LUUKKU 7: Ratsastushistoriani

En oo mielestäni/muistaakseni blogin puolella koskaan kertonut ratsastushistoriastani ja ylipäätänsä siitä miten edes päädyin ratsastajaksi. Mielenkiintoisinta mielestäni on se, että jos en olisi ratsastajaksi ruvennut olisin todennäköisesti ampumahiihtäjä.

Oon aina tykännyt eläimistä ja viihtynyt niiden seurassa. Onhan meillä ollut metsästyskoiria koko elämäni ajan ja kavereillakin kaikenlaisia karvatteja ollut/on. Yksi kaverini, joka harrasti ratsastusta, kysyi minulta tuolloin miksen itse harrastanut ratsastusta, vaikka pidin hevosista kovasti. Rupesin silloin itsekkin miettimään, että miksen oikeasti harrastanut ratsastusta. Ajatuksesta muuttui vähitellen harrastus  - juttelin vanhempieni kanssa asiasta ja oltiinkin jo sopimassa ensimmäistä tuntia. Siitä lähtien kävin Dimonan tallilla, Nummijärvellä joka tiistai kuudelta äidin kanssa tunneilla. Vuodesta ei ole mitään hajua, mutta ainakin kauan siitä on aikaa. Dimonalla kävin säännöllisesti monta vuotta ja leireilläkin kävin suhteellisen ahkerasti. Dimonan tallilta saa mun mielestä hyvän perusopetuksen, mutta jos tavoitteena on kilpailla ja valmentautua ahkerasti, niin se ei oo oikea paikka sellaiselle ihmiselle. Tykkäsin todella paljon käydä Dimonassa, mutta alkoi tuntua, että en kehity ollenkaan, niinkuin olisin halunnut. 

Minä & Rosa ratsatusleirillä 2010

Vuosi saattoi olla joku 2008, silloin astui kuvioihin First of May, eli Memmu. Memmun aikana jonkin aikaa aluksi kävin vielä Dimonalla, mutta sitten lopetin siellä käymisen. Memmu oli silloin kaverillani ja etsivät sille liikuttajaa. He kysyivät minua liikuttamaan sitä ja vanhempien suostuttelun jälkeen rupesin vuokraamaan Memmua 3 kertaa viikossa. Ennen Memmua kävin myös toista ponia kokeilemassa, mutta en tykännyt siitä yhtään. Memmun kanssa kehityin varmemmaksi ja pääsin valmennuksiinkin kokeilemaan, millaista on käydä erilaisilla valmentajilla. Memmun kanssa en kuitenkaan kisannut tai käynyt tallin ulkopuolella valmennuksissa.  Memmun kanssa sain nuorena tyttösenä touhailla ja kaikkein parasta oli meidän kaksin keskeiset maastolenkit. Memmu ei koskaan säikähtänyt mitään ja karvakasan alla oli maailman kultaisin poni. Voi että kun onkin sitä ikävä!

Memmua vuokrasin johonkin 2011 vuoteen asti muistaakseni, kun minulle tuli Seinäjoelta ylläpitoon Emilla MS, jonka kanssa sain harjoitella omaa hevosta varten ja kehittyä. Millen kanssa varmistui mitä oikeasti halusin tehdä, valmentautua ja kilpailla. Millen kanssa kävin ahkerammin valmennuksissa kuin Memmun, mutta Millen kanssa kisoihin ei silti menty. Millen kanssa oli yhteistä taivalta melkein vuosi, kunnes Millen oli aika palata omistajalleen ja minusta tulla oman hevosen omistaja.

LUUKKU 6: Linkkaa blogisi!

LINKKAA BLOGISI!

Kaikille on varmasti säännöt tutut, eli kaikki nyt vain linkkaamaan bloginsa! Pieni esittely olisi plussaa ;) Muuten en mitään vaadi. Voittajan tai 3 parasta mainitsen blogissani esittelyiden kera :)! Mulla on ihan älyttömän kova kiire ja kaikki muut luukut keskeneräisiä, niin oli pakko tehdä tälläinen ratkaisu. 

LUUKKU 5: Akupunktio?

Monelle on varmasti tuttua se, että säännöllisesti hevosta käydään hieromassa. Kaikki tietävät vähintään joten kuten, mitä hieronta on ja mitä se tarkoittaa - onhan hieronnassa käyminen todella yleistä myös ihmisillä. Mutta mitä on akupunktio? Miten akupunktio vaikuttaa ja miten se tehdään?

Miten päädyin akupunktioon?

Kun Sara tuli meille sitä käytiin säännöllisesti hieromassa, mutta jotenkin musta tuntui, että se ei vaikuttanut Saraan. Kaverini, Ella, oli opetellut akupunktiota johonkin siihen aikaan ja rupesimme muistaakseni keskustelemaan asiasta. Keskustelu päättyi siihen tulokseen, että piakkoin Ella olikin pistelemässä neuloja Saraan. Olin lopputulokseen tyytyväinen, se auttoi selkään ja ratsastaessakin huomasin eron. Ensimmäisen kerran jälkeen Sara oli väsynyt, mikä oli täysin normaalia, mutta sekin todisti, että hei täähän oikeesti toimii. Enää Sara ei ole käsittelyn jälkeen huomattavasti väsynyt, kuten aluksi oli. Saran selkä on aina ollut herkkä reagoimaan kaikkeen ja kun kerta löysin siihen huomattavan apukeinon millä sen voi saada pois, olen ollut enemmänkin kuin tyytyväinen. Saralle ei tehdä oikeastaan säännöllisesti akupunktiota, oikeastaan silloin kun koen siihen tarpeen ja Ella pääsee paikalle. Voi olla, että se voisi olla tehokkaampaa säännöllisinä toimenpiteinä, mutta itse en ole vain todennut sitä tarpeelliseksi. 

Että näkisitte havainnollisesti miten se tehdään ja mitä se ylipäätänsä on, niin tässä teille Ellan tekemä video, mikä löytyy youtubesta :) Todella hyvä video mikä näyttää katsojalle miltä sen tekeminen näyttää.

Ella on kirjoittanut videon alapuolelle hyvän tekstin:

"Huom. Akupunktiossa käytetään normaalisti paikallispisteisiin n. 5-10 neulaa, yksikin neula saattaa riittää vaivasta riippuen, videossa esimerkki hevosilla on tehty ns. koko kehon akupunktio. Akupunktio stimuloi kehon energia ratoja, joissa akupunktio pisteet sijaitsevat. Energia radat on jaettu puu-, tuli-, vesi-, metalli- ja maaenergioiksi, joilla voimme vaikuttaa elimiin. 

Hevosen terveys on tärkeää, ja sitä on pidettävä yllä kovassakin treenissä, on tärkeää säilyttää kehon ja mielen tasapaino, sekä pyrkiä saamaan hevoselle mahdollisimman vahva ki."

Mikä akupunktio on?

Akupunktio on uskomuslääkintää, missä laitetaan neuloja hevosen (ihmisen, koiran jne.) kehoon. Akupunktio esim. vähentää kipua, hoitaa hedelmättömyyttä ja tauteja. Wikipedian mukaan akupunktion tehosta ei ole todisteita, eikä sitä olla pystytty todistaa. Vaikka todisteita on olemassa hyvin pienestä ja lyhytaikaisesta vaikutuksesta tietyn tyyppisiin kipuihin. Useiden tieteellisten artikkeleiden johtopäästösten mukaan asian voi selittää lumevaikutuksella. 

En enempää rupea selittämään kaikenmaailman tutkimuksista, ettei tästä tulisi liian pitkää, mutta halutessaan voi käydä itse lukemassa niitä wikipediasta. Wikipediassa oli mielenkiintoisia tutkimuksia mm. siitä, että akupunktio on lieventänyt syöpäpotilaiden kipuja. Katsoin tietoja siis wikipediasta, missä akupunktio käsittelee ihmistä, mutta samat asiat koskevat suunnilleen myös kaikkia. 

Lähde Wikipedia, Akupunktio

Jos jotkut kiinnostuivat aiheesta niin tässä muutama mielenkiintoinen linkki, mistä voi saada tietoa enemmän irti :) !

-Yle Uutisten artikkeli

-Kivuton Eläinlääkäriaseman teksti akupunktiosta

(Kivuton kertoo hyvin kattavasti minkä "vikoisille" eläimille hoitoa suositellaan jne.)

Onko sinulle akupunktio täysin vieras asia? Vai käytätkö eläimellesi akupunktiohoitoja? :)

LUUKKU 4: Arvonta!

KILPAILU PERUTTU LIIAN VÄHÄISEN OSALLISTUMISEN TAKIA!

Mulla on todella kauan ollut kaapissa lojumassa täysin uusi Royal Equusin ruskea riimu. Itselläni kun on full pään omistava hevonen, niin en kauheasti pony kokoisella mitään tee. Riimua ei siis ole kertaakaan edes kokeiltu ja siinä on laput kiinni. Riimu on laadukkaan oloinen, koska siinä on neonpreeni (?) pehmustettaturvan ja niskan kohdalla. Väriltään riimu sopii kummallekkin, oli kyseessä tamma tai ruuna :) Riimu on löytänyt minulle tiensä, kun ostin satulahuovan ja sen mukana tuli kyseinen riimu.

Jotta arvontaan voisi osallistua mahdollisimman moni ja sellaiset joilla ei ole pony koon riimulla mitään käyttöä, niinkuin ei minullakaan ole, voivat osallistua banneriarvontaan! Arvon siis riimun lisäksi bannerin. Bannerin voittaja saa täysin päättää, millaisen bannerin haluaa. En kuitenkaan minkäänlaisia animaatioita osaa toteuttaa, joten pidetään raja siinä ;) Sekä sinulta pitää itseltä löytyä kuvat, mitä laadukkaammat sitä helpompi niistä on tehdä.

Muutama malli (oman bannerini lisäksi):

Klikkaa isommaksi, niin näät paremmin! (+ jotkut valkoiset koristeet eivät näy valkoisella taustalla)

Arvonnan säännöt:

-Voit osallistua vain toiseen arvonnoista, et molempiin.

-Sinun täytyy olla blogini lukija (huomaan kyllä jos osallistut lukijaksi vain kilpailun ajaksi ja se on typerää, olisi oikeudenmukaista olla lukija myös jatkossakin!)

-Arvontaan osallistuminen vaatii tiettyjen tietojen kertominen mitkä lukevat alapuolella.

Arvontaan osallistuminen:

-Sinun täytyy kertoa nimi/nimimerkki (ei ole pakko olla oma oikea nimesi)

-Sähköpostisi

-Kumpaanko arvontaan osallistut: bannerin vai riimun?

-Lisäksi sinun tulee vielä ilmoittaa oletko blogini lukija

-Toisen arvan saat kertomalla blogissasi arvonnastani (muista linkata kommenttiin osallistumisesi yhteyteen kyseinen postaus!)

Arvonnat suoritan arvontakoneella, mistä laitan sitten "todistekuvankin" kun paljastan voittajan. Arvon molemmat 15.12 ja paljastan voittajat 15 tai 16 luukun yhteydessä :) Otan yhteyttä voittajien sähköpostiin ja jos voittaja ei ole vastannut minulle 21.12 saakka, siirtyy arpapalkinto seuraavalle onnekkaalle :) Onnea arvontaan kaikille tasapuolisesti!

LUUKKU 3: Kehitys

Tässä luukussa kerron teille kuvien kera havainnollistaen kuinka me ollaan kehitytty Saran kanssa. Tottakai kehitettävää on aina, mutta ainakin suunta on oikea!

Huhtikuussa ekassa valmennuksessa Saran kanssa

Ensimmäisiä hyppykertoja toukokuussa

Pari kuukautta myöhemmin, heinäkuussa, hyppääminenkin sujui jo paremmin :)

Joulukuussa alkoi ratsastaminen olla ihan hyvää, minkä jälkeen tuli kehityksessä takapakkia

2013 vuoden alussa, helmikuussa hevonen alkoi jo pikkuhiljaa liikkua mutta ratsastus ei muuten niin hyvää ollut.

Maaliskuussa alkoi ratsastus taas sujua ja kehitystä oli huomattavissa!

Välillä piti hölläillä ja mennä rennostikkin :)

Heinäkuussakin meni hyvin ratsastuksen suhteen

Elokuussa hypättiin ja vauhtia oli jopa joskus esteillä

Syyskuussa alkoi ratsastukseen löytyä jo tasaisuutta, eikä ollut pätkittäistä. Ratsastus alkoi mennä parempaan suuntaan aina vain.

Kesäkuussa 2014 oli edessä muutto ja Sara sairasteli jalkaa koko kesän kuntoutuksen kera. Ratsastus ja kummankin kunto heikkeni, joten alku oli hankalaa.

Kun kaikki askellajit oltiin saatu ottaa kuntoutuksessa mukaan alkoi treeni ja apuohjien avulla laukkakin sujui hyvin. 

Apuohjat saatiin ottaa pikkuhiljaa pois kuvioista, hevonen keveni ja siitä tuli oikeinkin mukava laukassakin. Laukka ei ennemmin ollut toiminut ilman apuohjia, mutta nyt alkoi sekin sujumaan ilman apua.

Nyt kaikki alkaa sujua ja nappuloitakin on alkanut löytyä! Tällähetkellä Sara vain sattuu olemaan laihdutuskuurilla ;) Oli saanut lomailla turhan paljon kun itsekkin olin ollut lomalla.

LUUKKU 1: Miten sain oman hevosen?

Tänävuonna ajattelin kokeilla tätä joulukalenteri-ideaa :) Luukkujen keksimisessä oli ihan hirveesti vaivaa ja ylipäätänsä niiden toteuttamisessa, kun niitä piti tehdä etukäteen valmiiksi, että ne on ajoissa esillä jne. Mutta jos haluatte helpottaa mua, niin kertokaapas ideoita! Se olis huippu juttu :)

Ensimmäisessä luukussa ajattelin teille kertoa siitä, miten päädyimme juuri Saran ostoon ja miten se ylipäätänsä päätyi meille. Ennen Saraa mulla oli ylläpidossa Seinäjoelta melkein vuoden hevonen, minkä aikana sain itselleni, sekä vanhemmilleni todistettua, että haluan oman hevosen ja pystyn myös huolehtimaan siitä. Emilla MS, tutummin Mille opetti todella paljon minulle ja äidilleni. Saimme paljon rohkeutta, opin ratsastamaan erilaista hevosta, sekä sain tietysti kokeilla elämää minkä rytmin määräsi huolehtimista tarvitseva eläin eli hevonen. Joka päivä vahvistui ajatus, että oman hevosen haluan ja hevosettomana en halua olla.

Hevosen etsimisen ja ostamisen suhteen oli paljon ristiriitoja. Monella on se, että äiti on ratsastanut ja kilpaillut, sekä etsii myös sen hevosen melkeimpä hinnalla millä tahansa. Mulla lähtökohdat olivat täysin erilaset, olin itse se joka etsi haluamansa laista hevosta ja vanhemmat eivät kauheasti hevosista tienneet, vaikka kyllä äitikin ratsasti. Kävimme riitoja siitä, kuinka paljon hevonen maksaisi ja hevosen rodusta. Vanhemmillani oli mielessä parin tonnin suomenhevonen, mitä en olisi itse ottanut mistään hinnasta. Olenko poikkeuksellinen suomalainen, jonka sydäntä eivät ole suomenhevoset vieneet? En väitä, että suomenhevoset olisivat aivan kamalia ja rumia, mutta mun sydäntä ne eivät "lämmitä" ja eivät minulle sopisi. Minulle rodulla ei siis muuten väliä ollut, mutta suomenhevosen lisäksi en muistaakseni lämminveristä halunnut. Pääkriteereinä kuitenkin toimivat, että hevosen tulisi kestää kilpailukäyttöä ja valmentautumista, sekä olla eritilanteissa järkevä, koska tulihan se ensihevoseksi "keltanokille". Olimme ottaneet moniin hevosen myyjiin yhteyttä puhelimitse, mutta emme kuitenkaan loppujen lopuksi yhtäkään hevosta käyneet koeratsastamassa.

Huhtikuussa 2012 menimme perheen kesken lappiin, viettämään lomaa laskettelun ymm parissa. Oulun suunnassa, Jäälissa oli hevonen josta kiinnostuimme, vaikka vanhemmat empivät hintaa. Päätimme kuitenkin loman jälkeen kotimatkalla käydä koeratsastamassa kyseisen hevosen, koska olisi ollut raskasta käydä erikseen koeratsastamassa, hoidimme siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Sara oli siis ensimmäinen ja viimmeinen hevonen, minkä kävin koeratsastamassa. Jännitin ihan hirvittävästi koeratsastusta, eikä se ollut ihme, koska tunnetusti stressaan naurettavistakin asioista etukäteen ihan hirvittävästi. Saran entinen omistaja oli jo kentällä ratsastamassa Saralla, kun saavuimme perille. Sara asusti Jäälissä suhteellisen pienellä yksityistallilla. Talli ja sen ympäristö olivat aika huonon näköiset, eivätkä olleet parhaat mahdolliset. Olin jo pelkästään kuvissa ihastunut Saran ulkonäköön ja olin hirmuisen kiinnostunut siitä. Kun itse pääsin Saran selkään, en ollut kauhean vakuuttunut, mutta jonkin minussa sai haluamaan sen. Sara oli laiska, enkä saanut millään laukkaa nostettua, kuin ehkä pienen pätkän. En päässyt sillä edes hyppäämään, joten hyppytyyli ja kyvyistä ei ollut minkäänlaista tietoa. Se kuitenkin vakuutti, että kentän läpi vietiin auton kärryillä paalia, otettiin se rymisten kärryiltä pois ja se oli siinä. Hevonen ei meinannut koko asiasta yhtään mitään, joten hevonen olisi luonteeltaan hyvän ja opettavaisen oloinen. En halunnut itselleni opetusmestaria joka opettaisi kaiken helposti, vaan että vastoinkäymisiä on ja joutuisin oikeasti ratsastamaan, enkä menemään automaatilla. Sara oli hyvässä kunnossa, mutta kuitenkin lihaksettoman oloinen, tuntokarvat olivat ihan äärettömän pitkät (silmien alla, leikkaan niitä koska muuten suitset yms repisivät niitä inhottavasti) ja yönsilmät, sekä vuohisten takana olevat kovat osat olivat pitkät mitkä hoidettiin lyhyemmiksi tummelilla. Pieniä ulkonäkösekkoja siis vain, mitkä olivat helposti hoidettavissa.

Muutama kuva koeratsastuksesta

Koeratsastuksen jälkeen sanottiin, että ilmoittelemme jos sen otamme, että mietimme asiaa. Myyjä sanoi, että jos emme sitä ota se menee opinnäytehevoseksi, mutta en tiedä olisiko se edes loppujen lopuksi sinne mennyt. Päätimme ottaa Saran ja pitkän hakureissun takia teimme diilin, että tapaamme puolessa matkassa ja teemme siellä kaupat. Näimmekin Kalajoen Abc'llä ja muistan kuinka siellä taluttelin hevosen kopista koppiin. Matkalla kotiin hevosen kanssa päätin ruveta kutsumaan tammaani Saraksi. Saran entinen kutsumanimi on Nanna ja päätin sen vaihtaa, koska Nanna kuullosti sellaiselta söpön pikkuponin lässytysnimeltä :D Halusin antaa siis kauniille tammalle kauniin nimen. Silloin en muistaakseni edes tuntenut ketään Sara nimistä, tosin nyt tunnen, mutta en tiedä olisinko antanut eri nimen jos en tuntisi nyt Sara nimisiä ihmisiä. Sitä ei saa koskaan tietää.

Sara uudessa kodissaan Kauhajoella 21.4.2012

Kokonaisuudessaan en ole koskaan katunut Saran ostamista ja siitä on kuoriutunut hieno hevonen. Eikö olekkin erilainen kuin ennen? Lihaksia on tullut valtavasti, mutta kyllä lihavuuttakin on :D Mutta kyllä se lihaksekas on parempi kuin laiha luikku.

LUUKKU 2: Videopostaus varusteistani

Tässä tämä video teille varusteistani mitä oon kauan aikaa lupaillut :) Ihan ookoo siitä tuli, mutta parempikin olisi voinut olla. Mutta eiköhän tää videoiden tekeminen tästä pikkuhiljaa vakiinnu!