Rutiinit auttavat

Torstaina olisi matka tiedossa klinikalle ja kaiken lisäksi muuton yhteydessä Sara meni traileriin huonosti. Sen takia sunnuntaista asti olen lastannut Saran joka päivä ja aijonkin lastata sen joka päivä torstaihin asti. Torstain jälkeen olisi tarkoitus lastata Sara pari kertaa viikossa, että saa pidettyä rutiinin ja tehtyä Saralle selväksi sen, että traileriin mennään silloin, kun joku niin vaatii.

Lauantaina ja sunnuntaina lastaukseen kului tunti. Sara ei pelännyt traileria tms, mutta se ilmiselvästi halusi vain ottaa naisesta mittaa. Sara haluaa vain päästä pälkähästä ja suomalaisittain yrittää kusettaa sen minkä kerkeää. Saralla on kuitenkin käynyt tuuri ja hän on onnistunut saamaan yhtä jääräpäisen akan omistajakseen. Maanantaina ei ollut tarkoitus lastata Saraa, mutta asiaan tuli positiivisessa mielessä muuttujia ja pääsinkin lastaamaan Saraa. Tarkkaa aikaa ei otettu, mutta lastaamiseen meni alle puolituntia. Kyllä se tästä vielä, pitää vaan saada hommaan rutiini takaisin. Kaikista parasta on kuitenkin se, että kun Sara on kopissa, saan itse mennä siirtämään väliseinän ja laittaa takapuomin kiinni. Onnistuu tulevaisuudessa yksinkin lähteminen kun neiti odottaa kiltisti, että laitan kaiken kiinni.

Tällä hetkellä tilanne on 3 - 0 ;)

Torstai jännittää aivan älyttömästi, koska sitten tosissaan saa tietää mitä Saran tulevaisuuden kanssa tehdään. Jääkö Sara lomalle kuinka kauaksi aikaa vai saako askellajeja kuntouttaa. Paljon enemmän Sara jo tarhassa riehuu, mutten silti uskalla ääneen positiivisia asioita sanoa, koska koskaan ei voi olla liian varovainen. Todennäköisesti palailen torstaina asiaan :)

Gratitude is peace

 Moni luulee tai on saanut sellaisen käsityksen, että olen maailman kiittämättömin lapsi ja isin pikku prinsessa. Sitä en kuitenkaan kiistä, ettenkö olisi äidin ja isin pikkuprinsessa, koska olen sitä. Mutten kuitenkaan ole todellakaan kiittämätön. En ole saanut mitään ilmaiseksi ja kaikesta mitä olen saanut, olen äärettömän onnellinen. Teidän tulisi kuitenkin muistaa se, että blogi ei ole koko totuus, eikä kerro ihmisestä läheskään kaikkea.

Oman hevosen saamiseksi olen tehnyt kaikkeni. Minulla oli noin vuoden ylläpidossa hevonen, jonka avulla sain todistettua vanhemmilleni, että hoidan hevosen kurinalaisesti joka päivä - mukisematta. Kun vanhemmat saatiin vakuutettua, sain oman hevosen. Äiti kerran sanoikin, että päivääkään ei ole tarvinnut katua, että minulle on hevonen ostettu. Motivaatio ratsastuksen ja varsinkin Saran suhtee kasvaa päivä päivältä ja tallilla kulutan mielelläni aikaa. Fakta on kuitenkin se, että en olisi ikinä pystynyt tähän ilman vanhempiani. Kirjoitankin tämän postauksen kunnioituksena ja yhtenä kiitollisuuden osoituksena vanhemmilleni. 

Äiti ja isä ovat kuljettaneet minua tallille. Äiti ja isä ovat tulleet kanssani klinikalle ja olleet tukenani vaikeimpina hetkinä. Jos olen esim. kipeä, ei äitiltä tarvitse edes kysyä menisikö hän puolestani tallille, se on ilmiselvä asia. Äiti on myös se, joka on ollut kilpailuissa taluttamassa Saraa ja kiltisti kuunnellut tiuskivaa ja jännittynyttä teiniä. Äiti ja isä ovat myös ne, jotka kysyvät tallilta tullessani miten meni ja mitä Saralle kuuluu. Äiti ja isä oikeasti tukevat minua harrastuksessani ja ovat osa sitä. En voisi toivoa parempaa tukea vanhemmiltani. En voisi olla kiitollisempi vanhemmilleni kaikesta, mitä he ovat minun ja Saran eteen tehneet. Ja sekin, että ratsastus ei ole vain minun harrastukseni, vaan se on myös heidän, koska he ovat tiukasti osa sitä. Ratsastus vaatii paljon aikaa ja vanhempani ovat käyttäneet paljon aikaansa tähän, vaikka varmasti olisi ollut monet kerrat houkuttavampaa vain sanoa ei ja tehdä omia asioita. Muistakaa olla kiitollisia kaikesta siitä, mitä teillä on. Vaikka olisikin kiitollinen, olisi se hyvä todeta joskus edes ääneen. Kiitos äiti ja isi.

Piilolinsseistä

Tämä kyseinen postaus on jo kauan aikaa ollut minulla luonnoksissa valmiina, joten nyt päätin julkaista sen sieltä pois. Suurin osa jo varmasti tietää, että minulla on silmälasit, mutta käytän yleensä piilolinssejä. Silloin kun itse sain ensimmäiset piilolinssini, asia oli suhteellisen uusi juttu, mutta nykyään monella on päivittäisessä käytössä ne. Piilolinssien yleisyys ja käyttäminen on kokoajan kasvanut, niin en sen kummemmin rupea selittämään mitä ne on. Ajattelin tähän postaukseen kerätä syitä miksi juuri minä käytän piilolinssejä ja ehkä voisit kommentoida omia kokemuksiasi.

Kaikista eniten minua on kiusattu silmälasieni takia. Kiusaaminen oli kaikista ehkä painavin syy siihen miksi halusin piilolinssit, enkä tuntenut oloani mukavaksi lasien kanssa. Piilolinssien käyttäminen sai oloni itsevarmemmaksi ja tunsin itseni ensimmäisiä kertoja jopa kauniiksi. Mutta nyt kun ajattelen syitä tarkemmin tähän asiaan, niin nyt en ottaisi piilolinssejä kiusaajien takia. Koska arjessa on niin monta asiaa, minkä takia on hyvä, että minulla on piilolinssit. Lasit vain haittaisivat menoani. En voi kuitenkaan kiistää, ettenkö kokisi itseäni kauniimmaksi ilman laseja. Mutta jos meikkaan, varsinkin jos laitan ripsiväriä, niin ripset hinkkaavat lasien linsseihin joka räpäytyksellä. Kyllä siihen tottuu, mutta aluksi se on aika raivostuttavaa.

Tällähetkellä päällinmäisin syy on harrastukseni ratsastus. Olen muutaman kerran tänä talvena ratsastanut maneesissa lasit päässä ja kerrat ovat olleet täyttä tuskaa. Jossain vaiheessa ratsastusta lasit menevät huuruun... ja huuruun menevät myös sillon kun kävelen maneesista talliin, niin talliin päästyäni. Tallilla lasit ovat oikeastaan raivostuttavat ja eivät ainakaan minulla toimi. Lasit eivät minulla kuitenkaan hölsky ratsastaessa, niinkuin joillakin saattaa. Sellaiseen ongelmaan itse en ole törmännyt.

Piilolinssit ovat oikeasti myös paljon mukavemmat kuin lasit. Lasit painavat päähän ja jos televisiota katsellessaan haluaa ottaa päiväunet, täytyy lasitkin ottaa mukavuuden takia pois. Kuka sen kiistää, etteikö olisi joskus niin laiska, ellei jaksa niinkään pientä asiaa tehdä, kuin ottaa lasit pois.

Tässä vielä muutama hyödyllisiä vinkkejä piilolinssien käyttäjille tai muutenvain niistä kiinnostuneille: kysymyksiä piilolinsseistä ja viisi vinkkiä piilolinssien käyttäjille.

Vastaan ei tule sun kaltaistas milloinkaan

En tiedä miksi, mutta jotenkin en uskalla, jaksa, enkä halua kirjoittaa Saran tilanteesta tänne blogiin mitään. Todella monen hevonen (joiden blogeja olen jo kauan aikaa lukenut) on/on ollut sairaslomalla ja rehellisesti sanottuna on saanut lukea ihan kamalia asioita. Osaan vain kuvitella kuinka meille käy Saran kanssa ihan samalla lailla, eikä mikään menekään niinkuin olisi pitänyt.  En halua puhua asiasta - pelottaa liikaa. Tuntuu kuin olisi yksin tässä maailmassa ja joku yrittää viedä viimeisenkin asian minulta mikä on tärkeä. On ihania ihmisiä, jotka tukevat ja tsemppaavat, mutta sitten kuitenkin ne jäävät parhaiten mieleen jotka polkevat maahan, joko tahallisesti tai tahattomasti.

"Pyydän vain mahdollisuutta olla taas niin onnellinen kuin olin..."

Kaikista ajatuksista huolimatta Sara on voinut oikeinkin hyvin, ei ole ontunut tai ollut muutakaan normaalista poikkeavaa. Keskiviikkona kävimme Takalan klinikalla kontrollissa ja kaikki sujui hyvin. Vähän neiti kyseenalaisti lastaamisen katsomalla päälle, mutta meni sinne kuitenkin nätisti. Klinikalla Sami lupasi hyvää, vaurio on lähtenyt hyvin parantumaan ja sain kehuja hyvästä hoidosta. Sain ohjeeksi kuntouttaa Saraa nyt ajallisesti eli pikkuhiljaa lisäillä ravia, mutta kuitenkin sama tempo täytyy pitää päivittäin. Vakituisen temmon avulla voidaan heti paikantaa missä on mennyt vikaan, jos jotain poikeavaa on sattunut ja jalka reagoinut siihen. Kahden kuukauden päästä taas kontrolliin ja sillä aikaa kuntoutetaan ravia marraskuun ja joulukuun ajan, sekä joulukuun lopussa voi kokeilla laukkaakin jalan ehdoilla. Kaikki näyttää hyvältä tulevaisuutta ajatellen, mutta en rehellisesti uskalla iloita... Tämän sairasloman aikana on oikeasti tullut tajuttua kuinka tajuttoman tärkeä Sarppa on ja on saanut todeta, että S on oikeasti elämäni hevonen.

"I believe that there is a force that knows what you really love

why you are really here

what you came to do and what will have you feeling so fulfilled that you cannot fail at it."

- Scout Wilkins

Meillä on vielä paljon aikaa näyttää

En tiedä edes mistä aloittaisin. Kävimme syyskuun lopussa näyttämässä Saraa Takalan klinikalla. En ole ennemmin ollut hevosen tai edes minkään muunkaan eläimen kanssa klinikalla, joten kaikki oli uutta. Matka sujui hyvin ja kaikki meni muutenkin hyvin. Sami (ell) ensimmäisenä kokeilin etujalkoja vertaillen niitä ja samalla kyseli millainen jalka on ollut yms. peruskysymyksiä mitä tälläisissä tilanteissa yleensä tehdäänkin. Sami kertoi oikean etujalan jänteen olevan paksumpi kuin vasemman jalan ja sanoikin pelkäävänsä jännevammaa. Seuraavaksi suuntasimmekin ulos, jotta Sami näkisi ontumisasteen. Lievästi S vielä ravissa sitä jalkaa ontui, mutta huomattavasti vasta sitten kun jalka oli taivutettu. 

Sami rauhoitti Saran ja sen jälkeen klippasi alueen, että se saataisiin ultrattua. Sami tutki jalkaa kauan ja huolellisesti. Itse silittelin vain Saraa, koska halusin sen tuntevan olonsa turvalliseksi edes yhden tutun henkilön lähellä oudossa paikassa. Sami selittikin tekemisiään isälle tai no, kyllä itsekin ne kuulin, mutta isä näki ruudusta kokoajan mitä Sami teki ja Sami isälle enimmäkseen näyttikin yms. Kun jalka oltiin saatu kunnolla mentyä läpi ja syy selvitettyä, selitti Sami kuvien avulla mikä on ja missä on minullekin. Sen jälkeen saimmekin viedä hevosen traileriin. 

Kaksi ylintä kuvaa c. Janita

Valehtelisin, jos väittiäisin ettenkö olisi ollut purskahtumaisillani itkuun kun Sami epäili vakavempaakin jännevammaa.  Nyt kuitenkin saan olla onnellinen siitä, että on vihdoinkin selvillä mikä on, miten tästä jatketaan jne. Lyhyesti ja mahdollisimman selkeimmin sanottuna Saralla on oikea etujalan syvän koukistajan tukisidevaurio. Tarkkaa syytä ei tiedetä mistä se olisi tullut, koska Sami kertoi vaurion johtuvan kolahduksesta. Jotkin säikeet eivät olleet vaurioituneet, joten jalka ei ollut venähtänyt. En kuitenkaan muista Saran lyöneen/kolauttaneen jalkaa mihinkään, koska se ei Alavudellakaan silloin kilpailuissa pudottanut puomia tms. Maanantaina ja tiistaina se oli täysin puhdas... Syy jää arvoitukseksi, mutta olen vain nyt niin onnellinen, että omalla tavallaan kaikki on nyt hyvin. Saimme hyvän kauden Saran kanssa ensimmäiseksi kaudeksi ja ehdin tarpeeksi käydä kilpailuissa :) Tottakai se harmittaa että tällä kaudella emme enempää pääse kisaamaan. Sara on lokakuun loppuun kävelytyksellä ja kylmäyksellä, jonka jälkeen pitäisi klinikalle mennä kontorillikäynnille. Silloin selviää onko jalka parantunut ja saammeko aloittaa kuntouttamisen vai pitääkö tehdä vielä jotain. Tärkeintä on nyt kuitenkin saada hevonen kuntoon, vaikka ikävä treenaamista onkin!

c. Eve

" Tämän hevosen suhteen en tule koskaan luovuttamaan,

en luovuta koska hänkään ei koskaan luovuttanut. "

Sara on onnistunut viemään perheemme jokaisen sydämen itselleen. Sara on onnistunut muidenkin sydämissä hankkimaan paikkansa. Sara on niin hieno hevonen, uskollinen, kaunis niin sisältä kuin ulkoakin. Meillä on vielä paljon aikaa näyttää mistä meidät on tehty <3 

Millainen olo teillä tulisi jos et ole itse päässyt hoitamaan kipeää hevostasi ja pikkuveljesi ja äitisi hoitavat hevosen. Automatkalla kotiin myöhään illalla saat vain snapchattisi täyteen kuvia, missä pikkuveljesi on hevosesi kanssa. Niinkin pieni asia on maailman ihanin asia. 

Cause in this moment I just feel so alive

Sunnuntaina sain avukseni Venlan tallille kuvaamaan ja nostelemaan mahdollisia tippuneita puomeja jne. Toki S ei edes puomeja tiputtele, sen verran tarkka on jaloistaan, kieltoja kuitenkin yleensä tekee tiputuksienkin puolesta. Hyppäsin itsenäisesti piiitkästä aikaa ja tarkoituksena olikin hypätä vain mielenvirkistykseksi, ei mitään sen ihmeellisempiä. On estekisoja tulossa minne olemme menossa, joten sen takia vähän muisteltiinkin mitä se hyppääminen on. Keskiviikkona olisi tarkoitus mennä estevalmennukseen myllykylään, kunhan kyytiasiat yms saadaan selville.

Venlalle kiitos videomateriaalista!

S hyppäsi hyvin, hypyt eivät tulleet läheskään niin pohjaan kuin yleensä. Tempo olisi saanut olla reippaampi, mutta S vaikutti niin väsyneeltä, että annoin sen mennä siihen tahtiin, että hyppääminenkin sujui, mutten kuluttaisi sitä loppuun asti kuitenkaan. Muutama kielto tuli okserille, lähinnä kuskin uskottomuudesta, että eihän me tosta mennä. En tiedä miten saisin itseni rohkaistua, etten ennakoisi kieltoja. 

Nyt on kirjotukset ohi, mutta vieläkään en voi hengähtää näköjään. Tänään on aamulla ruotsin koe ja kahdelta menenkin ensimmäiselle ajotunnilleni. Keskiviikkona on viimeinen koeviikon koe, mutta sitten pitäisi alkaa opetelle teoriakoetta varten, helpon b:n ohjelmaan, sekä matematiikan kokeeseen minkä siirsin. Ehkä saan sitten viimeistään hengähtää kun olen täyttänyt 18 ja pääsen itsekin kuljettamaan Saraa. 

Vihdoinkin

Tilasin loppujen lopuksi Saralle Vereduksen Olympukset ruskeina, takasuojat ovat L -kokoiset ja etusuojat M -kokoiset. Hintaa suojille tuli posteineen loppujen lopuksi 185e ja nyt voin vain kuumeisesti odottaa, koska tulee puhelimeen viesti pakettiautomaatista noudettavista suojista.

En löytänyt netistä yhtä hienoa kuvaa ruskeista / c. Ztreliin

Juhannuksena huomasin Hööksillä olevan suitset -15%, joten äitin kanssa ajateltiin, että tarjous olisi hyvä käyttää hyväksi. Olen katsellut suitsia kauan aikaa, mutta en ollut vielä päättänyt mitään. Iskä lupasi jo suitset noutaa Seinäjoen myymälästä työmatkan varrella, joten kaikki oli "valmiina". Ostin Hööksin Aachensuitset Carney Claridge House mustana. Sitten kun äidin täytyy lähteä Seinäjoelle lääkäriin, lähden mukaan Horzen alennuskuponki mukanani ostamaan ainakin suitsiin ohjat ja Spooksin beigejä ratsastushousuja olen himonnut. Horzen kuponki pitäisi vain löytää, olen laittanut sen liian hyvään jemmaan :D Näiden Hööksin suitsien mukana ei tule ohjia ja Sara on onnistunut tekemään nykyisistä ohjista eri pituiset, niin uudet ohjat on melkeimpä välttämätöntä hommata.

Suitsien suhteen tuli pieni muutos, koska minun piti soittaa tänään ruokatauolla Hööksin asiakaspalveluun. Maantaina olisi pitänyt tulla tilausvahvistus, mutta sitä ei ollut tullut, joten täytyi soittaa sinne asiakaspalveluun kehotuksen mukaisesti. Loppujen lopuksi asiakaspalvelija soitti Seinäjoen Hööksiin ja varasi minulle sieltä suitset. Kaverini ovat menossa huomenna Seinäjoelle ja yhden kaverini kehotuksesta lähden heidän mukaansa :) Pääsen huomenna hakemaan uudet suitset ja pääsen vihdoinkin Saran nykyisista vanhoista koppuroista eroon! Onneksi kaikki meni lopulta hyvin, puhelimessa asia tuntui kauhealta säätämiseltä.

c. Hööks

Äidin kanssa puhuttiinkin, kuinka kivaa on, koska pystyn itse ostamaan kaikkia asioita. Ettei aina vanhemmat joudu ostamaan kaikkea mitä haluaisi. Tämän ikäisenä en edes oikein pidä siitä, että jos jotain haluaa, niin vanhemmilta täytyy pyytää. Vereduksen suojia olen himonnut jo todella kauan, mutta hinnan takia en ole viitsinyt niitä pyytää. Suitset ja suojat ovatkin ostettu omalla palkallani, minkä olen ansainnut. On jotenkin jopa ylpeä olo kun on saanut tienattua omaa rahaa ja pystyy käyttämään sitä asioihin mitä tarvitsee. Tottakai säästän ainakin osan rahoista ja syksyllä rupean toteuttamaan sitä klipperin ostamista.

Nelli oli tänään kuvaamassa ratsastustani ja siitä saattekin myöhemmin postauksen :) Olen tehnyt tämän ns. "varapostaukseksi" ja päätin sen nyt julkaista, koska en halunnut julkaista päivää myöhässä postausta. En myöskään millään jaksanut ruveta tämänpäiväisestä kirjoittamaan, joten tässä tämä. Seinäjoen ostoksista lupaan tehdä postauksensa myös. Sain mahtavan kuvausidean tänään tallilla ja toivottavasti pääsen sen toteuttamaan ;)

Ennen ja nyt

Lupasin tehdä teille postauksen, missä kerron, miten asiat Saran kanssa ovat muuttuneet ja muuta siihen liittyvää. On jotenkin jopa tyhmää kun ajatellaan nykyistä tilannetta. Nykyään moni saattaa ajatella, että voi vitsit Sara on hieno hevonen jne. vaikka itse olen sen tiennyt heti alusta lähtien. Lähes kaikki ovat tuominneet Saran, että siitä ei tule koskaan mitään. Se ei liiku, ei kulje peräänannossa, se ei halua, eikä tykkää hypätä.... Lista jatkuisi aivan loputtomiin saakka, miten se ollaan tuomittu heti kättelyssä. On tyhmää ja sääli, että kaikki näkevät hevosen potentiaalin vasta nyt.  Onneksi se on kuitenkin tärkeintä, että itse huomaa oman hevosensa potentiaalin. 

Kun Sara tuli meille ensimmäisiä ongelmia oli laukannosto, sekä liikkuminen. Silloin en olisi voinut edes kuvitella, että saisin sillä nostettua laukan heti ensimmäisellä pyynnöllä. Sara liikkui muutenkin kauhean tahmeasti, eikä ratsastajaa kohtaan ollut kunnioitusta. Pystyi vain ajattelemaan, että onneksi Sara ei lähde kiikuttamaan ratsastajaansa ympäri kenttää, eikä pukittele tai heitä ratsastajaa selästä. 

Nykyään osaan ratsastaa ja vaatia Saralta. Tiedän miten sen saa heti nostamaan laukkaa ja tiedän mitä täytyy tehdä jos se ei liiku eteenpäin. Eteenpäinpyrkimys on kasvanut, mutta se ei ole vielä läheskään niin suuri kuin sen pitäisi. 

Kun olimme lähdössä ensimmäisiin harjoitusestekilpailuihin ilmeni lastauksessa yllättäviä ongelmia. Mitä ja koska oli tapahtunut hevoselle jotain, mikä ei saa enää sitä menemään koppiin? Ajatus siitä, ettemme pääse koskaan tallin ulkopuolelle mihinkään oli musertava. Sara oli ostettu sitä varten, että saisin kokeilla kilpailemista ja valmentautumista, että onko se minun juttuni. 

Tällä kaudella saan ja olen saanut kokeilla kilpailemista. Omalla kohdallani se on hieman ristiriitaista, pidän kilpailemisesta paljon, mutta sen tuottama stressi meinaa viedä voimat. Tommi on tehnyt minun ja etenkin Saran kanssa paljon töitä ja lastaaminen sujuu jo mutkitta, jos vain on seinä tms. mihin saa trailerin viereen. Vielä pitää lastaamistakin työstää, että saataisiin se ihan pihasta vain lastattua, mutta tämäkin on todella hyvä alku.

Edellisellä tallipaikalla Sara oli todella levoton kun sitä laittoi ratsastusta varten valmiiksi tai sen jätti yksin karsinaan. Sara oli rauhallinen harvoin itsekseen, mutta kaverin kanssa se osasi olla suhteellisen rauhassa. Se kuopi, tantteerasi ja kengitykset, sekä muut toimenpiteet oli hankala toteuttaa levottoman hevosen kanssa.

Sara on asunut melkein koko elämänsä Suomessa ollessaan isoilla talleilla, millä on yleensä ollut maneesi. Se saattaa selittää Saran läheisriippuvuuden ja tarpeen saada paljon hevosia ympärilleen. Kun muutimme isommalle tallille on Sarasta kuoriutunut hevonen, joka on oikeasti mukava. Se seisoo käytävällä nykyään melkein poikkeuksetta rauhassa ja mikä parasta, Saran voi jättää talliin yksin ja se osaa olla siellä kaikessa rauhassa. Toki Sara on taas näyttänyt laidunkauden alkaessa läheisriippuvuuden merkkejä, mutta ne ovat jo melkein kadonneet. Pientä levottomuutta enää on, mutta se ei ole ollenkaan paha :) 

Postausta saisi jatkettua vaikka kuinka pitkäksi, mutta tässä asioita mitä tulee ensimmäisenä mieleen :) Voin tehdä postauksesta ns. toisenkin osan jossakin vaiheessa, jos vain saan tarpeeksi tekstiä aikaiseksi.

Kannuksien testaamiset

Hain viime viikolla postista kannukset, jotka esittelinkin teille tässä postauksessa. Kokeilin itsekseni kannuksia viimme perjantaina tai lauantaina, en tarkalleen päivää muista. Kuitenkin niillä ratsastaminen oli hankalaa, joo Sara oli herkkä ja liikkui eteen, mutta kiukutteli kauheasti. Ei edes käynyt mielessä, että olisin laukkaa kannuksien kanssa yrittänyt, sen verran se kiukutteli vastaan. Päätin suosiolla jättää kokeilun siihen ja otin kannukset pois, minkä jälkeen S oli todella kiva. Itse oikeastaan menetin toivoni jo kyseisten kannuksien suhteen, että ne ovat oikeasti liian pitkät. Päätin kuitenkin, että kokeilen maanantaina uudestaan, niin saan ratsastuksenopettajaltani neuvoja ja tiedän miten niiden kanssa pitää toimia.

Odotin maanantain tuntia kauhulla, koska ajattelin tunnin sisältävän vain pukkeja, kiukuttelua ja kuskin lentämistä. Näin ei kuitenkaan onneksi käynyt ja tunti meni erittäin hyvin. Alkuravien ja -käyntien  aikana S ei kiukutellut juuri ollenkaan, mutta pohkeen kunnioittaminen oli silti hakusessa. Laukannostoissa se kiukuttelu kuitenkin vasta alkoi, mutta kärjistyikin aika mukavasti. Ratsastin hevosella joka vain pomppi ja teki ties mitä. Kuitenkaan hankaluuksia selässäpysymisen kanssa ei ollut, mutta inhottavaa se silti oli. Heidi sanoi kiukuttelun olevan hyvä asia, koska nyt oikeasti näki kuinka paljon S vastustelee pohjettani. Kun raipan otti mukaan nostoihin, alkoi tulla niin hyvää laukkaa jo suoraan nostosta, että olisin voinut pyörtyä ilosta.

Maanantain tunnin ideana oli tehdä takaosakäännös, jonka jälkeen nostettiin suoraan laukka ja laukata ympyrä. Alkulämmittelynä teimme jokaiseen nurkkaan voltin, ensin ravissa ja sitten laukassa. Toiselle pitkälle sivulle loiva kiemuraura ja toiselle taas voltti. S lähtee helposti loivalla kiemurauralla väistättämään, mutta nyt se ei onneksi tehnyt sen kuin vain muutamalla kerralla. 

P.S. Näin asioiden selvennykseksi ratsastuksenopettajani nimi on Heidi, sekä Heidillä on Heidi niminen työntekijä, joka menee opettajan puolesta hevosten selkään jne. :) Postaukset kuvat ovat Janitan ottamia, kuvitin postauksen noilla kun en ole niitä ennemmin julkaissut.

LUUKKU 21: Millainen olen?

Kun muut ovat kesätöissä tai jossain muualla, ei mulla oikeestaan oo tekemistä. Mietin yhtenä päivänä, että mitähän muut ajattelevat musta, mutta sitten mieleeni tuli, että millaisena koen itse itseni. Joten ajattelin teille nyt kirjoittaa millaisena ihmisenä näen siis iteni :) Anna on kirjoittanut jo musta tänne blogin puolelle, kyseisen tekstin löydät täältä.

Oon todella seurallinen ja sosiaalinen ihminen. Mikä on mielestäni todella ilmiselvää, jos yhtään on mun kanssa ollut tekemisissä. Kun tutustun uuteen ihmiseen saatan olla vähän ujo ja hiljainen, mutta sitten kun on ekat pari sanaa vaihdettu, niin puhun lakkaamatta ja juttu luistaa. Muhun on tosi helppo siis tutustuakkin, jos vain juttelee ja vastaa mulle. Viihdyn mielummin kaveriporukassa, kuin yksin kotona, vaikka joskus yksin kotona oleminen onkin rentouttavaa ja saa olla rauhassa ajatuksiensa kanssa. Kaveriporukassa oon kauhee papupata ja jos oikeen innostun, niin volyymitasokin nousee aikalailla :D uskon, että mun äänekkyys ärsyttää monia, mutta oon perinyt kyseisen ominaisuuden äitiltä ja se tulee vähän niinkuin vahingossa, joten en aina huomaa sitä. Tiedostan asian itse, joten mulle ei tartte asiasta kuitenkaan muistuttaa, saatan loukkaantua siitä, vaikka vähän tyhmältä kuullostaakin. Loukkaannun ja suutun todella helposti, mutta en kuitenkaan oo pitkävihainen, ellei siihen todellakin oo hyvä syy.

Oon myös erittäin mustasukkainen, esim. Saralla ei vuokraajaa ole/tulekkaan koskaan, koska tiedän, että siitä tulis kauhea katastrofi. Olisin varmaan aina, että miksi sä noin teet ja missä tämä ja tämä tavara on jne :D Kehtaan myöntää asian hyvin itselleni ja hyvä niin, koska tiedän olevani niin mustasukkainen Sarasta. Yksinkertaisesti mun mustasukkaisuus on sitä, että se mikä on minun, on myös minun. En jaa mitään vapaaehtoisesti oikeastaan. Nyt kun parisuhteessa oon, niin oon kuitenkin oppinut paljon antamaan periksi jääräpäisyyteni kanssa ja mustasukkaisuuttakin osaan hillitän suhteellisen hyvin. Mustasukkaisuus vähenee siis hiljalleen :) 

Oon todella jääräpäinen ja en kehtaa myöntää olevani väärässä, vaikka tietäisin olevani väärässä. Tämän oon perinyt kyllä ilmiselvästi isältä, koska kun Sara tuli iskä ei myöntänyt, että tietää hepoista vähemmän kuin minä. Eikä iskä ole sitä vieläkään oikeastaan myöntänyt, mutta ainakaan asiasta ei enää kiistellä. Jonin kanssa mun on onneksi jo todella helppoakin antaa periksi ja olen tottunut siihen, mutta perheelle en pysty antamaan periksi. Eiköhän sekin asia muutu jossakin vaiheessa.

Tässä muutama juttu mitkä tulee mieleen, haluaisitteko että kirjoitan vielä lisää? :)

Ajatuksia & hiukan tavoitteista

Oon ajatellu kertoa teille jo kauan mun asettamista tavotteista Saran kanssa. Tänään oltiin kahvittelemassa isänpäivää mammalla ja paapalla, missä paappa sitten käski lukea Eeva lehden artikkelin europarlamentista, jonka elämän keskeinen osa on hevoset. Oon paljon ajatellut tavoitteiden lisäksi, mitä tallille meneminen ja ylipäätänsä kaikki merkitsee mulle. Mun elämässä on parin vuoden aikana tapahtunut asioita, mitkä on radikaalisti muuttanut mun elämää ja ihan mua itseänikin. En tarkoita, että mun elämä olisi täyttä kärsimystä ja mikään ei oo hyvin, mutta kyseiset muutokset on oikeasti vain vaikuttanut niin paljon, että mun on vaikea sopeutua tähän "uuteen" elämään.

Tallille meneminen on välillä todella tuskallista, ei millään jaksaisi tai huvittaisi. Kuitenkin sinne aina menen, koska olenhan tehnyt päätöksen hankkia oman hevosen ja haluan kantaa siitä vastuuta. Kun pääsee tallille, huomaa kuinka mukavaa ja ihanaa siellä onkaan olla nollaamassa ajatuksia ja keskittyä hevoseensa. Tallilla oleminen on aina ollut mulle se paikka, missä voi rauhouttua ja nollata ajatukset. Talli on ollut mulle se ainainen turvapaikka, missä ei oo mitään pahaa. Kuitenkin nyt mun turvapaikka, ei oo enää turvapaikka. Tottakai ku oon uusin tallilla, niin oon oikea kunnon paskanjauhannan kohde Saran kanssa. Miksi? Kukaan teistä ei ikinä "joudu" ratsastamaan Saralla, niin miksi ajatella kuinka "kamala" se on? Miksi te oikeasti kulutatte aikanne siihen, että podette mun ja Saran menoa? Se ei vaikuta teihin millään lailla!

Oon myös saanut kritiikkiä tainno, en tiedä miksi sitä sanoa, niin siitä, että en osaa ottaa kritiikkiä vastaan ja koen kaiken haukkumisena. Noh, minäpä kerron teille ystävällisesti nyt kaikille, miksi asia on toisaalta näin. Oon pienestä asti ollut todella herkkä ihminen ja ottanut ihan kaiken itteeni, sekä kaiken lisäksi oon koulukiusattu. Osaan oikeasti ottaa niin paljon enemmän kritiikkiä vastaan kuin ennen, koska ennen en voinut ottaa sitä vastaan ollenkaan. Pelkästään ratsastuksen suhteen, oon oppinut ottamaan krittiikkiä vastaan. Valmentajat antaa melkein aina kritiikkiä valmennuksen jälkeen tai aikana. Oon oppinut ottamaan ne parannuksen kohteina, enkä ota niitä itteeni, koska monella muulla on varmasti joskus ollut samoja virheitä tai virheitä ylipäätänsä. Tästä tulee heti mieleen se, että meistä kukaan ei oo syntynyt ratsastajaksi, lääkäriksi tai pankkiiriksi, me opetellaan kaikki itse ja pyritään toteuttamaan yleensä unelmiamme. Miksi sitten ihmiset jauhaa paskaa siitä, että kun joku ei osaa tuota tai joku tekee virheitä. Virheistä oppii ja antakaa ihmisille mahdollisuus opetella sitä mitä ne haluaa tehdä. Antakaa ihmisille oikeasti mahdollisuus!

Saran kanssa mulla oli tavoitteissa nyt mennä niihin seuramestaruuksiin ja koulukilpailuihin, mutta päätin, etten oo menossa niihin. Ehkä seuramestaruuksiin, mutta tällähetkellä en usko, että menen. Seuraavalla kaudella aijon kilpailla tavoitteellisesti, mutta aijon nyt ensin hioa mun ja Saran yhteistyötä. S menee jo tosi hyvin laukassa, verrattuna siihen miten se on joskus ennemmin mennyt. Mulla on sellainen vaihekkin nyt, että oon kauhean innokkaana treenaamassa sen kanssa. Saran satuloiden kanssa on ongelmia, koulusatula saattaa korjaantua vain romaanilla, mutta estesatula menee vaihtoon... Plaah aivaku olisin tällähetkellä kaivannut tällästä ongelmaa. Kisoja ei nyt siis oikeastaan tähtäimessä ole, mutta aktiivisesti valmentautua aijon ja treenata. Voi olla, että rupean kerran viikossa käymään tunneilla, mutta päätän sen asian vasta sitten kun tullaan ulkomailta. Seuraavalla kaudella olisi tosi kiva startata 90cm loppukaudesta, mutta sen nyt sitten näkee miten talvella menee treenit ja muutenkin kuinka kausi alkaa. Koulukilpailujakin olisi tarkoituksena mennä kokeilemaan, kunhan Sara ei vain enää vaadi pitkää lämmittelyä, ennenkö rupeaa vaatimaan kuolaimelle/peräänantoon. Tarkoituksena on ollut saada teille videota tai edes kuvia siitä kun meen Saralla ihan sileällä, alusta loppuun saakka, mutta kuvaajaa en oo saanut ja äidin videointitaidot on nyt vähä mitä on. Tulee kuitenkin sitten, kunhan saan kuvaajan tallille :)

A sky full of stars

Mentiin Jonin kanssa viikonlopuksi mökille, koska Joni ei olisi todennäköisesti saanut kyytiä Kauhajoelle ja muutenkin halusin viettämään mamman ja paapan kanssa viikonloppua. Äiti oli siis pyytänyt mamman ja paapankin mukaan meidän mökille - vastaus oli tietenkin kyllä. Olen nyt muutenkin melkein joka viikko pyrkinyt mammalla ja paapalla käymään, mutta nyt on ollut paljon kaikkea, joten oli hyvä mahdollisuus viettää heidän kanssaan aikaa.

Ollaan saunottu ja uitu, heitetty tikkaa, yritetty pelata rantalentopalloa, kalastettu ja itse oon yrittänyt kuvailla :) Meillä oli yhdessä vaiheessa tylsää, joten tuloksena oli rauskunpoikasten kalastelu vadin avulla :D kyllä niitä 63 oli yhdessä vaiheessa.

Ehdotin jo äitille sitä loimiasiaa ja todennäköisesti ostetaan se Hööksin toppis, koska sen kaulakappaleen saa irti. Äiti onneksi alkaa tottua jo klippaus ajatukseen, mutta jos se saisi päättää ei haluaisi :D Nyt oon kattellut myös facebookin hevostarvikekirppiksiä, koska tajusin, että pitäähän olla ratsastusloimikin mikä on topattu. Ja jos jostain löytyisi vielä vähän reilu 135cm kokonen fullneck ulkotoppis niin olis sit hyvä olla varalla ja sinne varmasti mahtuis :) Synttärilahjaakin eilen ehdottelin vanhemmille. Oon aatellut uutta puhelinta, mutta ajattelin, että se saa odottaa ja pyydän toppatakkia tallille.

Nyt mennään vielä tekeen pihalle jotain ennen päiväkahvia ja sen jälkeen mennäänkin kotia. Kauhee hinku päästä kotia, koska kauheasti asioita hoidettavana. Pitäisi hakea Siwasta kirjat mitkä tilasin Jameralta,  käydä tallilla jne... Toivottavasti nyt olis matkalla jätskikiska auki ja sais kunnon jäätelöä <3 Täällä yksi pallo on niin ihanan iso!

Ostin tollaset rennot housut  Lidlistä 7e! Tosi mukavat näin lämpimällä :) toki pidän noi vain olohousuina, ei noilla kouluun viittisi mennä....

Piirsin Saran joskus tässä kesälomalla yöllä tylsyydessäni :D

P.S. Muistakaa kysellä!

Saran ruokinta

Maanantaina kävi tosiaan eläinlääkäri katsomassa sitä. Sara ei onnu enää (taivutuksessa siis), mutta on vielä epäpuhtautta liikkeessä, mitä ei eläinlääkärin mukaan paljaalla silmällä näe. Jalka on parantunut huimasti, mutta ei vielä 100%. Arto antoi sille jonkin piikin suonensisäisesti, minkä pitäisi mennä tarvittaviin niveliin. "Kuntoutusohjelmaksi" annettiin, että ekat 2 viikkoa kävelyä, kolmannella viikolla ravipätkiä ja neljännellä viikolla laukkapätkiä, sitten hepan pitäisi olla kunnossa ja maltillisesti alkaa treenata täyspainotteisesti. Toivottavasti ei vain takapakkia tuu niin saadaan ruveta käymään valmennuksissa ja kisoissa. Toki estekisoihin en varmaankaan uskalla mennä, ellen joskus loppukesästä jotain pieniä mee, mutta koulukisoihin nyt näillä näkymin.

Kuten teille jo silloin mainitsinkin, niin vaihdan Saran ruokinnan. Heppa on ollut tosi tyytymätön ja nirsokin vanhaan ruokintaan, niin on jo korkea aika vaihtaa ruokintaa. Nyt kun Sara alkaa olla kunnossa, se pitää vain enää kuntouttaa ja tavoitteena on saada läskin tilalle lihasta, niin on myös hyvä vaihtaa ruokintaa. Tänään oon netistä saanut vihdoin aikaiseksi kattella vaihtoehtoja netistä, sekä erilaisia mielipiteitä blogeista jne. Tällähetkellä Sara syö puoli litraa peacemakeria, mitallisen MSM ja puoli litraa mysliä. Sara on tosi kyllästynyt peacemakeriin, eikä se enää sille oikein maistu. Kauraa en oo sille nyt antanut, ettei se vain lihoa lisää ja saa turhaa energiaa. MSM oon syöttänyt, koska se on tosi hyvää Saran jaloille, nivelille jne.

Oon kauan ollut kiinnostunut tästä Chia siemenien buumista ja niiden vaikutuksista. Chia siemenet on tosi kalliita, mutta niitä ei syötettäisi onneksi päivässä kun vain 0.5 desiä. Ja uskon että Chia siemenet maksavat itsensä takaisin ajan myötä. Chia siemenet auttavat kuiviin kavioihin, harjaan ja häntään, sekä poistaa hiekkaa hevosen suolistosta. Nämä ominaisuudet kiinnostavat minua eniten ja näiden perusteella haluaisinkin näitä syöttää Saralle. Saralla on hyvä karva, koska syötetään sille aina B-vitamiini kuuri selvän karvalähdön alkaessa. Kengittäjä on sanonut, että Saralla on kuivat kaviot, niin ne auttaisivat siihen myös muiden keinojen apuna/lisänä. Oon huomannut, että Saran harjassa on paljon kuolleita jouhia välillä, niin se auttaisi varmasti myös siihen. Vaikka oliskin positiivista, että Saran paksu harja vähän edes ohenisi. Chia siemeniä sekoitan rehuihin 0.5desiä ilta tai aamurehuihin tai sitten puolitan sen kumpaankin.

MSM säilytän Saran ruokinnassa, koska se auttaa hevosen lihasjäykkyyteen, sekä ylläpitää lihasten ja nivelten normaalia toimintaa. Saralla alkaa ikää kuitenkin jo olla, niin MSM ei ainakaa pahenna mitään, vaan päinvastoin auttaa Saraa pysymään "nuorena". MSM syötetään yksi mitallinen päivässä ja laitan sen aamurehuihin.

Sara juo välillä todella huonosti ja hikoilee todella paljon rankkojen tai ei niin rankkojen treenien jälkeen. Tutustuin netissä elektrolyytteihin mitkä auttavat elektrolyyttitasapainon korjaamiseen runsaan hikoilun seurauksena. Luin myös jostakin, että jos hevonen ei juo paljoa niin kyseinen ravintolisä auttaa siihen. Joten aijon kokeilla tätä ravintolisää, mutta kun oon ekan erän sitä syöttänyt, niin päätän vasta jääkö se pysyvästi ruokintaan. Elektrolyyttiä laitan yhden mitallisen iltarehuihin.

Sara on lihonnut, joten sitä pitää saada timmimmäksi. Haluan sille myös lihasta, että se jaksaa olla treeneissa ja näyttää kaiken lisäksi hyvältä. Etsin Saralle jotain täydennysrehua, mikä auttaisi kasvattamaan massaa. Racingilla oli aika mukavasti vaihtoehtoja, mutta päädyin Racing Proteiniin, koska sitä ei tarvitse turvottaa, niinkuin kahta muuta hyvää vaihtoehtoa. Saralla oli joskus pellavakuuri, jota piti turvottaa, nin Sara ei oikeen tykännyt sen syömisestä. Protein on lukemisten perusteella ainakin kantaville tammoille ja varsoille suositeltu, mutta sopiin hyvin myös kilpahevosten massankasvatukseen. Joten ajattelin, että miksei kokeillaanpa tätä, jos ruvetaan muutenkin treenaamaan ja käymään kisoissa niin sopii varmaankin hyvin. En vielä tiedä paljonko annan tätä Saralle, mutta aluksi kokeilen varmaankin 0.25 litraa.

Äiti osti Saralle kaurapohjatonta Racing Perfect Mix mysliä, koska Sara ei oikeen lääkkeitä halunnut syödä, niin myslin kanssa ne maistuivat ainakin jonkin aikaa. Sara syö mysliä mielellään ja se sisältää kaikki kivennäis- ja hivenaineen, sekä vitamiinit, niin ei tarvitse kivennäistä syöttää. Myslin lisäksi se saa myös tuosta Proteinista tarvittavia ravinteita, mutta enimmäkseen tästä myslistä. Pidän siis myslin sen hyvien ravinteiden takia ja syöpähän Sara myös mielellään sitten rehunsa. Mysliä laitan aamulla 0.5 litraa ja illalla toiset 0.5 litraa.

Hevosen ruokintaa luulee yksinkertaiseksi asiaksi, mutta todellisuudessa se on aikamoista rakettitiedettä. Oikean tasapainon ruokinnassa ja oikeanlaisen ruokinnan löytää vain kokeilemalla, niin aloitetaan nyt Saran kanssa kokeilemaan tälläistä kokoonpanoa ja jos se ei käy, niin sitten kokeillaan muuta. Noi arviot kuinka paljon Saralle annan noita, niin tulevat muuttumaan, ainakin myslin ja proteinin rehujen kannalta, mutta aluksi ainakin tuon verran ja lisäilen sitten sitä mukaa. Iltarehuihin saatan myös silloin tällöin lisätä kauraa, jos haluan hepan vireämmäksi seuraavan päivän treeniin, jos se tuntui kauhean laiskalta viimmeksi. Ja uuden ruokinnan myötä rehuihin pitää totutella, eikä radikaalisti vain tökätä kaikki turvan alle syötäväksi. Joten aluksi aloitan tietysti pienemmillä määrillä ja lisäilen noihin määriin, sekä lisäilen myöhemmin vielä jos tarve vaatii. Toivottavasti tykkäsitte tästä ja jos haluutte sanoa jotain tai kysellä niin laittakaa kommenttia tulemaan tai painakaa oikealla olevasta Ask.fm linkistä :)!

Kaikki kuvat paitsi Chia siementen kuva ovat © www.agrimarket.fi ja Chia siementen kuva on © www.hevospuisto.fi

Mä oon rosvo, tää on kosto

Sunnuntaina oltiin taas Annan kanssa liikuttelemassa Osku ja Woopy. Mä menin tälläkertaa vain Woopyllä ja Anna Oskulla. Haettiin hepat ja laitettiin ne valmiiksi :) Joni vain katteli meidän touhuja ja ku ratsastettiin se otti muutamia kuvia, että saan teille tänne blogiin kuvia! Itse en osaa oikein kertoa mitä Anna teki Oskun kanssa ja näin, mutta hyvältä näytti mitä silloin tällöin vilkaisi. Woopyn kanssa lähinnä kokeilin "tekniikoita", miten se olisi helppo ja miellyttävä ratsastaa. Hyvin se alkoi sujua ja meniki lopuksi rentona :) Woopyn laukka on niiiiiiin ihana <3 äwäwwää en pääse yli siitä :D mutta raviin on vielä paljon totuttelemista ja en tykkää kauheesti sen satulasta, ku Oskun satula on ihana. Woopyn kanssa ratsastelin sitä taas ympyrällä ja tein taivutuksia, avoja ja sulkuja, sekä väistöjä. Woopy on tosi miellyttävä ratsastaa, koska se on niin herkkä ja liikkuu omalla moottorilla. Ja Sara..... no Sarasta ei niin voisi ees sanoa :D sitä saa käskee niin paljo ku laki sallii.... Voih koskahan mäki saan jonku upeen hepan, vaikka onhan Saraki omalla tavallaan :)

Mä rupesin ajattelemaan, että taitaa olla hyvinkin todennäköistä, että se joka ratsastaa itsekkin tai on hevosten kanssa tekemisissä, osaa kaikista parhaiten kuvata myös niitä. Koska hevosen jalkojen pitää olla tietyissä asennoissa näyttääkseen kuvissa hyvältä, ratsastan pitäisi olla ihmisen näköinen (:D haha) ja muutenki olla suhteessa toisiinsa kaiken. Ja koska ne on liikekuvia, niitä on haastava kuvata! Mutta en väitä, etteikö kukaan muu onnistuisi, kuin hevosihminen, mutta uskon että hevosihmiset vain tietää ainakin paremmin millaisia kuvia pitäisi olla :D

Mun viikot on ihan tylsiä ja ykstoikkoosia, käyn koulus, tuun kotia ja syön, sitte suunta kohti tallia ja oon siellä johki 8-9 ja sitte kotia, teen läksyt, suihkuun ja sit nukkumaan. Satun kans tallilla olo tuppaa vähä vierähtämään liikaaki joskus :D Sara on menny nyt ihan hyvin, uusilla kuolaimilla menin sillä eilen, mutta meen tänään varmaan niillä normaaleilla, huomatakseni eron, jos sellainen on :D Englannin sanakokeesta sain 5+ ja fysiikan arvioitavasta työstä 9 puol. Mun panostus kouluun on ollu ihan hukassa ja tuntuu et oon paska kaikessa :D Multa tuntuu siltäki, etten osaa ratsastaa, ku moni on nyt sanonu, etten osaa ratsastaa Sarppaa niin hyvin ku joku muu.... C'mon! Sara ei oo ollu mulla ees kauaa ja oon valmentautu paremmilla opettajilla vasta yli vuoden, silleen et hyvällä säkällä kerran kuukaudes päässy. Niin älkää pliis odottako multa liikoja :D ja nyt ku Sara ei mee traileriin niin ei pääse ees muualle valmentautumaan :/...

ps. Jos tarttet hepalles ratsastajaa mä oon aina valmis tulemaan! joten ottakaa vaan heti yhteyttä muhun jos tarvii (: