Miksi?

Olemme jo kauan aikaan äidin kanssa miettineet, että Sara muuttaa ainakin kesäksi muualle asumaan. Siihen on monta syytä ja nyt saattekin kattavan vastauksen miksi Sara muuttaa. Kuten moni tietääkin, että Sara on ollut sairaslomalla jo puolivuotta. Sairasloma ei ole vieläkään ohitse ja klinikkakäyntejä on vielä edessä. Moni tietää myös varmasti sen, ettei raha kasva puussa. Kaikista suurin syy Saran muuttoon on se, että säästämme kuukaudessa yli 100e tallivuokrassa, sekä säästämme myös matkakuluissa paljon. Kainastolle on meiltä matkaa arvioltaan 8 kilometriä, mutta nykyiselle tallipaikalle matkaa on vain kilometri, joten pääsemme äidin kanssa vaikka kävellen tallille. 

Muut syyt ovat lähinnä muuton tuomia plussia, koska olemme kyllä viihtyneet Kainastolla. Raha on kuitenkin se kaikista suurin ja päällimmäisin syy. Varsinkin, koska emme tiedä kuinka kauan Saran täytyy olla vielä sairaslomalla vai paraneeko se sittenkään koskaan. Sara asuu nykyään Repolan tallilla. Repolassa on varsomiskarsina, joten saan toteuttaa suunnitelma B:n eli astuttaa Saran, jos jalkaa ei saadakaan parannettua. Repolassa on muutenkin älyttömän hienot puitteet esim. talli on lämmitetty, pesukarsina, lantaa ei kärrätä lantalaan kottikärryillä, vaan siihen on oma luukkunsa lattiassa. Kaiken lisäksi kenttää vielä muutetaan (vaikka se on nytkin jo hyvä) ja siihen tulee kivituhka pohjaksi. Kivituhka on todella hyväksi Saran jalalle, joten se tukee Saran parantumistakin. 

Kaikkein parasta tässä on kuitenkin se, että Heidi saa kotitallille tulla valmentamaan, eikä Sara joudu matkustamaan Heidin perässä. Heidi pystyy kotona aluksi pitämään meille tunteja, jossa mennään vain käyntiä ja saadaan käyntiä parannettua yms. Sitten kun Saralla saa mennä normaalisti, on esim. käyntityöskentely jo hyvää ja se auttaa edistymistä Saran kunnon suhteen. Heidi on ihminen, joka valmentaa rakkaudella, mutta Repolan omistaja Hanne on ihminen, joka pitää tallia rakkaudella. Ei ole siis epäilystäkään, etteikö Hanne soittaisi jos Saran jalassa on muutoksia tms. Sara pääsee hoitoon, missä sitä varmasti hoidetaan ja soitetaan mahdollisista muutoksista. Voin olla hyvillä mielin kotona, ettei tarvitse murhetia millainen tilanne tallilla on. 

Repolan lähellä sijaitsee myös ravirata, joten pääsemme sinne menemään myös. Lähellä on myös maastomahdollisuuksia, joten pääsemme todella monipuolisesti Saran kanssa tekemään kaikkea. Talvella pääsemme viilettämään pelloilla ja kesällä Saralla on vähintään puoli hehtaaria laiduntilaa käytössään. Kainastolla oli myös laiduntilaa, mutta siellä loppuu syöminen niin äkkiä kesken, koska hevosia on paljon. Nyt Saralle riittää ainakin paljon syötävää kesäksi ja uskon, että Sara nauttii siitä. 

Nyt kun Sara ei vielä ole treenissä, niin Repolasta löytyy kyllä ratsastettavia, joilla saan mennä :) Tauko ei tule missään nimessä kyseeseen, ainakaan muiden mielestä. Saan kavereidenkin hevosia lainata, mikä on kyllä hieno asia.

Piilolinsseistä

Tämä kyseinen postaus on jo kauan aikaa ollut minulla luonnoksissa valmiina, joten nyt päätin julkaista sen sieltä pois. Suurin osa jo varmasti tietää, että minulla on silmälasit, mutta käytän yleensä piilolinssejä. Silloin kun itse sain ensimmäiset piilolinssini, asia oli suhteellisen uusi juttu, mutta nykyään monella on päivittäisessä käytössä ne. Piilolinssien yleisyys ja käyttäminen on kokoajan kasvanut, niin en sen kummemmin rupea selittämään mitä ne on. Ajattelin tähän postaukseen kerätä syitä miksi juuri minä käytän piilolinssejä ja ehkä voisit kommentoida omia kokemuksiasi.

Kaikista eniten minua on kiusattu silmälasieni takia. Kiusaaminen oli kaikista ehkä painavin syy siihen miksi halusin piilolinssit, enkä tuntenut oloani mukavaksi lasien kanssa. Piilolinssien käyttäminen sai oloni itsevarmemmaksi ja tunsin itseni ensimmäisiä kertoja jopa kauniiksi. Mutta nyt kun ajattelen syitä tarkemmin tähän asiaan, niin nyt en ottaisi piilolinssejä kiusaajien takia. Koska arjessa on niin monta asiaa, minkä takia on hyvä, että minulla on piilolinssit. Lasit vain haittaisivat menoani. En voi kuitenkaan kiistää, ettenkö kokisi itseäni kauniimmaksi ilman laseja. Mutta jos meikkaan, varsinkin jos laitan ripsiväriä, niin ripset hinkkaavat lasien linsseihin joka räpäytyksellä. Kyllä siihen tottuu, mutta aluksi se on aika raivostuttavaa.

Tällähetkellä päällinmäisin syy on harrastukseni ratsastus. Olen muutaman kerran tänä talvena ratsastanut maneesissa lasit päässä ja kerrat ovat olleet täyttä tuskaa. Jossain vaiheessa ratsastusta lasit menevät huuruun... ja huuruun menevät myös sillon kun kävelen maneesista talliin, niin talliin päästyäni. Tallilla lasit ovat oikeastaan raivostuttavat ja eivät ainakaan minulla toimi. Lasit eivät minulla kuitenkaan hölsky ratsastaessa, niinkuin joillakin saattaa. Sellaiseen ongelmaan itse en ole törmännyt.

Piilolinssit ovat oikeasti myös paljon mukavemmat kuin lasit. Lasit painavat päähän ja jos televisiota katsellessaan haluaa ottaa päiväunet, täytyy lasitkin ottaa mukavuuden takia pois. Kuka sen kiistää, etteikö olisi joskus niin laiska, ellei jaksa niinkään pientä asiaa tehdä, kuin ottaa lasit pois.

Tässä vielä muutama hyödyllisiä vinkkejä piilolinssien käyttäjille tai muutenvain niistä kiinnostuneille: kysymyksiä piilolinsseistä ja viisi vinkkiä piilolinssien käyttäjille.

It's bringing me out the dark

Torstaina olin Lillillä tunnilla, joka meni tosi hyvin. Kenttä jaettiin neliöihin ja ratsastin neliöitä tavoitteena saada poni herkäksi pohkeelle. Nyt en kuitenkaan pääse Lillillä menemään ainakaan hetkeen, mutta kun yrittää ettiä positiivisia puolia, niin onneksi ratsastettavia on kuitenkin enemmän. Lillissä vain on sitä jotain, mistä tykkään.

Perjantaina pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Karoa ja Joltsua, jotka ovatkin aikaisemminkin vilahdelleet täällä blogin puolella. Olin perjantainakin Heidin valmennuksessa, mutta tälläkertaa ratsuna oli Joltsu. Tehtiin kolmikaarista, johon tehtiin voltteja ja kentän päätyihin lisättiin jossain vaiheessa laukkaympyrät. Lopuksi teimme väistöjä ja kentän lyhyillä sivuilla ravi piti saada mahdollisimman lyhyeksi, toisin sanoen kokosimme ravia. Heidin sanoin Joltsulle tulee vieterit jalkoihin kun sitä kokoaa lyhyeeseen raviin ja niin tapahtui. Siellä on äärettömän hankalaa yrittää istua ilman, että pomppii kuin trampoliinilla. 

Joltsun jälkeen ratsastin vielä Heidin ja Satun kehotuksesta Karonkin. Aikaa ei paljoa ollut, joten ratsastin Karon pikaisesti puolessa tunnissa. Maanantaina pääsen uudelleen ratsastamaan Karolla. Karo meni ihan mielettömän hyvin. Kummassakin hevosessa huomasi kehityksen mitä ne on omistajansa kanssa tehnyt. Lopuksi kun huomasin ottaa pohkeen lähelle, lyhentää ohjia, istua satulaan kunnolla ja pyrin olemaan ryhdikkäästi, niin Karo rupesi toimimaan kuin unelma. Kun oikeasti rupeaa ratsastamaan, niin kyllä hevonenkin rupeaa toimimaan, vähintään paremmin ainakin. Odotan innolla, että pääsen maanantaina ajan kanssa ratsastamaan Karon. 12.4. menen Karon kanssa Helppo C:n ohjelman Jalasjärvellä kilpailuissa :) Satu (hevosen omistaja) menee itsekin Karolla saman luokan. Lillilläkin saatan sinne mennä, riippuu tietenkin tilanteesta, onko poni kunnossa ja olenko jo vähäisen treenamisen jälkeen valmis Lillin kanssa valkoisten aitojen sisäpuolelle.

It's so powerful

Sain eilen Eveltä nämä viime keskiviikon estevalmennuksen kuvat. Kuvien laatu on kärsinyt todella paljon, mutta jostain syystä silti halusin ne teille näyttää. Tänään on Potilan Jonnan kouluvalmennus, jossa treenaamme lauantain koulukisoja varten ja sunnuntaina on estekilpailut. Yritän saada kuvaajan tämän päivän valmennukseen, mutta saa nähdä pääseekö kukaan. Kuvailin maanantaina myday'täkin ja se vastausvideokin pitäisi jossain vaiheessa tehdä. Ainakin on pitkästä aikaa kunnolla materiaalia mistä teille tehdä aina kun kerkeää postauksia :) Palailen myöhemmin kertomaan tämän päivän valmennuksesta. Aikajärjestyksessä yritän näitä postauksia kuitenkin julkaista.

Eveliinalle kiitos kuvista! 

Aika näyttää

Pidän todella paljon näistä äidin ottamista kuvista ja olikin ongelmia valita niistä vain osa. Kuvat onnistuivat jotenkin niin hyvin ja äiti oli osannut kuvata paljon monipuolisemmin kuin ennemmin.

Tiistaina oli Jonnan kouluvalmennus, 29.7 tai 30.7 on Hännisen Anun kouluvalmennus ja 1.8. olisi kilpailut edessä. Voi olla, että Jonnan kanssa treenaillaan vielä ennen kilpailuja, mutta katsotaan jos nämä riittäisivät. Kilpailujen takia joudumme enemmän treenaamaan koulua, mutta Saran mielenvirkistyksen vuoksi aijon kyllä muutakin sen kanssa puuhailla, kuin hinkata koulukiemuroita. Viime maastoreissun jälkeen S on ollut hyvin pirteä ja innokkaasti tehnyt kentällä hommia. Haluan jatkossakin pitää sen mielen yhtä virkeänä. Ihanaa huomata kuinka paljon siitä maastosta S nautti, kun se jaksaa nyt taas antaa kaikkensa, eikä ole ollenkaan väsynyt.

Treenit on sujunut hyvin ja meille kuuluu hyvää. Sara saa nauttia vapaa-ajallaan laumassa aikaa, jossa on kaikki tallin hevoset, paitsi kolme. Ainakin on kavereita ja hyvin ovat siellä pärjänneet ilman vekkien tekemistä. Ajattelin hypätä Saran kanssa itsenäisesti tässä lähiaikoina vähän isompaa, sekä laittaa kaikki erikoisesteet kentälle. Onko musta siihen, että tulen rohkaisemaan Saran esteiden yli vaikka se epäröi? En tiedä, nyt aijon ottaa siitä kunnolla selvää.