Eihän menyt voida millään erottua joukosta...

En voi todeta kuin saman asian kuin Tiiakin blogissaan: tuntuu, että kaikkien bloggaajien hevoset ovat sairaslomalla. Lauantaina kun kävimme tallilla Saralle oli tullut 3 ikävän näköistä haavaa, todennäköisesti lauman keskeisestä kahinasta. 

Sunnuntaina hoidimme haavoja silläaikaa kun odottelimme kengittäjän saapuvan. Kengittäjä oli loppujen lopuksi melkein kaksi tuntia myöhässä, mutta ainakin nyt saimme sille kengät ja kengät eivät lähteneet irti tai lohjenneet vielä pahoin. Kengittäjä meinasi yhden haavan saaneen tulehduksen lihakseen, joten tänään saammekin soitella eläinlääkärille mahdollisesta kuurista. En halua ottaa riskiä, ettei mahdollista tulehdusta hoidettaisi ja tulisi pahempia komplikaatioita. Sarasta näkee kuinka se yksi haava on kipeä, se kokoajan pyrkii saamaan siitä ötököitä pois ja huomaa kuinka sitä häiritsee se. Nyt pitää vain pitää peukkuja pystyssä että selvittäisiin vain muutamankin päivän kuurilla :) Olen pitänyt koko viime viikon rentona, lähes kävelty ja otettu muutamia ravipätkiä vain ja muuten saanut vapaata. Syynä vain oli se, että toinen takakenkä oli lähtemäisillään irti ja en halunnu saada sitä irti ennen kengittäjän tuloa.

Ensimmäinen ratsastus uudella tallilla

Menin äitin kanssa tallille joskus kuuden maissa. Muistin, että aikoinaan ostin paljon koreja leikkimökkiin, joten kävin sieltä etsimässä sellaisen Saran suojille. Löysin sieltä korin lisäksi sellaisen rautaisen koukuilla kiinnitettävän korin, minkä alapuolella on koukut. Ajattelin ottaa sen myös tallille mukaan ja kokeilla jos se saisi karsinaan kiinni. Se sopi karsinan seinälle tosi hyvin! Laitoin siihen sitten pari riimua, juoksutusliinan, kaviorasvan + siihen kuuluvan pensselin, sekä pintelit joilla kiinnitän kylmät geelipussit.

Haettiin Sara talliin ja ruvettiin laittamaan sitä kuntoon. Sara oli kauhean levoton ja ei meinannut aluksi talliinkaan mennä. Kun saimme Sarpan valmiiksi suuntasimme ulkokentälle. Päätin etten vaadi Saralta oikeastaan mitään ja että se saa katsella ympärilleen, totutella paikkaan. Käveltiin ympäri kenttää ja otin muutaman ravipätkänkin. Sara oli tosi reippaan ja innokkaan oloinen, eikä pelästynyt yhtään mitään! Kyllä saa olla ylpeä hepastaan :) Äiti otti muutaman kuvan, että saisin niitä tänne teille esille, mutta valitettavasti kuvista n. 80% on epätarkkoja...

Ratsastuksen jälkeen palattiin talliin ja Sara oli tallissa jo enemmän oma itsensä. Riisuttiin varusteet, laitoin kylmät jalkoihin ja hoidin haavan betadinellä, sekä laitoin päälle vielä haavavoidetta. Haava on alkanut jo hyvin paranemaan ja ihan vähän tuli verta vain tosi pienestä kohdasta. Kun rupesin ottamaan kylmiä pois, niin äiti yritt syöttää Saralle rehuja, mutta ne eivät oikein sille kelvanneet. Kauhea kiire oli päästä ulos kavereiden luo. Vein Saran ulos ja kun Sara oli päässyt laiduntamaan laitoimme tavaroita paikoilleen ja lähdimme kotia. Kaiken kaikkiaan oon tosi tyytyväinen ja tänään aijon varmaan juoksuttaa Saraa liinassa tai ratsastaa :)