Let's talk about all the good things

Tällä viikolla olen mennyt itsenäisesti työskennellen Saran kanssa ravissa ja käynnissä. Vapaankin annoin Saralle torstaina. Päivät ovat menneet vaihtelevasti, välillä on rankempia päiviä ja välillä on taas kevyempiä. Sarasta huomaa sen, että se on saanut olla kauan sairaslomalla ja ei ole joutunut sen kummemmin töitä tekemään. Sara ei jaksa työskennellä kauaa ja yrittääkin luistaa hommista menemällä mukamas nätisti, vaikkei todellisuudessa niin tee. Huomaa kyllä, että vaikka on yrittänyt omaa kuntoa pitää yllä, on harjoitusravissa oleminen rankkaa. Aikaa vain ja treeniä + palautumista, niin eiköhän se Saran (ja minunkin) kunto nouse ja saadaan Sarakin rehelliseksi. 

Huomenna olisi tarkoitus ottaa Saran kanssa ylioppilaskuvia, vähän pelottaa jo etukäteen mitä siitä tulee. Sara on onneksi kuitenkin kuvauksellinen ja hallittee poseeraamisen, mutta ei sitä koskaan voi tietää millä kaviolla neiti aamulla nousee.

Lauantaina, sunnuntaina ja todennäköisesti myös maanantaina on Heidin valmennuksia joihin osallistumme Saran kanssa. Tarkoituksena olisi kuitenkin, että äiti menisi Saralla tunnille sunnuntaina. 

Gratitude is peace

 Moni luulee tai on saanut sellaisen käsityksen, että olen maailman kiittämättömin lapsi ja isin pikku prinsessa. Sitä en kuitenkaan kiistä, ettenkö olisi äidin ja isin pikkuprinsessa, koska olen sitä. Mutten kuitenkaan ole todellakaan kiittämätön. En ole saanut mitään ilmaiseksi ja kaikesta mitä olen saanut, olen äärettömän onnellinen. Teidän tulisi kuitenkin muistaa se, että blogi ei ole koko totuus, eikä kerro ihmisestä läheskään kaikkea.

Oman hevosen saamiseksi olen tehnyt kaikkeni. Minulla oli noin vuoden ylläpidossa hevonen, jonka avulla sain todistettua vanhemmilleni, että hoidan hevosen kurinalaisesti joka päivä - mukisematta. Kun vanhemmat saatiin vakuutettua, sain oman hevosen. Äiti kerran sanoikin, että päivääkään ei ole tarvinnut katua, että minulle on hevonen ostettu. Motivaatio ratsastuksen ja varsinkin Saran suhtee kasvaa päivä päivältä ja tallilla kulutan mielelläni aikaa. Fakta on kuitenkin se, että en olisi ikinä pystynyt tähän ilman vanhempiani. Kirjoitankin tämän postauksen kunnioituksena ja yhtenä kiitollisuuden osoituksena vanhemmilleni. 

Äiti ja isä ovat kuljettaneet minua tallille. Äiti ja isä ovat tulleet kanssani klinikalle ja olleet tukenani vaikeimpina hetkinä. Jos olen esim. kipeä, ei äitiltä tarvitse edes kysyä menisikö hän puolestani tallille, se on ilmiselvä asia. Äiti on myös se, joka on ollut kilpailuissa taluttamassa Saraa ja kiltisti kuunnellut tiuskivaa ja jännittynyttä teiniä. Äiti ja isä ovat myös ne, jotka kysyvät tallilta tullessani miten meni ja mitä Saralle kuuluu. Äiti ja isä oikeasti tukevat minua harrastuksessani ja ovat osa sitä. En voisi toivoa parempaa tukea vanhemmiltani. En voisi olla kiitollisempi vanhemmilleni kaikesta, mitä he ovat minun ja Saran eteen tehneet. Ja sekin, että ratsastus ei ole vain minun harrastukseni, vaan se on myös heidän, koska he ovat tiukasti osa sitä. Ratsastus vaatii paljon aikaa ja vanhempani ovat käyttäneet paljon aikaansa tähän, vaikka varmasti olisi ollut monet kerrat houkuttavampaa vain sanoa ei ja tehdä omia asioita. Muistakaa olla kiitollisia kaikesta siitä, mitä teillä on. Vaikka olisikin kiitollinen, olisi se hyvä todeta joskus edes ääneen. Kiitos äiti ja isi.

Star Wifigo

Torstaina olin tunnilla ja sain ratsukseni Figon. Figo on uusi ratsastuskoulun puolella ja olikin hauskaa että sain sen, koska juuri muutama päivä sitten olin Joonalle sanonut, että olisi kiva kokeilla Figoa joskus. Figo on erilainen kuin Sara ja onkin erittäin virkistävää mennä erilaisilla hevosilla. Figossa ja Patessa kuitenkin on samanlainen piirre, koska molemmat yrittävät turhan alas ja pää tippuu herkästi ns. jalkoihin. Figo kuitenkin yrittää liian matalaksi yleensä silloin kun se ei jaksa enää kantaa itseään.

Jonna pyysi ratsastamaan Figon lauantaina ja sunnuntaina ja itse tein innoissani työtä käskettyä. On niin kivaa päästä ratsastamaan kunnolla ja erilaisten hevosten avulla pystyy itseäänkin kehittämään. Perusratsastin Figon molempina päivinä hyödyntäen torstain tunnin neuvoja. Torstain tunnilla menimme perusjuttuja läpi, saimme itsenäisesti työskennellä ja Jonna antoi neuvoja. Figo on toipilas ja kuntoa pitää kehittää yms. Juurikaan se ei ratsastukseen vaikuta, mutta laukka vain tehdään ns. pätkissä eli jos on voltilla niin 1/4 voltista laukkaa, muutama asken ravia ja taas laukkaa. Sunnuntaina kuitenkin otin vähän pitempiä pätkiä laukkaa, koska Figo näytti jaksavan jo todella paljon paremmin kuin esim. torstaina tunnilla.

Harmillista kun olisi ollut teille niin paljon hienoja kuvia, mutta 400 kuvaa katosi taivaan tuuliin ja vain nämä jollain tapaa julkaisukelpoiset kuvat olivat jäljellä... Onneksi edes muutama jäi, mutta ärsyttäähän se silti. Palailen viimeistään viikonloppuna :) Tällä viikolla paljon tekemistä tiedossa, mutta niistä lisää myöhemmin!

Ain't nobody loves me better than you

Tallilla ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, Sara on oma pirteä itsensä. Päivittäin vain kävelen sen kanssa, ratsain, taluttaen tai S saa kävellä kävelytyskoneessa. Kävelytyskone onkin ollut korvaamaton apu, koska sillä aikaa pystyy tekemään hyvin kaikkea muuta esim. siivoamaan tarhan tai karsinan. Välillä ratsastankin Saran käynnissä, koska eläinlääkäri siihen kehotti, kunhan S ei vain onnu käynnissä. 

Tänään pyysin äitiä vähän kuvaamaan meitä pitkästä aikaa. Itse olen myös Saran lisäksi tällä hetkellä kipeä, sitkeässä flunssassa. Se selittääkin miksi kauhea toppavarustus on ylläni kuvissa :D Juuri sopiva on ollut tuo varustus tallilla koska a) olen kipeä b) ei tarvitse ratsastaa tms. joten toppavaatteilla ei tule ollenkaan kuuma. 

Torstaina onkin teoriakoe ja seuraavan viikon keskiviikkona inssi. Voinko mä oikeasti olla viikon päästä 18? Oikeasti? No, ei siihen tarvitse kenenkään muunkaan uskoa kun en itsekään. Kuitenkin kyseinen ikä helpottaa paljon, koska pääsen nyt 3 tunnin hypäreitä hyödyntämään tallilla käymiseen paljon tehokkaammin kuin tähän asti :) Ylipäätänsä pääsen talvellakin ongelmitta tallille. 

Estevalmennus 16.9.

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa Heidin treeniin hyppäämään Myllykylän kentällä. Äiti oli kuskina ja Assu tuli Namin kanssa meidän kyydissä. Satu oli vielä mukana kuvaamassa ja auttamassa :) Tälläkertaa S käveli melkein suoraan koppiin, eiköhän se pian suoraan sinne mene. Aloitimme yhdessä radan rakentamisessa, me olimme kuitenkin vähän myöhässä aikataulusta, niin emme kerinneet niin paljoa auttamaan.

Teimme todella pitkät alkuverryttelyt, olin jo puolessa välissä lopettamassa :D Ai miten niin pitäisi jaksaa sinne punttisalille raahata itsensä? No onneksi nyt sinne on aikaa raahautuakin ja koirankin kanssa olen yrittänyt lähiaikoina ahkerasti lenkkeillä, unohtamatta rakasta bodycombattia. Alkuverryttelyssä teimme samantyylisiä asioita kun viime viikolla valmennuksessakin, eli voltteja ja loivaa kiemurauraa. Sen jälkeen menimme puomeja ja aloimme hyppäämään.

Videopätkistä kiitos kuuluu Satulle!

Mitään ihmeellistä sanottavaa ei ole, koska oli aika tyhjä fiilis valmennuksen jälkeen. Valmennus ei mennyt hyvin, muttei surkeastikaan. Oli avuton olo siellä selässä ja tuntui, ettei olisi osannut ratsastaa, eikä ensinnäkään istua siellä. Ongelmani onkin juuri nyt istunta, varsinkin laukassa. Hevonen toimii hyvin nyt, mutta ratsastaja kaipaa hienosäätöä - ja paljon. En eilen jaksanut tehdä postausta, koska tulimme nin myöhään kotiin. Alunperin meinasin sen tehdä jo silloin :) Eve oli kuvaamassa myös valmennusta, niin saatte kuviakin kunhan saan ne Eveltä.

How deep is your love?

Soitimme alkuviikosta eläinlääkärille ja saimme ohjeeksi vain huuhdella vedellä aamuin ja illoin. Olemme siitä huolimatta kuitenkin betadinellä hoitaneet haavoja ja tänään saimme paapaltani bacibactia. Muut haavat ovat lähteneet jo paremmin umpeutumaan mutta yksi haava on kauhea kolo, harmi kun nyt vasta hoksaa, että se olisi kannattanut tikata... No onneksi se ei ainakaan ole tulehtunut :) kunhan sekin nyt lähtisi vain umpeutumaan.

Tänään lähdimme Myllyniemeen Heidin kouluvalmennukseen. Äiti ja Petri oli auttamassa ja Venla kuvaamassa, sekä myöskin auttamassa :) Mitä tekisinkään ilman minkäänlaista apua! Sain valita laitanko ihan perusjutut vaiko kanget ja päädyin menemään kangilla, kun en niillä ole hetkeen mennytkään. Kaikki sujui hyvin ja kahden vuoden jälkeen S sai matkoilla kuljetussuojat jalkoihinsa. 

Tunnilla teimme hevosen kokoamista ja yritimme saada takajalat kunnolla alle. Aluksi teimme kulmissa voltteja ja pitkällä, sekä lyhyellä sivulla pysäytyksen ja peruutuksen. Menimme sitä kaikissa askellajeissa läpi ja S teki kyllä niin hienoja nostoja peruutuksesta laukkaan. On yllättävän vaikeaa pitää itsensä laukkapysäytys ja peruutuslaukka siirtymisissä kasassa. Teimme lopputunnista myös harjoitteita minkä kautta laukkapiruetteja pystyisi "haaveilemaan". Emme siis tehneet läheskään mitään laukkapiruetteja, mutta Heidin sanoin saimme vähän haistella siihen suuntaan :D Se vain harmitti kun S jäi taas välillä "pätemään" eli tyhjäksi pohkeesta, eikä kuunnellut mitään. S helposti kankien kanssa painuu luotiviivan taakse. Innolla jään odottamaan seuraavaa tuntia ja 5.9 todennäköisesti seuraavat kilpailut! :)

Venlalle kiitos kuvista!

There’s nowhere we can hide

Tälläkertaa saatte muutaman kunnollisen kuvankin siitä, kun pääsin ratsastamaan kaverini hevosta Karolusta. Olen mennyt muutaman kerran aikaisemminkin Karolla ja Karo on asustanut Saran kanssa samalla tallipaikalla pariinkin otteeseen. Karo on esiintynyt joskus kauan sitten muutamaankin kertaan täällä valmennusvideon taustalla jne. mutta muistaakseni kuvia ei ole ollut siitä, kun olen itse Karon selässä ollut.

En tiedä miksi, mutta en ole koskaan ollut lämmiveristen, enkä suomenhevosten ihannoitsija ja palvoja. Eihän niissä mitään vikaa sinänsä ole, itse en vain ole koskaan lämmennyt niille. Karo on kuitenkin onnistunut näyttämään taitonsa ja hankkinut itselleen tittelin lämminveriseksi, josta minä oikeasti pidän. Karo on ainutlaatuinen oma itsensä, mutta viime ratsastuskerralla sain huomata kuinka siihen toimii samat niksit kuin Saraankin.

Karon kanssa en tehnyt mitään ihmeellistä. Lähdin liikkeelle siitä, että Karo taipui, ilman, että alkoi väistättämään ja vänkäämään suuntaan sun toiseen itseään. Karo oli äärettömän kankea aluksi ja sainkin olla hukassa ajatellen, miksei tämä voi vain taipua. Homma kuitenkin alkoi sujumaan ja hevonenkin alkoi mukavasti pyöristyä hiljalleen. Laukassa Karo oli vähän turhan innokas, mutta loppujen lopuksi sain laukkaakin säädettyä hillitymmäksi.

Oli todella mukavaa mennä Karolla, koska vihdoinkin ajattelin osaavani tehdä jotain ruunan selässä. Ei tarvinnut miettiä millaiset askellajit sillä on, koska ne olivat jo entuudestaan tutut. Yritin saada siellä selässä jotain aikaiseksikin tällä kertaa, eikä ratsastus ollut tutustumista. Äitin ja Satun (hevosen omistajan) sanoin, kyllä sen huomaa kun kuski, sekä hevonen on kehittynyt :)

Aika näyttää

Pidän todella paljon näistä äidin ottamista kuvista ja olikin ongelmia valita niistä vain osa. Kuvat onnistuivat jotenkin niin hyvin ja äiti oli osannut kuvata paljon monipuolisemmin kuin ennemmin.

Tiistaina oli Jonnan kouluvalmennus, 29.7 tai 30.7 on Hännisen Anun kouluvalmennus ja 1.8. olisi kilpailut edessä. Voi olla, että Jonnan kanssa treenaillaan vielä ennen kilpailuja, mutta katsotaan jos nämä riittäisivät. Kilpailujen takia joudumme enemmän treenaamaan koulua, mutta Saran mielenvirkistyksen vuoksi aijon kyllä muutakin sen kanssa puuhailla, kuin hinkata koulukiemuroita. Viime maastoreissun jälkeen S on ollut hyvin pirteä ja innokkaasti tehnyt kentällä hommia. Haluan jatkossakin pitää sen mielen yhtä virkeänä. Ihanaa huomata kuinka paljon siitä maastosta S nautti, kun se jaksaa nyt taas antaa kaikkensa, eikä ole ollenkaan väsynyt.

Treenit on sujunut hyvin ja meille kuuluu hyvää. Sara saa nauttia vapaa-ajallaan laumassa aikaa, jossa on kaikki tallin hevoset, paitsi kolme. Ainakin on kavereita ja hyvin ovat siellä pärjänneet ilman vekkien tekemistä. Ajattelin hypätä Saran kanssa itsenäisesti tässä lähiaikoina vähän isompaa, sekä laittaa kaikki erikoisesteet kentälle. Onko musta siihen, että tulen rohkaisemaan Saran esteiden yli vaikka se epäröi? En tiedä, nyt aijon ottaa siitä kunnolla selvää.