. käynyt loppukäyntejä maastossa, tehnyt erilaisia tehtäviä kentällä ja maastoillutkin. Pitäisi saada pitkästä aikaa videota ratsastuksesta, mutta sen näkee koska se onnistuu.

Why can't I say no to the look on your face?

Nyt kun löytyy puhelimesta Saran jaloista kuvia, ajattelin tulla jakamaan kyseisiä kuvia teillekin. Saatte muutenkin kuulla vähän paremmin Saran kuulumisia. Saralla ei ole tällä hetkellä menossa yhtäkään lääkekuuria, koska eläinlääkäri tuputtaa vain sulfakuureja, jotka a) eivät auta ollenkaan b) maksaa ihan älyttömästi (miksi ostella 80e sulfakuureja, jotka eivät auta ollenkaan?) c) Sara on jo popsinut menemään viisi sulfakuuria, niin miksi se kuudeskaan auttaisi mitään? Sara on joutunut koville, mutta silti se jaksaa tulla portille vastaan tai odottelee jo portilla, koska sitä tullaan hakemaan.

Kuvissa jalat ovat yön takia turpeessa, kuvat on siis otettu ennenkuin ne on puhdistettu ja hoidettu. Jalat ovat jo paljon paremmassa kunnossa, kuin mitä ne aluksi olivat. Kaikki alueet joissa näkyy ihoa tai valkoista karvaa, olivat aivan samanlaisessa kunnossa, kuin jalkojen nykyiset rupiset kohdat. Vasen etujalka on yhtä turvonnut kuin tukki, mutta se sulaa aina liikutuksen yhteydessä. 

Viikonloppuna saimme uudet ohjeet jalkoja varten. Liikutuksen jälkeen ensin etujalat kylmätään kylmäyssuojilla ja takajalkoja letkulla. Sen jälkeen jalat pestään Malasebillä tai Erisanilla. Pesun jälkeen suihkutetaan jalkoihin Vetericyä ja viimeiseksi jalkoihin laitetaan Vetsalvea. Toivottavasti näillä lähtis jalat äkkiä paranemaan ja päästäisiin klinikalle katsastamaan jänteen tilanne. 

Eilen olin illalla Saran selässäkin pitkästä aikaa, ratsastin sillä noin 20min. Se oli jo päivällä ollut 50min kävelytyskoneessa, mutta illalla teki niin mieli päästä ratsastamaan. Jos vain aikaa on niin aijon jatkossakin tehdä niin, että illalla ratsastaa ja aamupäivällä kävelytyskoneessa. Ratsastus sujui hyvin, Sara oli oma itsensä, mutta kaikki kummallinen oli paljon järkyttävämpää mitä normaalisti. Sairasloman aikana kun selässä on ollut, Sara hakeutuu paljon enemmän itse venyttäen alas. Se voi olla että haluaa venyttää ja ei jaksa oikein kantaa itseään. 

Saran kaviot ovat todella huonossa kunnossa, mutta onneksi nyt on lauantaina kengitys. Meidän vakiokengittäjä ei suostu sitä kengittämään, mutta onneksi löytyi vihdoinkin joku, joka ottaa haasteen vastaan. Tilanne kuitenkin riippuu siitä, että antaako Sara nätisti kengittää vai heittäytyykö hankalaksi. Joudummekin kopin kanssa lähtemään kengitykseen, mutta tässä tilanteessa tekee melkein mitä vain, että sen saa kenkään. Jänne, eikä ylipäätänsä jalat saa kärsiä enempää, varsinkaan kengityksen takia.

Tässä jalat liikutuksen jälkeen, mutta vej on silti vähän paksumpi.

Thank you for helping me face my fears.

Mä en edes tiedä mistä aloittaisin, Saran tilanne menee kokoaikan vuoristorataa. Ensimmäiset 3 kuukautta Sara parani todella hyvin, kontrollissa kehuttiin ja kaikki meni niinkuin pitikin. Kerkesin muutaman laukkapätkänkin jopa ottamaan. Kun uuden vuoden aikoihin tuli kovat pakkaset, hevoset olivat sisällä kaksi päivää ja Sara oltiin jätetty yhdeksi päiväksi vielä sisälle, enkä syytä siihen tiedä vieläkään miksi. Kun hevoset olivat päivän olleet sisällä S ontui oikeaa etujalkaa, juuri sitä mitä ollaan yritetty saada kuntoon. S ei päässyt liikkumaan mihinkään suuntaan, ilman että se olisi näyttänyt siltä, että se kaatuu. Saatiin kipulääkkeet ja ontuminen lakkas muutaman päivän sisällä.

Kukaan ei teidä miksi, mutta Saran jalat turpos polviin asti ja ne oli ihan järkyttävät puupökkelöt ja kuumat. Eläinlääkäri käski seurailla tilannetta ja seurailtiinkin tilannetta siihen asti kunnes viikon päästä jalat puhkes. Kaikki neljä jalkaa vuotaa kudosnestettä, vasempaan etujalkaan S ei tykkää kun koskee ja se onkin pahimmassa kunnossa. Takajalat ei juurikaa enään ole turvonnut, mutta etujalat ovat. Vej on kuuma, mutta muut jalat eivät ole. Nyt Saralla on antibioottikuuri, minkä lisäksi annetaan ainakin kaksi sulfa kuuria, jalkoja tulee kylmätä ja yöksi laitetaan aina betadinehauteet. 

Kaiken tämän takia kontrollit on pitänyt peruuttaa, eikä tiedä mitä alkuperäiselle kipeälle jalalle kuuluu. En tiedä mihin tästä hyppäis, tuntuu, että kaikki sairaudet tulee ja kaikki mahdolliset lääkekuurit on tullut kokeiltua. Sanoinkin, että helpottavaa sinänsä kun nyt olisi aikaa lukea kirjoituksiin, mutta mielummin treenaisin, koska ei kroppa kestä kauaa enää tätä jatkuvaa stressiä. Kokoajan pitää stressata onko tilanne menossa huonompaan vai parempaan. En kuitenkaan voi kiistää sitä, ettenkö olisi varautun jo pahimpaan. Oon vain kyllästynyt ja suorastaan ärsyyntynyt siihen, kuinka muut jaksaa sanoa, että kyllä kaikki vielä parhain päin menee ja kaikki on niinkuin ennen. Ei, älkää sanoko niin. Pitäkää hiljaa vain sormet ristissä, niin ette muistuta mua tästä tilanteesta jatkuvasti. Kiitos kuitenkin niille jotka jaksaa tukea, mutta ei kukaan voi tälle tilanteelle mitään, voin vain itse yrittää hoitaa Saraa parhaani mukaan.

Jouluna oltiin ottamassa muutamat kuvat, kauheen onnistuneita ne eivät ole, mutta omapahan jotain yhteiskuvia sairaslomakin ajalta.

THANK YOU.

Thank you for guarding my secrets.

Thank you teaching me lessons my parents and teachers never could.

Thank you for being the best listener in the world.

Thank you for helping me fly.

Thank you for helping me face my fears.

Thank you for making me smile.

Thank you for showing me hard work really does pay off.

Thank you for for being my best friend.

Thank you for being my horse.

All the carrots in the world could never make up for the things you've done for me.

Ain't nobody loves me better than you

Tallilla ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, Sara on oma pirteä itsensä. Päivittäin vain kävelen sen kanssa, ratsain, taluttaen tai S saa kävellä kävelytyskoneessa. Kävelytyskone onkin ollut korvaamaton apu, koska sillä aikaa pystyy tekemään hyvin kaikkea muuta esim. siivoamaan tarhan tai karsinan. Välillä ratsastankin Saran käynnissä, koska eläinlääkäri siihen kehotti, kunhan S ei vain onnu käynnissä. 

Tänään pyysin äitiä vähän kuvaamaan meitä pitkästä aikaa. Itse olen myös Saran lisäksi tällä hetkellä kipeä, sitkeässä flunssassa. Se selittääkin miksi kauhea toppavarustus on ylläni kuvissa :D Juuri sopiva on ollut tuo varustus tallilla koska a) olen kipeä b) ei tarvitse ratsastaa tms. joten toppavaatteilla ei tule ollenkaan kuuma. 

Torstaina onkin teoriakoe ja seuraavan viikon keskiviikkona inssi. Voinko mä oikeasti olla viikon päästä 18? Oikeasti? No, ei siihen tarvitse kenenkään muunkaan uskoa kun en itsekään. Kuitenkin kyseinen ikä helpottaa paljon, koska pääsen nyt 3 tunnin hypäreitä hyödyntämään tallilla käymiseen paljon tehokkaammin kuin tähän asti :) Ylipäätänsä pääsen talvellakin ongelmitta tallille. 

Missä sitä nyt mennään?

Sara on nyt sairaslomalla ja keskiviikkona mennään Nurmoon Takalan klinikalle. Ajattelin teille kertoa vain siksi, että ymmärrätte varmaan miksi en ole voinut juurikaan mitään kirjoitella. Myday olisi teille, kunhan vain saisin aikaiseksi sen editoida. Vaikkei ratsastamaan pääse silti ei aikaa edes kauheasti ole. Palailen asiaan myöhemmin kunhan kaikki selviää :)