A Sky full of stars

Tiistaina olin ratsastamassa Lillin ja torstaina meillä onkin valmennus. Lilli meni jo paremmin ja laukkaankin sain jo vähän tuntumaa. Viime viikon valmennuksen ansiosta uskaltaa ratsastaa Lilliä ja uskaltaa jalkaakin käyttää. Heidi antoi hyvin neuvon, että pohkeen kun pitää ratsastuksen alusta lähtien lähellä, niin ei poni ampaise kuuhun ja "säikähdä" missään vaiheessa pohjetta. Jos pohjetta ei ole ennemmin käyttänyt kuin vasta laukan tai ravin aikana yhtäkkiä, niin poni voi karata alta. Ainakin Lilliin se pätee hyvin. En tehnyt Lillin kanssa mitään erikoista, edelleenkin yritän vain tutustua poniin. Ratsastusta helpotti, sekä myös sekoitti Siljan kattavat ohjeet :D On niin haastavaa rauhoittaa ponin menohaluja kevennyksellä, kun itse on saanut kevennyksellä auttaa hevosta (Saraa) eteen. Tuleepahan samalla harjoiteltua kropankin hallitsemista, koska Lilli kyllä reagoi pieneenkin horjahdukseen. 

Tarkoituksena olisi käydä Lillin kanssa kouluaitojen sisäpuolella tälläkaudella. Saa nähdä miten yhteistyö lähtee sujumaan :) Lilli on kuitenkin Saraan nähden kokemattomampi ja nuorempi, mikä tuo minulle taas paljon haastetta. Kokemustahan se tuo aivan valtavasti, mikä on hyvä asia. Oma ratsastustauko tuo myös oman haasteellisuutensa mukaan. Tarkoitus olisi myös Karonkin kanssa käydä koulukilpailuissa, pitäisi vain päästä ensin ratsastamaan Karolla pitkästä aikaa. Janitan kanssa oli puhe myös siitä, että menisin Patellakin ratsastamaan. Kaverit ja valmentaja eivät ainakaan salli minkäänlaista taukoa enää ratsastuksen suhteen ja ratsastettavia löytyy mukavasti :)

Janitalle kiitos kuvaamisesta ja Siljalle etenkin ponin lainasta!

Kuvasta näkee hyvin ettei se ole päivänselvää, että Lilli kulkisi nätisti ja rentona.

Ligute

Pääsin toista kertaa Lillin selkään, mutta tälläkertaa pääsimme tekemään hankitreeniä. Olen siis kerran aikaisemmin ratsastanut Lillillä maneesissa. Lilli muistuttaa väritykseltään Saraa ja sanommekin sitä joskus pikku Saraksi. Kuitenkin Lilli on aivan erilainen kuin Sara, varsinkin ratsastaessa. Saralla tulee ulkoa pitää hyvin tuki, mutta Lilliä taas pitää Siljan sanoin ratsastaa kuin ajaisi polkupyörällä eli ulkoa tulee myöntää. Lilli on myös äärettömän herkkä ja energinen. Arkana ratsastajana unohdankin herkästi ratsastaa jalalla, koska tuntuu, että Lilli sinkoaa avaruuteen jos ratsastaa liikaa pohkeella. Asia ei kuitenkaan ole niin, en tiedä mistä saisin rohkeutta ratsastaa muiden hevosilla, niinkuin ratsastan Saraakin. Ehkä kaikkeen oppii?

Ratsastin Lillillä isolla pellolla. Pitkästä aikaa lunta oli oikeasti jo sen verran, että sitä pystyi jo kutsua hankitreeniksi. Ratsastuksen aikana lähinnä tunnustelin vain millainen Lilli onkaan ja miten se toimiikaan. Hyviä pätkiä tuli aina välillä, mutta olosuhteet oli itselle haastavat. Taukoa on ollut ratsastuksesta niin paljon, enkä ole tottunut menemään ponilla, varsinkaan lumihangessa. Lillin askellajeissa on vaikea myös istua, vaikka tykkään Lillin askellajeista. 

Torstaina olenkin menossa valmennukseen Lillillä, saa nähdä millaista siitä tulee :D Siljalle iso kiitos kun saan Lillillä mennä <3 Janitalle kiitos taas kuvista :)

I had a one way ticket to a place where all the demons go

Hiljaiseloa on epävirallisesti jonkin aikaa tullut vietettyä, mutta jos se nyt olisi ohi. En ole päivitellyt Sarankaan tilanteesta mitään, kaverit tietenkin tietävät mikä tilanne on, jos heitä on asia kiinnostanut. En ole blogiin kirjoittanut mitään, koska itse en ainakaan jaksaisi päivästä toiseen lukea puuduttavan samanlaisia postauksia, missä ei oikeastaan mitään "uutta" sisältöä olisi. Ennenkuin kerron mitä meille Saran kanssa kuuluu, ajattelin aloittaa itsestäni, että mitä minulle oikeasti kuuluu.

Elämässäni on tapahtunut niin paljon muutoksia, etten pysy enää itse perässä ja ainut ns. henkireikä on vaakalaudalla. Aina kun on ollut huono fiilis tai ylipäätänsä asiat menneet huonosti, on saanut keskittyä Saran kanssa treenaamiseen ja vitsit siitä hommasta tulee hyvä fiilis! Mutta nyt, en voikaan panostaa treenaamiseen, vaan pitää keskittyä Saran terveyteen. Voitte vain kuvitella miltä tuntuu, kun ei pääse pakoon asioita edes hetkeksi. 

Viimeinen jakso alkaa huomenna, enkä todellakaan ole valmis palaamaan melkein kolmen viikon joululomalta takaisin kouluun. Pitäisi jaksaa vielä viimeisetkin ponnistuksen valmistumisen eteen, koska kirjoitukset on erittäin lähellä, mutta missä motivaatio? Olen kuitenkin päättänyt, että nyt kun huomenna alkaa koulu niin viikkoon tulee sisältymään salilla ja tallilla käyminen, sekä opiskelu. Nyt on pakko tehdä jo jotain, koska oma tulevaisuuskin on pelissä. Salille pitää jaksaa sen takia, että kun/jos saa ruveta valmentautumaan Saran kanssa, niin en aivan parin minuutin jälkeen heitä hanskoja tiskiin kunnon puolesta. Eikä se pakkopullaa ole, treenaaminen on kivaa kunhan jaksaa paikan päälle mennä. 

Lyhyesti sanottuna kaikki on hyvin, mutta sitten toisaalta taas ei. En tunne oloani oikeastaan millään tapaa onnelliseksi, mutta eivät asiat toisaalta huonostikkaan ole. Saran terveyden ja opiskelun tuoma stressi ei ole kivaa ja tuntuu, ettei sitä määräänsä enempää jaksa edes. Kuinka kauan sitä jaksaa? En tiedä, aika loppusuoralla ollaan pikkuhiljaa kauanko oikeasti enää jaksan. 

Olimme Janitan kanssa kuvailemassa ja voi vitsit miten tykkäänkään näistä kuvista! Suurin osa kuvista onnistui ja en kyllä muista koska viimeksi olisin ollut näin tyytyväinen kuviin, joissa olen itse. Toki Janitakin on niin hyvä kuvaamaan, että siinä on oma osuutensa ;) 

Palailen muutaman päivän päästä kertomaan Saran tilanteesta, kunhan saan sen postauksen tehtyä loppuun. Ulkoasukin vaihtuu, kunhan saan siihen idean ja motivaation.

Kaikki kuvat © Janita