Why can't I say no to the look on your face?

Nyt kun löytyy puhelimesta Saran jaloista kuvia, ajattelin tulla jakamaan kyseisiä kuvia teillekin. Saatte muutenkin kuulla vähän paremmin Saran kuulumisia. Saralla ei ole tällä hetkellä menossa yhtäkään lääkekuuria, koska eläinlääkäri tuputtaa vain sulfakuureja, jotka a) eivät auta ollenkaan b) maksaa ihan älyttömästi (miksi ostella 80e sulfakuureja, jotka eivät auta ollenkaan?) c) Sara on jo popsinut menemään viisi sulfakuuria, niin miksi se kuudeskaan auttaisi mitään? Sara on joutunut koville, mutta silti se jaksaa tulla portille vastaan tai odottelee jo portilla, koska sitä tullaan hakemaan.

Kuvissa jalat ovat yön takia turpeessa, kuvat on siis otettu ennenkuin ne on puhdistettu ja hoidettu. Jalat ovat jo paljon paremmassa kunnossa, kuin mitä ne aluksi olivat. Kaikki alueet joissa näkyy ihoa tai valkoista karvaa, olivat aivan samanlaisessa kunnossa, kuin jalkojen nykyiset rupiset kohdat. Vasen etujalka on yhtä turvonnut kuin tukki, mutta se sulaa aina liikutuksen yhteydessä. 

Viikonloppuna saimme uudet ohjeet jalkoja varten. Liikutuksen jälkeen ensin etujalat kylmätään kylmäyssuojilla ja takajalkoja letkulla. Sen jälkeen jalat pestään Malasebillä tai Erisanilla. Pesun jälkeen suihkutetaan jalkoihin Vetericyä ja viimeiseksi jalkoihin laitetaan Vetsalvea. Toivottavasti näillä lähtis jalat äkkiä paranemaan ja päästäisiin klinikalle katsastamaan jänteen tilanne. 

Eilen olin illalla Saran selässäkin pitkästä aikaa, ratsastin sillä noin 20min. Se oli jo päivällä ollut 50min kävelytyskoneessa, mutta illalla teki niin mieli päästä ratsastamaan. Jos vain aikaa on niin aijon jatkossakin tehdä niin, että illalla ratsastaa ja aamupäivällä kävelytyskoneessa. Ratsastus sujui hyvin, Sara oli oma itsensä, mutta kaikki kummallinen oli paljon järkyttävämpää mitä normaalisti. Sairasloman aikana kun selässä on ollut, Sara hakeutuu paljon enemmän itse venyttäen alas. Se voi olla että haluaa venyttää ja ei jaksa oikein kantaa itseään. 

Saran kaviot ovat todella huonossa kunnossa, mutta onneksi nyt on lauantaina kengitys. Meidän vakiokengittäjä ei suostu sitä kengittämään, mutta onneksi löytyi vihdoinkin joku, joka ottaa haasteen vastaan. Tilanne kuitenkin riippuu siitä, että antaako Sara nätisti kengittää vai heittäytyykö hankalaksi. Joudummekin kopin kanssa lähtemään kengitykseen, mutta tässä tilanteessa tekee melkein mitä vain, että sen saa kenkään. Jänne, eikä ylipäätänsä jalat saa kärsiä enempää, varsinkaan kengityksen takia.

Tässä jalat liikutuksen jälkeen, mutta vej on silti vähän paksumpi.