LUUKKU 7: Ratsastushistoriani

En oo mielestäni/muistaakseni blogin puolella koskaan kertonut ratsastushistoriastani ja ylipäätänsä siitä miten edes päädyin ratsastajaksi. Mielenkiintoisinta mielestäni on se, että jos en olisi ratsastajaksi ruvennut olisin todennäköisesti ampumahiihtäjä.

Oon aina tykännyt eläimistä ja viihtynyt niiden seurassa. Onhan meillä ollut metsästyskoiria koko elämäni ajan ja kavereillakin kaikenlaisia karvatteja ollut/on. Yksi kaverini, joka harrasti ratsastusta, kysyi minulta tuolloin miksen itse harrastanut ratsastusta, vaikka pidin hevosista kovasti. Rupesin silloin itsekkin miettimään, että miksen oikeasti harrastanut ratsastusta. Ajatuksesta muuttui vähitellen harrastus  - juttelin vanhempieni kanssa asiasta ja oltiinkin jo sopimassa ensimmäistä tuntia. Siitä lähtien kävin Dimonan tallilla, Nummijärvellä joka tiistai kuudelta äidin kanssa tunneilla. Vuodesta ei ole mitään hajua, mutta ainakin kauan siitä on aikaa. Dimonalla kävin säännöllisesti monta vuotta ja leireilläkin kävin suhteellisen ahkerasti. Dimonan tallilta saa mun mielestä hyvän perusopetuksen, mutta jos tavoitteena on kilpailla ja valmentautua ahkerasti, niin se ei oo oikea paikka sellaiselle ihmiselle. Tykkäsin todella paljon käydä Dimonassa, mutta alkoi tuntua, että en kehity ollenkaan, niinkuin olisin halunnut. 

Minä & Rosa ratsatusleirillä 2010

Vuosi saattoi olla joku 2008, silloin astui kuvioihin First of May, eli Memmu. Memmun aikana jonkin aikaa aluksi kävin vielä Dimonalla, mutta sitten lopetin siellä käymisen. Memmu oli silloin kaverillani ja etsivät sille liikuttajaa. He kysyivät minua liikuttamaan sitä ja vanhempien suostuttelun jälkeen rupesin vuokraamaan Memmua 3 kertaa viikossa. Ennen Memmua kävin myös toista ponia kokeilemassa, mutta en tykännyt siitä yhtään. Memmun kanssa kehityin varmemmaksi ja pääsin valmennuksiinkin kokeilemaan, millaista on käydä erilaisilla valmentajilla. Memmun kanssa en kuitenkaan kisannut tai käynyt tallin ulkopuolella valmennuksissa.  Memmun kanssa sain nuorena tyttösenä touhailla ja kaikkein parasta oli meidän kaksin keskeiset maastolenkit. Memmu ei koskaan säikähtänyt mitään ja karvakasan alla oli maailman kultaisin poni. Voi että kun onkin sitä ikävä!

Memmua vuokrasin johonkin 2011 vuoteen asti muistaakseni, kun minulle tuli Seinäjoelta ylläpitoon Emilla MS, jonka kanssa sain harjoitella omaa hevosta varten ja kehittyä. Millen kanssa varmistui mitä oikeasti halusin tehdä, valmentautua ja kilpailla. Millen kanssa kävin ahkerammin valmennuksissa kuin Memmun, mutta Millen kanssa kisoihin ei silti menty. Millen kanssa oli yhteistä taivalta melkein vuosi, kunnes Millen oli aika palata omistajalleen ja minusta tulla oman hevosen omistaja.