Kontrollikäynti

Torstaina oli kauan odotettu klinikkareissu Takalan klinikalle Nurmoon. Sara on ihan huippu, koska se menee lähettämällä koppiin. Oivalsin sen yhtenä päivänä vahingossa. Pääasia on kuitenkin se, että nyt löytyy keino millä Sara menee hyvin mutkattomasti koppiin ja voin yksin lähteä sen kanssa reissuun. Keskiviikon harjoituksesta löytyy videoita, valitettavasti ne vain ovat epätarkkoja, mutta ehkä te kestätte sen?

Klinikka sujui kokonaisuudessaan hyvin ja klinikalla Sara meinasi jo nukahtaa syliin ennen rauhoitusta. Sara ei jännittänyt yhtään ja totesi heti klinikalle tullessaan, että hei mähän oon ollut täälä aiemminkin. Samin saapuessa katsomaan Saraa se suorastaan järkyttyi. Sami ei ole nähnyt Saran jalkoja vuodenvaihteen jälkeen, jolloin jaloille tapahtui onnettomuus. Saralla on siis oikeassa etujalassa syvän koukistajan tukisidevaurio, joka todettiin ultrassa parantuneeksi. Saralla saa alkaa ruveta ratsastamaan ja kuntouttamaan pikkuhiljaa. Vasemmassa etujalassa varsinkin on vielä kuitenkin ihonalaista tulehdusta, mutta saatiin siihen hauteita ja se on parantunut jo huimasti. Sara, sekä minäkin, olemme viihtyneet hyvin uudessa tallipaikassa.

Vastaan ei tule sun kaltaistas milloinkaan

En tiedä miksi, mutta jotenkin en uskalla, jaksa, enkä halua kirjoittaa Saran tilanteesta tänne blogiin mitään. Todella monen hevonen (joiden blogeja olen jo kauan aikaa lukenut) on/on ollut sairaslomalla ja rehellisesti sanottuna on saanut lukea ihan kamalia asioita. Osaan vain kuvitella kuinka meille käy Saran kanssa ihan samalla lailla, eikä mikään menekään niinkuin olisi pitänyt.  En halua puhua asiasta - pelottaa liikaa. Tuntuu kuin olisi yksin tässä maailmassa ja joku yrittää viedä viimeisenkin asian minulta mikä on tärkeä. On ihania ihmisiä, jotka tukevat ja tsemppaavat, mutta sitten kuitenkin ne jäävät parhaiten mieleen jotka polkevat maahan, joko tahallisesti tai tahattomasti.

"Pyydän vain mahdollisuutta olla taas niin onnellinen kuin olin..."

Kaikista ajatuksista huolimatta Sara on voinut oikeinkin hyvin, ei ole ontunut tai ollut muutakaan normaalista poikkeavaa. Keskiviikkona kävimme Takalan klinikalla kontrollissa ja kaikki sujui hyvin. Vähän neiti kyseenalaisti lastaamisen katsomalla päälle, mutta meni sinne kuitenkin nätisti. Klinikalla Sami lupasi hyvää, vaurio on lähtenyt hyvin parantumaan ja sain kehuja hyvästä hoidosta. Sain ohjeeksi kuntouttaa Saraa nyt ajallisesti eli pikkuhiljaa lisäillä ravia, mutta kuitenkin sama tempo täytyy pitää päivittäin. Vakituisen temmon avulla voidaan heti paikantaa missä on mennyt vikaan, jos jotain poikeavaa on sattunut ja jalka reagoinut siihen. Kahden kuukauden päästä taas kontrolliin ja sillä aikaa kuntoutetaan ravia marraskuun ja joulukuun ajan, sekä joulukuun lopussa voi kokeilla laukkaakin jalan ehdoilla. Kaikki näyttää hyvältä tulevaisuutta ajatellen, mutta en rehellisesti uskalla iloita... Tämän sairasloman aikana on oikeasti tullut tajuttua kuinka tajuttoman tärkeä Sarppa on ja on saanut todeta, että S on oikeasti elämäni hevonen.

"I believe that there is a force that knows what you really love

why you are really here

what you came to do and what will have you feeling so fulfilled that you cannot fail at it."

- Scout Wilkins

Meillä on vielä paljon aikaa näyttää

En tiedä edes mistä aloittaisin. Kävimme syyskuun lopussa näyttämässä Saraa Takalan klinikalla. En ole ennemmin ollut hevosen tai edes minkään muunkaan eläimen kanssa klinikalla, joten kaikki oli uutta. Matka sujui hyvin ja kaikki meni muutenkin hyvin. Sami (ell) ensimmäisenä kokeilin etujalkoja vertaillen niitä ja samalla kyseli millainen jalka on ollut yms. peruskysymyksiä mitä tälläisissä tilanteissa yleensä tehdäänkin. Sami kertoi oikean etujalan jänteen olevan paksumpi kuin vasemman jalan ja sanoikin pelkäävänsä jännevammaa. Seuraavaksi suuntasimmekin ulos, jotta Sami näkisi ontumisasteen. Lievästi S vielä ravissa sitä jalkaa ontui, mutta huomattavasti vasta sitten kun jalka oli taivutettu. 

Sami rauhoitti Saran ja sen jälkeen klippasi alueen, että se saataisiin ultrattua. Sami tutki jalkaa kauan ja huolellisesti. Itse silittelin vain Saraa, koska halusin sen tuntevan olonsa turvalliseksi edes yhden tutun henkilön lähellä oudossa paikassa. Sami selittikin tekemisiään isälle tai no, kyllä itsekin ne kuulin, mutta isä näki ruudusta kokoajan mitä Sami teki ja Sami isälle enimmäkseen näyttikin yms. Kun jalka oltiin saatu kunnolla mentyä läpi ja syy selvitettyä, selitti Sami kuvien avulla mikä on ja missä on minullekin. Sen jälkeen saimmekin viedä hevosen traileriin. 

Kaksi ylintä kuvaa c. Janita

Valehtelisin, jos väittiäisin ettenkö olisi ollut purskahtumaisillani itkuun kun Sami epäili vakavempaakin jännevammaa.  Nyt kuitenkin saan olla onnellinen siitä, että on vihdoinkin selvillä mikä on, miten tästä jatketaan jne. Lyhyesti ja mahdollisimman selkeimmin sanottuna Saralla on oikea etujalan syvän koukistajan tukisidevaurio. Tarkkaa syytä ei tiedetä mistä se olisi tullut, koska Sami kertoi vaurion johtuvan kolahduksesta. Jotkin säikeet eivät olleet vaurioituneet, joten jalka ei ollut venähtänyt. En kuitenkaan muista Saran lyöneen/kolauttaneen jalkaa mihinkään, koska se ei Alavudellakaan silloin kilpailuissa pudottanut puomia tms. Maanantaina ja tiistaina se oli täysin puhdas... Syy jää arvoitukseksi, mutta olen vain nyt niin onnellinen, että omalla tavallaan kaikki on nyt hyvin. Saimme hyvän kauden Saran kanssa ensimmäiseksi kaudeksi ja ehdin tarpeeksi käydä kilpailuissa :) Tottakai se harmittaa että tällä kaudella emme enempää pääse kisaamaan. Sara on lokakuun loppuun kävelytyksellä ja kylmäyksellä, jonka jälkeen pitäisi klinikalle mennä kontorillikäynnille. Silloin selviää onko jalka parantunut ja saammeko aloittaa kuntouttamisen vai pitääkö tehdä vielä jotain. Tärkeintä on nyt kuitenkin saada hevonen kuntoon, vaikka ikävä treenaamista onkin!

c. Eve

" Tämän hevosen suhteen en tule koskaan luovuttamaan,

en luovuta koska hänkään ei koskaan luovuttanut. "

Sara on onnistunut viemään perheemme jokaisen sydämen itselleen. Sara on onnistunut muidenkin sydämissä hankkimaan paikkansa. Sara on niin hieno hevonen, uskollinen, kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. Meillä on vielä paljon aikaa näyttää mistä meidät on tehty <3 

Millainen olo teillä tulisi jos et ole itse päässyt hoitamaan kipeää hevostasi ja pikkuveljesi ja äitisi hoitavat hevosen. Automatkalla kotiin myöhään illalla saat vain snapchattisi täyteen kuvia, missä pikkuveljesi on hevosesi kanssa. Niinkin pieni asia on maailman ihanin asia.