LUUKKU 16: Muistoja

Meidän koirat näkyy aina välillä täällä blogin puolella ja vaikka oon tehnyt niistä suppeat esittelysivut, niin tuntuu etteivät lukijat oikein tiedä niistä silti mitään. Ajattelin, että voisin tehdä niistä videot jossain vaiheessa, mutta koska uskon sen olevan äärettömän hankalaa kahden ADHD pakkauksen kanssa, niin jätän sen suosiolla paremmalle ajalle. Sen sijaan tähän luukkuun kerronkin erilaisia muistoja, mitkä ovat kultaakin kalliimpia. Vili kuitenkin on se koira, joka on paljon lähempänä sydäntäni, vaikka meillä toinen koira onkin. Voin erillisen luukun tehdä sitten Ritasta ja siihen liittyvistä muistoista, ettei näistä tule liian pitkiä.

Mitkä on teidän parhaat muistot koiranne kanssa?

Sunnuntaina kun itse olin vielä nukkumassa, oli muut perheenjäsenet vieneet Vilin, vanhemman koiramme metsälle. Vili oli kiitettävät 7 tuntia ollut metsässä haukkumassa hirvelle, mutta juuri kun olimme koiraa menossa hakemaan, oli Vili päättänyt mennä tielle juoksemaan. Kun lähdin isän kanssa hakemaan koiraa ja iskä sanoi Vilin menneen tielle, mun sydän hyppäsi kurkkuun. Tiesin, että Vili hoksaa väistää autoja, olinhan opettanut sen siihen pienestä asti. Iskäkin ääneen ihmettelin, että miten koira oli ylipäätänsä mennyt tielle juoksemaan, kun ei sitä yleensä tee. Pysäytimme auton linja-autolle tarkoitettuun pysähdyspaikkaan ja odotimme yhden auton menevän ohi, ennenkö pyysimme Viliä autolle, vaikka se juoksikin jo auton suuntaan. Me olimme tien oikealla puolella ja Vili vasemmalla puolella. Kun ohi menevä auto oli metrin päässä Vilistä, Vili väisti aina autoa metrin autosta poispäin, vaikka ojaan olisi pitänyt mennä. En ennen ollut nähnyt, kuinka Vili oikeasti toteuttaa auton väistämisen, niin jotenkin liikutuin nähdessäni sen. Tottakai koira on itselle kuin oma lapsi, niin liikutuin kuinka oikeasti Vili on ottanut opista mallia ja kuinka fiksusti se oikeasti osaa käyttäytyä. Kun Vili oltiin saatu autoon, niin kotimatkan ajan sain pitää isoa rakasta karvakasaa sylissäni ja sain viedä sen turvallisesti kotiin. 

Olen aina ollut Viliä kohtaa ylihuolehtivainen ja pelännyt sen puolesta monia kertoja. Vaikka Vili on osoittanut monesti olevansa fiksukin ja pärjäävänsä, ei siihen asiaan vain aina luota. Asian voi kiteyttää näin: luotan Viliin, mutta en luota metsässä olevaan karhuun mille Vili haukkuu. Vili on aina metsästä palannut ehjin nahoin, mutta silti sitä aina miettii jossitellen. Kaikkein huvittavinta tässä ylihuolehtivaisuudessa on se, että kuinka Vili näyttää sen. Olimme muutama vuosi sitten isovanhempieni mökillä ja huomasin Vilin ontuvan toista etujalkaansa. Se ei varannut siihen täysin painoaan, mutta ei kuitenkaan vaikuttanut äärettömän pahalta. Jalasta ei löytynyt mitään mikä olisi antanut ontumiselle selityksen. Vili kuitenkin laittoi söpömagneettinsa täysille ja päätti esittää, että häntä sattuu vielä enemmän. Vili siis huomasi, että säälin häntä ja huomasi asian edut: se sai jatkumatonta huomiota. 

Kaikista pelottavin kokemus Vilin kanssa on ollut se, kun olimme kerran lähellä olevalla pururadalla lenkillä. Olimme juosten liikenteessä ja melkein olimme jo pururadan puolessa matkassa. Yhtäkkiä Vili pysähtyi, meni maahan makaamaan ja kiljahti. Havahduin kiljahdukseen ja kuinka naru veti minut takaisin taaksepäin, enkä päässytkään eteenpäin. Vili makasi maassa kyjellään ja piti tassuaan ylhäällä, sekä vikisi. Se ei suostunut nousemaan ja minä menin ihan paniikkiin. Halasin maassa makaavaa koiraa ja itkin vain, että tähänkö se nyt kuolee. Ensimmäinen ajatukseni oli miten saan koiran kotiin ja minulla ei ollut puhelinta mukana, minkä takia en voinut apua hälyttää paikalle. Päätin, että yritän jotenkin kantaa ison painavan koiran keinolla millä hyvänsä. En saanut koiraa kannettua, mutta kun sain vihdoinkin Vilin edes seisomaan lähdin kävelemään sen kanssa hitaasti ja autoin sitä kävelemään eteenpäin. En ollut löytänyt taaskaan Vilistä mitään tikkua tai muutakaan, miksi se olisi tuntenut tuollaista kipua ja ontunut. Kun olimme jo melkein kotona, koira alkoi kävellä itse, täysin normaalisti ja päättäväisesti kotia kohti. Onneksi ei loppujen lopuksi käynyt kuinkaan, mutta muistan tilanteen loppu elämäni ajan, se on varmaa. 

Maailman parhain koira <3

Emilia Kerimaan valmennus & klippaus

Oivoi, tälläviikolla on niin sattunut ja tapahtunut, etten tiedä minne hyppäisin. Tiistaina vietin synttäreitä Jonin ja perheen kanssa perustunnelmissa, mutta palailen synttärijuttuihin kun niitä ollaan perjantaina saatu juhlisettua ja saan kaikki lahjat :)

Saatiin eläinlääkäri vasta seuraavan viikon keskiviikoksi, vaikka ajattelin saada sen tälle viikolle. Hain klipperin lainaan tiistaina ja ajattelin klipata Saran raspauksen päätteeksi. Mutta koska saatiinki eläinlääkäri vasta myöhemmälle, niin kokeiltiin silti keskiviikkona mitä heppa meinaa klipperistä. Aluksi se oli Sarpan mielestä ihan kamala ja sillä ei saanu koskea, mutku hetken siinä sen kans siihen tutustui niin heppa olikin yhtäkkiä klipattu ja heppa seiso paikoillaan koko ajan! Oon niiiiiin ylpeä <3 Tulos ei oo mikää paras mahdollinen, koska klippasin ekaa kertaa jne :D mutta ainaki on klipattu ja ens kerralla parempi? Iskä on aiva innoissaan nyt klipatusta Sarasta :D

Tostaina mulla oli se Emilia Kerimaan valmennus, mitä oonkin ootellut tosi kauan. Satu tuli mua auttelemaan ja kuvaamaan, niin sain teille materiaalia, vaikka aluksi näytti siltä etten saa. Sara oli tuttuun tapaansa aluksi laiska, mutta loppua kohden meni todella hyvin. Valmennus meni hyvin, mutta mielestäni ei menty läheskään sitä korkeutta mihin olin "ilmottautunut". Lisäksi en koe, että olisin saanut mitää kauhean tärkeitä vinkkejä, koska tiedän kyllä, että Saralle pitää antaa pohjetta jne. and thats it. Ainoa asia mistä se oikeastaan muistutteli, oli vain hevosen liikkuvuus ja ohjien kireisyys. Ei siis kauhean antoisa valmennus ollut, mutta ainakin pääsin ekaa kertaa menemään kunnon jumppasarjaa. Oon oikeastaan aika pettynyt valmennukseen ja valmennus loppui kun päästiin vasta vauhtiin, mutta tyytyväinen hevoseen silti olen. Pari kieltoa tuli jumppasarjalle ja kerran okserille, mutta muuten mentiinkn hyvin yli. Tuntui, että hevonenkin jaksoi paremmin kun se oli klipattu, joten saattaa olla meille se oikea ratkaisu. Tehtiin tosi paljo kaikkia puomijuttuja ja alkulämmittelyt oli juuri puomeja, ympyröitä ja kavaletteja (en osaa kirjottaa sanaa xd). Sara oli kuitenkin jokseenkin ihan säpäkänkin oloinen ja kun lujaa piti mennä moottorikin toimi ihan hyvin. Nyt on vaan edessä päätös, minkä luokan hyppään 1.11 kisoissa, varmaan meen ihan tutun ja turvallisen 50-60cm, koska ei nyt mentykään korkeampia. 70cm olis kiva mennä, muttakun seuraava luokka olisikin 70-80cm, niin ehkä se pienempi on parempi. Noh, sen näkee sitten :)

Sara ennen valmennusta :) Ilme on vähäniinku mäkö muka meen hyppään :D

Huvilakauden päättäjäiset 2014

Perjantaina mulla ei ollut koulua taksvärkin takia, joten pääsin kaikessa rauhassa olemaan tallilla ja treenaamaan Sarpan kanssa. Heräsin joskus 9 maissa ja aamupalan syötyä vaihdoin vaatteet ja suuntasin 10 maissa tallille. Tallilla oli paljon porukkaa, mutta sain silti ratsastaa maneesissa kaikessa rauhassa. Hain Saran laitumelta ja oon näin kuraisilma keleillä ottanut tavaksi huuhdella letkun kanssa jalat ennen harjaamista. Ainakaa ei ole kova työ harjata kaikkea mutaa jaloista, saa paljon puhtaampaa jälkeä ja uskon sen olevan jaloille hyväksi, ettei ole kokoaikaa mutakerroksen peitossa :) Kun olin saanut hepan valmiiksi suuntasin maneesille, vaikka ei satanut. Pääsin ainakin tuulelta suojaan ratsastamaan ja maneesin uutta pohjaa kokeilemaan. Ratsastin Saran taas ilman champooneja, koska nyt taas alkaa palaset loksahdella, että miten saan sen ilman niitä kulkemaan oikein. Toki aluksi on kauhea taistelu Saran liikkumisen suhteen, mutta kun taistelut on taiseltu se on ihan super! Päätin ratsastaa pitkästä aikaa kannuksilla, vaikka en olisikkaan niitä välttämättä tarvinnut. Sara ei säikkynyt maneesissa, mutta oli hirveän energinn ja valpas. Ongelmana oli vain auki oleva ovi, minne olisi kokoaika pitänyt saada kurkkia ja muutenkin sieltä olisi päässyt pois koko maneesista. Kun olin mennyt kaikki askellajit läpi ja taisteltua omaa tahtoani läpi, niin johan sieltä löytyi liikettä ja rupesi menemään avut läpi. Neiti meni niin hienosti, että sai vain hymyillä ja olla tyytyväinen työn tulokseen. Kävelin tallin ympäristössä loppukäynnit ja sitten laitoin tavarat pois ja heppa pääsi laitumelle.

Vietettiin viikonloppu huvilakauden päättäjäisiä mökillä. Mitään ihmeellistä ei tehty vaikka huvilakauden päättäjäisiä vietettiinkin. Tälläkertaa piha oli täynnä kynttilöitä ja rakettejen pauketta kuului koko lauantaiyön. Pitkästä aikaa innostuin koiriakin hypyttämään ja jopa Ritakin pääsi uhriksi. Huomaa kuinka hömelön oloinen hyppääjä Rita on Vilin jälkeen :D Ritalla on tekniikka hukassa ja sitä pitää uhan hirveästi avittaa hyppäämään, varsinkin lähestymään estettä. Oli kiva viikonloppu ja tekemistä piisas :) vaikka valvoa ei oikein jaksanutkaan.

 

Olin korottanut esteen niin Rita ei oikein osaa huomioida sitä vielä niinkuin Vili :D Vili tietää et jos häärään esteellä niin korotan sitä ja varautuu sitten isompaan hyppyyn etukäteen.

Sain muutes ladattua nyt kaikki videot koneelle, joten jos youtube suosii ja saan videon ladattua youtubeen, niin se on tässä läipäivinä blogin puolella :) Hyppään tänään Saralla kun tallille meen, mutta en tiedä vielä suostuuko joku kuvaamaan tms. Jos Pirjo on tänään tallilla niin Sarakin saa uudet suitset ja mahdollisesti uuden huovan ;) jee vihdoinkin saan meksikolaiset Sarpalle!

Loimitus

Klippauspostaukseen (tänne) jo kerroinkin, että kun on aikaa tms niin teen klippauspostaukseen "jatko-osan", missä kerron miten aijon ruveta loimittamaan Saraa ja loppuun voisin muutaman jutun laittaa mitä pitäisi tämän klippauksen johdosta ostaa. Pahoittelen muuten kirjoitusvirheitäni, suurin osa johtunee siitä, että olen kaatanut kynsilakanpoistoainetta näppäimistölle, joten näppäimistö on saanut oman tahtonsa.

Kaisan kirjoituksesta loimitukseen liittyen (tästä) sai mut oikeastaan lopulliseen päätökseen millälailla loimitan Saran. Selvän säännön teen ainakin siitä, että Saralla saa olla maksimissaan vain kaksi loimea päällä, ei yhtään enempää. Hevoselle ei ainakaan tuu silloin tukala olo ja loimien väliin jää ilmaa mikä auttaa pitämään hevosen lämpimänä. Pyrin pitää klipatulla hevosella laadukkaat loimet, jotka eivät hinkkaisi, mutta ostan silti varmuudeksi lapasuojuksen suojaamaan hinkkaamiselta.

En vielä tiedä miten loimitan milläkin kelillä ja kun en voi tietää millainen talvi tulee, joten tässä muutamia loimiyhdistelmiä mitä olen ajatellut. Tallitoppis kaulakappaleella + ulkotoppis kaulakappaleella, fleecevuorellinen sadeloimi + fleeceloimi tai jokin muu, tallitoppis + ulkotoppis, joillakin keleillä voisi mennä pelkällä kaulakappaleettomalla toppiksella, mutta tallitoppiksella jossa on kaulakappale. Pitää testailla kaikenlaisia yhdistelmiä käytännössä ja muutenkin katella millaiseksi hevonen tuntee olonsa milläkin yhdistelmällä: onko kylmä jne.

Muutama juttu mun pitää kuitenkin ostaa, tarvitsen sen lapasuojuksen. Päädyin tähän lapasuojukseen, koska se näyttää jotenkin siistiltä ja simppeliltä. Sitten tarvitsen tallitoppiksen lisäksi toisen tallitoppiksen, jossa on kaulakappale. Hööksillä uudessa kuvastossa oli kiva tallitoppis mihin sai erikseen ostettua kaulakappaleen (loimi, kaulakappale), mutta ennemmin oon löytänyt suhteellisen halvalla Galopp'ista tallitoppiksen kiinteällä kaulakappaleella. Vielä en kuitenkaan ole osannut päättää otanko Hööksin vai Galopp'in loimen ja jos päädyn Galopp'in loimeen, otanko 200g vai 300g? (200g, 300g) Toisaalta olis hyvä ostaa Hööksin loimi, koska sitten olis samalla varalla toinen kaulakappaleeton loimi ja siihen olisi sitten kätevä lisätä kaulakappale sään mukaan. Toisaalta äiti varmaankin päättää mikä näistä loimista tulee, kun en itse niitä voi maksaa. Ulkotoppista toivottavasti ei tarvitse hommata, mutta sitten voi joutua, jos loimi onkin liian nafti ja sinne ei meinaa sisätoppis mahtua alle. Saisiko teiltä mielipiteitä, mikä loimi teidän mielestä olisi paras ostaa?

Talvella jos vain voin, niin voisin tehdä teille vielä postauksen Saran loimista. Riippuu paljon myös siitä kuinka kehtaan tallilla häärätä kuvaten loimia :D haha. Mutta tässä mun tämän hetkisiä mietteitä asiasta :) ! Saran kanssa on nyt mennyt todella hyvin ja tuntuu, että se liikkuu paremmin kuin koskaan. Kuitenkin nyt maanantaina kun juoksutin sen liinassa huomasin takapäässä vähän jäykkyyttä, mikä on liikutuksen aikana aina vertynyt ja enää ei sitä jäykkyyttä niin huomaakkaan. Onneksi sain Saralle nyt maanantaina ajan akupunktiolle, niin pääsee jumeista pois jos niitä löytyy :) Mutta kovasti kiinnostaa löytyykö sieltä takaa jotain, mikä viittaa siihen jäykkyyteen yms. Ollaan Saran kanssa aika monipuolisesti menty, ratsastaen, maastossa ja liinassa oon juoksuttanut, mutta treenejä saisi laittaa rankemminksi. Tietysti pitää välillä sitten muutamia rennompia päiviä pitää, mutta nyt saisi jo ruveta tekemään intervalliharjoituksia ja muutenkin juttuja miten saisi kuntoa kohotettua. Puomejakin ollaan ehditty vähän mennä :) niillä saa kivasti piristettyä liinassa juoksuttamista.

Siinä muutama talvinen kuva Sarasta, ettei liian tylsäksi mene :)

P.S. Muistakaa kysellä!

Dreams are like angels

Ajattelin, että ennenkö teen sitä loimipostausta, niin teen jonkin muun postauksen, kuin heppajuttuihin liittyvän. Ettei blogista tulisi kauhean yksitoikkoinen ja samalla ei hevosista kiinnostuneet lukiat voisivat mahdollisesti ilahtua asiasta. Mitään ihmeellistä en ole tehnyt, oon vain katsonut suurimmaksi osaksi sarjoja, McLeodin tyttäriä ja Valkoista kuningatarta. Eilen tilailtiin Petrin kiitoskorit ja muutamia kuvia mitä saa laittaa kehyksiin. Tänään oon myös etsinyt Saralle vuoretonta sadeloimea, koska se edellinen meni niin huonoon kuntoon, eikä se pidä enää vettä. Löydettiin sopiva loimi, mutta haetaankin se sitten paikan päältä. Tallilla käyn tavalliseen tapaan suunnilleen joka päivä, yleensä kuitenkin illalla, ettei olisi ötököitä ja kuumuutta liikaa.

Tänään kuvailin vähän meidän vanhempaa koiraa, Viliä ja sainkin siitä muutaman ihan ok kuvan! Olisin saanut muutaman todellakin kivan kuvan, mutta kuka järkevä kuvaa ilman muistikorttia? hehe. Vili on kuvattaessa usein aika hermostunut ja niin oli tälläkin kertaa, tuloksena oli siis melkein loppumaton haukkuminen... Kuudelta tulee taas uusi jakso McLeodin tyttäristä ja en kerkeä yhtä lolia pelata tässä välissä, joten on hyvää aikaa teille laittaa esille Vilistä otetut kuvat! Tänään pitäisi vielä tallille mennä ja harkitsen ampparijäätelöpaketin hakemista cittarista. Oon todella innoissani, koska pääsen tällä viikolla Powerparkkiin ja seuraavalla viikolla suunnataan Kalajoelle ja Jukuparkkiin ;) !

Klippaaminen

Saran viimme talven hikoiluihin kyllästyneenä oon harkinnut jo kauan sen klippaamista. Sara tuli meille lopputalvesta 2012 ja sen karva oli lyhyt, loimituksien ansioista. En ajatellut klippaamista ja ei hevonenkaan pahemmin hikoillut. Viimme talvi oli taas vastakohtana täyttä tuskaa. Ei tarvinnut kuin ravailla ja hevonen oli jo hiessä. Tallilla piti odotella, että hevonen kuivuisi ja saisi laittaa sen pihalle. Silloin kyllästyneenä kuivattamiseen aloin miettiä klippaamista, mutta ajatus kaikkosi kuitenkin pois. Vaikka olin kyllästynyt kuivattamiseen, toisaalta mielestäni toimin järkevästi, koska ei Sara asustanut kuitenkaan maneesitallilla. Jos maneesia ei ole, joutuu useastikkin jättämään ratsastuskerran kentän huonon kunnon takia pois. Eikä meillä ollut mahdollisuutta trailerin kanssa kulkea maneesilla, pelkästään jo kyydinkin takia. Nyt kuitenkin kun Sara on muuttanut maneesitallille ovat lähtökohdat täysin erilaiset. Etsin erilaisilta sivustoilta, sekä muiden kirjoittamista teksteistä tietoja.

Ennen klippaamista pitäisi harkita näitä asioita:

Onko hevosesi paljon tallissa?

Onko hevosesi ulkona koko päivän?

Kuinka paljon ja mihin hevosta käytetään?

Millainen loimi sinulla on tai millaisen olet valmis hankkimaan?

Kuinka paljon hevosesi hikoilee?

Kuinka herkkä hevosesi on kylmälle?

Onko hevosesi klipattu aikaisemmin? (ensimmäisellä kerralla pitäisi aloittaa totuttamalla se siihen luottamusta rakentaen)

Kuulemieni perusteella Saran nykyisellä tallilla hevoset otetaan sisälle suhteellisen ajoissa. Sara pääsisi siis pihalle, mutta ei olisi siellä kokopäivää, eikä oikeanlaisella loimituksella tulisi kylmä. Talvella kävisimme mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman monissa valmennuksissa ja muutenkin treenaisimme ahkerasti. Saralla on jo kunnollinen kaulakappaleellinen ulkotoppis ja sisätoppis, joten loimet löytyisi. Teitysti tarpeen mukaan ostetaan uusiakin. Viimme talvena hikoilua oli runsaasti ja nyt kun olisi valmennuksiakin ymm, en halua tietää kuinka paljon Sara hikoilisi. Sara on selän kanssa herkkä kylmälle, mutta siihen voi jättää satulaklippauksen ja uskon, ettei selkä pääse kylmettymään oikeanlaisella loimituksella. Tietääkseni Saraa ei ole aijemin klipattu, mutta se voidaan myös klippaamisen ajaksi rauhoittaa, jos se siitä on kiinni. Kuitenkin pyrin ilman rauhoitusta saada sen klipattua ja aluksi totuttelenkin sen kanssa vain klipperiin.

Miksi päädyin klippaamiseen?

Sara on suhteellisen laiska hevonen, joten talvella se on vielä laiskempi. Talviselle laiskuudelle en ole keksinyt mitään muuta syytä paitsi, että Sara ei jaksa kaiken karvapeitteen kanssa treenata, eikä varsinkaan hypätä. Uskon, että sillä on treenien aikana inhottava olo suuren karvapeitteen kanssa, mikä on märkä, se painaa jne. Kyllä se itsekkin huomaa, kun on hionnut juoksulenkillä paidan märäksi, eikä huvittaisi jatkaa, koska on niin ällöttävä olo. 

Saran mukavuuden lisäksi, klippaaminen auttaa paljon minua ajan kanssa. Onhan loimittamisessa suuri vaiva ja muutenkin pitää osata loimittaa oikealla tavalla, mutta uskon sen olevan kaiken arvoista. Enää ei tarvitsisi kallisarvoista kokeisiin lukemisaikaa kuluttaa tallilla istuskeluun, kun hevonen kuivaa. Eikä minulla ole mahdollisuutta mennä kotia siksi aikaa, kun hevonen kuivattelee tallissa ja kun se on kuivannut, menisin takaisin tallille ja veisin sen ulos. 

En kiistä, ettenkö haluaisi Saraa klipata sen takia, että se olisi siistin näköinen. Ulkonäkö on kuitenkin pienin niistä klippaustekijöistä, mutta kukapa ei tykkäisi siistin näköisestä hevosesta? Monen hevosen väri on erilainen, kun hevonen on klipattu. En mitenkään ihannoi klipattuja hevosia, koska ovathan ne toisaalta vähän hassunkin näköisiä. Klippaus tekee hepasta siistin näköisen, mutta ei mitenkään kauniin.

Klippaaminen

En usko klippaamisen olevan mitään rakettitiedettä, mutta olen kuitenkin päättänyt jättää klippaamisen jollekkin muulle. Varmasti kokeilen joskus itsekin, mutta ennen oman klipperin hankitaa ja klippaamisen opettelua, annan jonkun muun suosiolla tehdä sen. Ennen Saran klippaamista aijon totutella sitä klipperin ääneen, ensin kaukaa ja pikkuhiljaa aivan lähelle. Ongelmana on vain se, että en tiedä mistä saisin klipperin tälläiseen totutustarkoitukseen. Jos Sara ei suostu klippaamiseen tai pidä ollenkaan klipperistä, niin sitten aijon kyllä rauhoittaa sen. Luultavasti pyydämme eläinlääkärin raspaamaan Saran niihin aikoihin, kun olisi aika klipata hevonen. 

Hevonen klipataan yleensä syksyllä ensimmäisen kerran, kun se alkaa kasvattaa talvikarvaa. Klippaamista jatketaan talven yli, tarpeen vaatiessa. Itse kuitenkin olen ajatellut, että Sara klipattaisiin vain sen kerran tai ehkä muutaman kerran maksimissaan.

Klippausmalli

Minulla on jo tietty malli päässä, millälailla ajoin Saran klipata. En aijo klipata Saraa kokonaan, mutta jotain Hunter-klippauksen tyylistä olen ajatellut. Hunter-klippauksessa kaikkialta muualta ajetaan karvat kokonaan, lukuunottamatta jalat ja satulan alusta. Saran kohdalla poikkeaisin Hunter-klippauksesta, että jätän jalkojen ja satulan alusta lisäksi pään, sekä mahan alustan klippaamatta. Vielä en ole varma mahan alustan ja satulan alustan jättämistä klippaamattomaksi, mutta ne voisivat olla viisaat jättää. Satulan kohdan voisi jättää, ettei Saran selkä vahingossakaan kylmettyisi ja mahan alustan myös, koska ei sieltä saa kauhean hyvin kuitenkaan peitettyä. 

Kuvan osoite

Lähteet:

Horze, Erilaisia tapoja klipata hevonen

Hööks, Vihjeitä klippaamiseen

Hevostietokeskus, Hevosen klippaaminen

Tässä vähän asioita mitä itse olen miettinyt ja mihin asioihin olen päätynyt. Palailen asiaan varmaankin, kun saan neidin klipattua :) Joni oli meillä viikolla ja tultiin perjantaina Jonin mummulle ja paapalle viikonlopuksi. Ensiviikolla olisi tarkoitus mennä ehkä Powerparkkiin tai Kalajoelle mahdollisuuksien mukaan, mutta niistä ei vielä tiedä.  

Mielestäni se on jokaisen oma asia klippaako oman hevosensa vai ei, mutta silti klippaaminen tuntuu olevan vielä hevosmaailman yksi suurimmista "kuumista perunoista". Voin klippaukseen liittyen tehdä vielä lyhyehkön postauksen siitä, miten aijon Saraa loimittaa klippauksen jälkeen :)

So happy I could die

Voi että! Mä niin rakastan mun hevosta päivä päivältä vain enemmän. Sara on niin huippu! Olin äitin kanssa tallilla ja tehtiin kaikki perus jutut. Haettiin Sara, laitettiin valmiiksi ja kentälle. Ratsastin Saralla taas aika vaatimattomasti, mutta ympyröillä yritin taivutella, kun Sara on saikun myötä kangistunut. Sara ei taaskaan pelännyt mitään! Yleensä se vähän säpsyy tai jotain, mutta nyt se ei edes pelännyt minkäänlaisia koneita ymm. Iloisin ja luottavaisin mielin saa ruveta Jonia opettamaan :) En eilen tehnytkään postausta, koska en päässyt edes Saran kanssa ratsastamaan, saatika hakemaan sitä laitumelta. Ratsastuksen jälkeen laitoin kylmät jalkoihin ja vitsit kun ne onkin hyvät, lähteen Saralta melkeen kaikki nesteet 10min jaloista. Äiti otti musta kuvia, niin tässä teille niitä muutama kipales :)