Kontrollikäynti

Torstaina oli kauan odotettu klinikkareissu Takalan klinikalle Nurmoon. Sara on ihan huippu, koska se menee lähettämällä koppiin. Oivalsin sen yhtenä päivänä vahingossa. Pääasia on kuitenkin se, että nyt löytyy keino millä Sara menee hyvin mutkattomasti koppiin ja voin yksin lähteä sen kanssa reissuun. Keskiviikon harjoituksesta löytyy videoita, valitettavasti ne vain ovat epätarkkoja, mutta ehkä te kestätte sen?

Klinikka sujui kokonaisuudessaan hyvin ja klinikalla Sara meinasi jo nukahtaa syliin ennen rauhoitusta. Sara ei jännittänyt yhtään ja totesi heti klinikalle tullessaan, että hei mähän oon ollut täälä aiemminkin. Samin saapuessa katsomaan Saraa se suorastaan järkyttyi. Sami ei ole nähnyt Saran jalkoja vuodenvaihteen jälkeen, jolloin jaloille tapahtui onnettomuus. Saralla on siis oikeassa etujalassa syvän koukistajan tukisidevaurio, joka todettiin ultrassa parantuneeksi. Saralla saa alkaa ruveta ratsastamaan ja kuntouttamaan pikkuhiljaa. Vasemmassa etujalassa varsinkin on vielä kuitenkin ihonalaista tulehdusta, mutta saatiin siihen hauteita ja se on parantunut jo huimasti. Sara, sekä minäkin, olemme viihtyneet hyvin uudessa tallipaikassa.

Rutiinit auttavat

Torstaina olisi matka tiedossa klinikalle ja kaiken lisäksi muuton yhteydessä Sara meni traileriin huonosti. Sen takia sunnuntaista asti olen lastannut Saran joka päivä ja aijonkin lastata sen joka päivä torstaihin asti. Torstain jälkeen olisi tarkoitus lastata Sara pari kertaa viikossa, että saa pidettyä rutiinin ja tehtyä Saralle selväksi sen, että traileriin mennään silloin, kun joku niin vaatii.

Lauantaina ja sunnuntaina lastaukseen kului tunti. Sara ei pelännyt traileria tms, mutta se ilmiselvästi halusi vain ottaa naisesta mittaa. Sara haluaa vain päästä pälkähästä ja suomalaisittain yrittää kusettaa sen minkä kerkeää. Saralla on kuitenkin käynyt tuuri ja hän on onnistunut saamaan yhtä jääräpäisen akan omistajakseen. Maanantaina ei ollut tarkoitus lastata Saraa, mutta asiaan tuli positiivisessa mielessä muuttujia ja pääsinkin lastaamaan Saraa. Tarkkaa aikaa ei otettu, mutta lastaamiseen meni alle puolituntia. Kyllä se tästä vielä, pitää vaan saada hommaan rutiini takaisin. Kaikista parasta on kuitenkin se, että kun Sara on kopissa, saan itse mennä siirtämään väliseinän ja laittaa takapuomin kiinni. Onnistuu tulevaisuudessa yksinkin lähteminen kun neiti odottaa kiltisti, että laitan kaiken kiinni.

Tällä hetkellä tilanne on 3 - 0 ;)

Torstai jännittää aivan älyttömästi, koska sitten tosissaan saa tietää mitä Saran tulevaisuuden kanssa tehdään. Jääkö Sara lomalle kuinka kauaksi aikaa vai saako askellajeja kuntouttaa. Paljon enemmän Sara jo tarhassa riehuu, mutten silti uskalla ääneen positiivisia asioita sanoa, koska koskaan ei voi olla liian varovainen. Todennäköisesti palailen torstaina asiaan :)

It's all on you, so what you wanna do?

Sara on kotiutunut todella hyvin ja äkkiä uuteen paikkaan. Sara on jo päässyt vaahtokylpyyn, mutta tällä viikolla olisi uuden kylvyn aika. En olisi uskonut, että tallin ilmastointikin vaikuttaa näin paljon.  Saran silmät ovat kirkkaammat, eivätkä vuoda ja Saran keuhkot puhdistuvat hiljalleen. Jalatkin ovat lähteneet parantumaan todella hyvin, iho niissä meinaa vain olla kuivaa. Ostinkin niihin edellispäivänä kaupasta luomuhunajaa, jos sillä saisi niitä hoidettua. 

Sara on nauttinut, kun se on kunnolla päässyt töihin ja päivittäinen ohjelma on vaihtelevaa. Kentällä olemme nyt ahkerasti treenannut takaosan väistämistä ja sen aikana ei saisi tulla tahtirikkoa. Käynnin temmon säilyttäminen on tärkeää ja Heidi osasikin antaa meille mukavan tehtävän. Tallin lähellä on peltotietä, jota pitkin olemme olleet taluttaen kävelemässä ja voi vitsit miten Sara onkaan nauttinut siitä. Sarasta näkee sellaisen elämänilon nyt ja Heidikin on sanonut, että se oikeasti tykkää tehdä töitä. 

Eilen olimme maastolenkillä ja sielä vierähtikin yli kaksi tuntia. Oli todella mukava maasto ja eniten olen ylpeä siitä, kuinka Sara ei pelännyt edessä kulkevaa Vinskiä jolla oli kärryt. En tiedä onko Sara koskaan nähnyt kärryjä ja jos se on nähnyt kärry, niin niitä ei ole nähty ainakaan neljään vuoteen. 21.4 tuli Saran kanssa neljä vuotta täyteen. En ymmärrä mihin tämä aika oikein menee. Nyt on taas Takalaan saatu aika: pääsemme Saran jalan kontrolliin 12.5. Silloin selviää parhaiten miten tekee Saran kanssa, että saako jatkaa kuntouttamista raviin ja laukkaan, vai onko käveleminen vielä ainut vaihtoehto. Jos jalka ei millään meinaa parantua, on astuttaminenkin nähty vaihtoehtona, mutta sen nyt näkee klinikan jälkeen, tarvitseeko asiaa miettiä pidemmälle. Tottakai tärkein olisi se, että saisin vielä Sarasta treenikumppanin ja pääsisi edes välillä pyörähtämään valkoisten aitojen sisäpuolella.

Why can't I say no to the look on your face?

Nyt kun löytyy puhelimesta Saran jaloista kuvia, ajattelin tulla jakamaan kyseisiä kuvia teillekin. Saatte muutenkin kuulla vähän paremmin Saran kuulumisia. Saralla ei ole tällä hetkellä menossa yhtäkään lääkekuuria, koska eläinlääkäri tuputtaa vain sulfakuureja, jotka a) eivät auta ollenkaan b) maksaa ihan älyttömästi (miksi ostella 80e sulfakuureja, jotka eivät auta ollenkaan?) c) Sara on jo popsinut menemään viisi sulfakuuria, niin miksi se kuudeskaan auttaisi mitään? Sara on joutunut koville, mutta silti se jaksaa tulla portille vastaan tai odottelee jo portilla, koska sitä tullaan hakemaan.

Kuvissa jalat ovat yön takia turpeessa, kuvat on siis otettu ennenkuin ne on puhdistettu ja hoidettu. Jalat ovat jo paljon paremmassa kunnossa, kuin mitä ne aluksi olivat. Kaikki alueet joissa näkyy ihoa tai valkoista karvaa, olivat aivan samanlaisessa kunnossa, kuin jalkojen nykyiset rupiset kohdat. Vasen etujalka on yhtä turvonnut kuin tukki, mutta se sulaa aina liikutuksen yhteydessä. 

Viikonloppuna saimme uudet ohjeet jalkoja varten. Liikutuksen jälkeen ensin etujalat kylmätään kylmäyssuojilla ja takajalkoja letkulla. Sen jälkeen jalat pestään Malasebillä tai Erisanilla. Pesun jälkeen suihkutetaan jalkoihin Vetericyä ja viimeiseksi jalkoihin laitetaan Vetsalvea. Toivottavasti näillä lähtis jalat äkkiä paranemaan ja päästäisiin klinikalle katsastamaan jänteen tilanne. 

Eilen olin illalla Saran selässäkin pitkästä aikaa, ratsastin sillä noin 20min. Se oli jo päivällä ollut 50min kävelytyskoneessa, mutta illalla teki niin mieli päästä ratsastamaan. Jos vain aikaa on niin aijon jatkossakin tehdä niin, että illalla ratsastaa ja aamupäivällä kävelytyskoneessa. Ratsastus sujui hyvin, Sara oli oma itsensä, mutta kaikki kummallinen oli paljon järkyttävämpää mitä normaalisti. Sairasloman aikana kun selässä on ollut, Sara hakeutuu paljon enemmän itse venyttäen alas. Se voi olla että haluaa venyttää ja ei jaksa oikein kantaa itseään. 

Saran kaviot ovat todella huonossa kunnossa, mutta onneksi nyt on lauantaina kengitys. Meidän vakiokengittäjä ei suostu sitä kengittämään, mutta onneksi löytyi vihdoinkin joku, joka ottaa haasteen vastaan. Tilanne kuitenkin riippuu siitä, että antaako Sara nätisti kengittää vai heittäytyykö hankalaksi. Joudummekin kopin kanssa lähtemään kengitykseen, mutta tässä tilanteessa tekee melkein mitä vain, että sen saa kenkään. Jänne, eikä ylipäätänsä jalat saa kärsiä enempää, varsinkaan kengityksen takia.

Tässä jalat liikutuksen jälkeen, mutta vej on silti vähän paksumpi.

Vastaan ei tule sun kaltaistas milloinkaan

En tiedä miksi, mutta jotenkin en uskalla, jaksa, enkä halua kirjoittaa Saran tilanteesta tänne blogiin mitään. Todella monen hevonen (joiden blogeja olen jo kauan aikaa lukenut) on/on ollut sairaslomalla ja rehellisesti sanottuna on saanut lukea ihan kamalia asioita. Osaan vain kuvitella kuinka meille käy Saran kanssa ihan samalla lailla, eikä mikään menekään niinkuin olisi pitänyt.  En halua puhua asiasta - pelottaa liikaa. Tuntuu kuin olisi yksin tässä maailmassa ja joku yrittää viedä viimeisenkin asian minulta mikä on tärkeä. On ihania ihmisiä, jotka tukevat ja tsemppaavat, mutta sitten kuitenkin ne jäävät parhaiten mieleen jotka polkevat maahan, joko tahallisesti tai tahattomasti.

"Pyydän vain mahdollisuutta olla taas niin onnellinen kuin olin..."

Kaikista ajatuksista huolimatta Sara on voinut oikeinkin hyvin, ei ole ontunut tai ollut muutakaan normaalista poikkeavaa. Keskiviikkona kävimme Takalan klinikalla kontrollissa ja kaikki sujui hyvin. Vähän neiti kyseenalaisti lastaamisen katsomalla päälle, mutta meni sinne kuitenkin nätisti. Klinikalla Sami lupasi hyvää, vaurio on lähtenyt hyvin parantumaan ja sain kehuja hyvästä hoidosta. Sain ohjeeksi kuntouttaa Saraa nyt ajallisesti eli pikkuhiljaa lisäillä ravia, mutta kuitenkin sama tempo täytyy pitää päivittäin. Vakituisen temmon avulla voidaan heti paikantaa missä on mennyt vikaan, jos jotain poikeavaa on sattunut ja jalka reagoinut siihen. Kahden kuukauden päästä taas kontrolliin ja sillä aikaa kuntoutetaan ravia marraskuun ja joulukuun ajan, sekä joulukuun lopussa voi kokeilla laukkaakin jalan ehdoilla. Kaikki näyttää hyvältä tulevaisuutta ajatellen, mutta en rehellisesti uskalla iloita... Tämän sairasloman aikana on oikeasti tullut tajuttua kuinka tajuttoman tärkeä Sarppa on ja on saanut todeta, että S on oikeasti elämäni hevonen.

"I believe that there is a force that knows what you really love

why you are really here

what you came to do and what will have you feeling so fulfilled that you cannot fail at it."

- Scout Wilkins

Meillä on vielä paljon aikaa näyttää

En tiedä edes mistä aloittaisin. Kävimme syyskuun lopussa näyttämässä Saraa Takalan klinikalla. En ole ennemmin ollut hevosen tai edes minkään muunkaan eläimen kanssa klinikalla, joten kaikki oli uutta. Matka sujui hyvin ja kaikki meni muutenkin hyvin. Sami (ell) ensimmäisenä kokeilin etujalkoja vertaillen niitä ja samalla kyseli millainen jalka on ollut yms. peruskysymyksiä mitä tälläisissä tilanteissa yleensä tehdäänkin. Sami kertoi oikean etujalan jänteen olevan paksumpi kuin vasemman jalan ja sanoikin pelkäävänsä jännevammaa. Seuraavaksi suuntasimmekin ulos, jotta Sami näkisi ontumisasteen. Lievästi S vielä ravissa sitä jalkaa ontui, mutta huomattavasti vasta sitten kun jalka oli taivutettu. 

Sami rauhoitti Saran ja sen jälkeen klippasi alueen, että se saataisiin ultrattua. Sami tutki jalkaa kauan ja huolellisesti. Itse silittelin vain Saraa, koska halusin sen tuntevan olonsa turvalliseksi edes yhden tutun henkilön lähellä oudossa paikassa. Sami selittikin tekemisiään isälle tai no, kyllä itsekin ne kuulin, mutta isä näki ruudusta kokoajan mitä Sami teki ja Sami isälle enimmäkseen näyttikin yms. Kun jalka oltiin saatu kunnolla mentyä läpi ja syy selvitettyä, selitti Sami kuvien avulla mikä on ja missä on minullekin. Sen jälkeen saimmekin viedä hevosen traileriin. 

Kaksi ylintä kuvaa c. Janita

Valehtelisin, jos väittiäisin ettenkö olisi ollut purskahtumaisillani itkuun kun Sami epäili vakavempaakin jännevammaa.  Nyt kuitenkin saan olla onnellinen siitä, että on vihdoinkin selvillä mikä on, miten tästä jatketaan jne. Lyhyesti ja mahdollisimman selkeimmin sanottuna Saralla on oikea etujalan syvän koukistajan tukisidevaurio. Tarkkaa syytä ei tiedetä mistä se olisi tullut, koska Sami kertoi vaurion johtuvan kolahduksesta. Jotkin säikeet eivät olleet vaurioituneet, joten jalka ei ollut venähtänyt. En kuitenkaan muista Saran lyöneen/kolauttaneen jalkaa mihinkään, koska se ei Alavudellakaan silloin kilpailuissa pudottanut puomia tms. Maanantaina ja tiistaina se oli täysin puhdas... Syy jää arvoitukseksi, mutta olen vain nyt niin onnellinen, että omalla tavallaan kaikki on nyt hyvin. Saimme hyvän kauden Saran kanssa ensimmäiseksi kaudeksi ja ehdin tarpeeksi käydä kilpailuissa :) Tottakai se harmittaa että tällä kaudella emme enempää pääse kisaamaan. Sara on lokakuun loppuun kävelytyksellä ja kylmäyksellä, jonka jälkeen pitäisi klinikalle mennä kontorillikäynnille. Silloin selviää onko jalka parantunut ja saammeko aloittaa kuntouttamisen vai pitääkö tehdä vielä jotain. Tärkeintä on nyt kuitenkin saada hevonen kuntoon, vaikka ikävä treenaamista onkin!

c. Eve

" Tämän hevosen suhteen en tule koskaan luovuttamaan,

en luovuta koska hänkään ei koskaan luovuttanut. "

Sara on onnistunut viemään perheemme jokaisen sydämen itselleen. Sara on onnistunut muidenkin sydämissä hankkimaan paikkansa. Sara on niin hieno hevonen, uskollinen, kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. Meillä on vielä paljon aikaa näyttää mistä meidät on tehty <3 

Millainen olo teillä tulisi jos et ole itse päässyt hoitamaan kipeää hevostasi ja pikkuveljesi ja äitisi hoitavat hevosen. Automatkalla kotiin myöhään illalla saat vain snapchattisi täyteen kuvia, missä pikkuveljesi on hevosesi kanssa. Niinkin pieni asia on maailman ihanin asia. 

Missä sitä nyt mennään?

Sara on nyt sairaslomalla ja keskiviikkona mennään Nurmoon Takalan klinikalle. Ajattelin teille kertoa vain siksi, että ymmärrätte varmaan miksi en ole voinut juurikaan mitään kirjoitella. Myday olisi teille, kunhan vain saisin aikaiseksi sen editoida. Vaikkei ratsastamaan pääse silti ei aikaa edes kauheasti ole. Palailen asiaan myöhemmin kunhan kaikki selviää :)