Sivut

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Meillä on vielä paljon aikaa näyttää

En tiedä edes mistä aloittaisin. Kävimme syyskuun lopussa näyttämässä Saraa Takalan klinikalla. En ole ennemmin ollut hevosen tai edes minkään muunkaan eläimen kanssa klinikalla, joten kaikki oli uutta. Matka sujui hyvin ja kaikki meni muutenkin hyvin. Sami (ell) ensimmäisenä kokeilin etujalkoja vertaillen niitä ja samalla kyseli millainen jalka on ollut yms. peruskysymyksiä mitä tälläisissä tilanteissa yleensä tehdäänkin. Sami kertoi oikean etujalan jänteen olevan paksumpi kuin vasemman jalan ja sanoikin pelkäävänsä jännevammaa. Seuraavaksi suuntasimmekin ulos, jotta Sami näkisi ontumisasteen. Lievästi S vielä ravissa sitä jalkaa ontui, mutta huomattavasti vasta sitten kun jalka oli taivutettu. 


Sami rauhoitti Saran ja sen jälkeen klippasi alueen, että se saataisiin ultrattua. Sami tutki jalkaa kauan ja huolellisesti. Itse silittelin vain Saraa, koska halusin sen tuntevan olonsa turvalliseksi edes yhden tutun henkilön lähellä oudossa paikassa. Sami selittikin tekemisiään isälle tai no, kyllä itsekin ne kuulin, mutta isä näki ruudusta kokoajan mitä Sami teki ja Sami isälle enimmäkseen näyttikin yms. Kun jalka oltiin saatu kunnolla mentyä läpi ja syy selvitettyä, selitti Sami kuvien avulla mikä on ja missä on minullekin. Sen jälkeen saimmekin viedä hevosen traileriin. 

Kaksi ylintä kuvaa c. Janita

Valehtelisin, jos väittiäisin ettenkö olisi ollut purskahtumaisillani itkuun kun Sami epäili vakavempaakin jännevammaa.  Nyt kuitenkin saan olla onnellinen siitä, että on vihdoinkin selvillä mikä on, miten tästä jatketaan jne. Lyhyesti ja mahdollisimman selkeimmin sanottuna Saralla on oikea etujalan syvän koukistajan tukisidevaurio. Tarkkaa syytä ei tiedetä mistä se olisi tullut, koska Sami kertoi vaurion johtuvan kolahduksesta. Jotkin säikeet eivät olleet vaurioituneet, joten jalka ei ollut venähtänyt. En kuitenkaan muista Saran lyöneen/kolauttaneen jalkaa mihinkään, koska se ei Alavudellakaan silloin kilpailuissa pudottanut puomia tms. Maanantaina ja tiistaina se oli täysin puhdas... Syy jää arvoitukseksi, mutta olen vain nyt niin onnellinen, että omalla tavallaan kaikki on nyt hyvin. Saimme hyvän kauden Saran kanssa ensimmäiseksi kaudeksi ja ehdin tarpeeksi käydä kilpailuissa :) Tottakai se harmittaa että tällä kaudella emme enempää pääse kisaamaan. Sara on lokakuun loppuun kävelytyksellä ja kylmäyksellä, jonka jälkeen pitäisi klinikalle mennä kontorillikäynnille. Silloin selviää onko jalka parantunut ja saammeko aloittaa kuntouttamisen vai pitääkö tehdä vielä jotain. Tärkeintä on nyt kuitenkin saada hevonen kuntoon, vaikka ikävä treenaamista onkin!

c. Eve

" Tämän hevosen suhteen en tule koskaan luovuttamaan,
en luovuta koska hänkään ei koskaan luovuttanut. "

Sara on onnistunut viemään perheemme jokaisen sydämen itselleen. Sara on onnistunut muidenkin sydämissä hankkimaan paikkansa. Sara on niin hieno hevonen, uskollinen, kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. Meillä on vielä paljon aikaa näyttää mistä meidät on tehty <3 

Millainen olo teillä tulisi jos et ole itse päässyt hoitamaan kipeää hevostasi ja pikkuveljesi ja äitisi hoitavat hevosen. Automatkalla kotiin myöhään illalla saat vain snapchattisi täyteen kuvia, missä pikkuveljesi on hevosesi kanssa. Niinkin pieni asia on maailman ihanin asia. 

4 kommenttia:

  1. Vooi, sarpalle paranemisia ja jaksamista sulle! Vaikkei Paddyn kans ikinä klinikalle asti ole joutunut menemään tai mitään niin on se huoli silti aina olemassa kun on omasta kultakimpaleesta kyse ♥ onni on perhe joka on täysillä mukana ja tukemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 kyllä saankin olla kiitollinen kun perhe tukee täysillä ja näkee Sarpassa saman mitä itsekin näen, ei joudu olemaan asian kanssa yksin :)

      Poista
  2. Onneksi teidän kohdalla oli sentään näin, että Sarasta vielä tulee (ainakin toivottavasti) ratsu :) Tsemppiä jatkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä siitä vielä kilparatsu tulee :) kiitos!

      Poista