All eyes on me

Lauantaina Sara oli reväyttänyt tms vasemman etujalkansa, että se oli täysin kolmijalkainen. Lauantaina sen jalka kylmättiin kahteen kertaan ja sunnuntaina sama juttu. Sunnuntaina todettiin se kyllä jo ravissa puhtaaksi, mikä oli hyvin hämmentävää. Tänään sitten ratsastin sillä käyntiä suurimaksi osaksi, vähän ravailin ja kokeilin onko laukka puhdas. Sara päätti ottaa muutaman päivän sairasloma taas, mutta jää kyllä mysteeriksi taas mikä oli. Lauantaina olin kuitenkin juuri silloin käynyt hoitamassa Saran kun tapaturma (tai mikä nyt olikaan) oli sattunut. Olin tallilla 13-14 aikaan ja Hanne oli 12 aikaan käynyt tarkistamassa hevosten kunnon, joten Sara on telonut itsensä tunnissa tai parissa.

Ostin Saralle nyt Prestigen Top Dressage satulan. Vahingossa kokeilin sitä kun se oli kaverilla kokeilussa ja se sattui Saralle vielä sopimaan täydellisesti. Tiesin satulan hankinnan olevan kesällä ajankohtaista, mutta tämä tuli aika äkkiä. Onneksi saan maksaa satulan osissa, niin saan omasta palkasta sen maksettua. Nyt alkaa vain Saran kahden satulan myyntirumba.

Yleisesti Sara on ollut nyt todella hyvä ratsastaa, se tekee heti alusta asti töitä, liikkuu rentona ja reippaammin kuin koskaan ennen. Olen yrittänyt pitää työskentelyn sille mielekkäänä esim. käynyt loppukäyntejä maastossa, tehnyt erilaisia tehtäviä kentällä ja maastoillutkin. Pitäisi saada pitkästä aikaa videota ratsastuksesta, mutta sen näkee koska se onnistuu.

What's your type?

Tiedättekö sen tunteen, kun kaiken tapahtuneen jälkeen voi jo vähän hengittää ja tuntee olonsa vihdoin onnelliseksi. Lauantai oli sellainen päivä. Olimme Saran kanssa Heidin valmennuksessa ja työskentelimme ravissa tehtäviä (kolmikaarista kiemurauraa, johon liitettiin voltteja). Yhdessa vaiheessa Sara vain hoksasi, että nyt tehdään taas hommia ja palaset vain loksahtivat paikoilleen. Sara oli juuri sellainen kuin se oli ennen pitkää sairaslomaa. Sara on niin miellyttävä ratsastaa kun saa sen tajuamaan, että nyt tehdään töitä. Siinä vaiheessa tuli sellainen fiilis, että vitsit kun työskentelyä onkin ollut ikävä ja Sara on juuri oikeanlainen hevonen minulle. Lopuksi laukkasimme kaksi volttia ja Sarasta näki kuinka se nautti. Sarasta on nyt nähnyt kuinka sillä on ollut ikävä tehdä töitä ja näyttää mihin siitä on. Itkuhan siinä tuli lopuksi, kun Sara on niin hieno hevonen ja pitkä matka ollaan taas tähän pisteeseen menty. En kyllä muista koska viimeksi olisin ollut niin onnellinen, että olisin ruvennut itkemään. Kyllä tämä tästä, ainakin toivottavasti.

Don't let me down

Saran ensimmäinen viikko klinikan jälkeen on mennyt seuraavanlaisesti: joka toinen päivä kentällä käyntityöskentelyä + 2min ravia ja joka toinen päivä maastakäsin peltotiellä kävelyä. Suunnitelma on tehty sen takia, ettei aloiteta liian rankasti yhtäkkiä. Olen myös tarkkaillut Saran sykettä stetoskoopilla (ennen ja jälkeen liikutuksen). Näin pystytään seuraamaan Saran kuntoutumista ja palautumista rasituksesta.

Sara pääsi viime viikolla heti klinikan jälkeen laitumellekin. Päätin silloin odottaa edes siihen asti kun jalka olisi ultrattu. Ei tarvinnut murehtia, että Sara rikkoisi jalkansa laitumelle päästessään, koska silloin ei voinut tietää onko se täysin terve vai ei. Kaikin mahdollisin tavoin pyrin silloin kuitenkin riskit pienentää minimiin. Sara on nauttinut kun on päässyt laitumelle. Lilli ja Sara ovat aivan erottamattomat ystävykset, mikä on hyvä asia, koska meidän on helppo Siljan kanssa lähteä hevosten kanssa maneesille talvella tarvittaessa.

Kuntoutan Saraa nyt hiljalleen, esteitä Sara ei kuitenkaan varmaan vuoteen ainakaan näe. Voin todennäköisesti hypätä joskus tulevaisuudessa Saralla, mutta koska kiinnostukseni on täysin koulupuolella, niin miksi kiirehtiä esteiden suhteen. Olisi vain mukavaa saada esteet jossain vaiheessa virkistykseksi mukaan. Oej tulee kylmätä huolellisemmin aina ratsastuksen jälkeen, mutta se tulee jo niin rutiinilla ettei sitä edes huomaa. Mielellään tallillakin käy kun on hyvä porukka ja matka on lyhyt. Saatan joskus käydä useammankin kerran päivässä tallilla.