I should have known from the start

Miksei meistä ole kuulunut yhtään mitään? Siinäpä vasta kysymys. Rehellisesti sanottuna olen keskittynyt elämään elämääni ja en nykyään ole koneella oikeastaan ollenkaan, ellei netflixin katsomista lasketa. Jälleen kerran elämäni on muuttunut, mutta tälläkertaa positiivisesti. Saran kanssa treenit sujuu ja olemmekin olleet nyt Nykäsen Kallen valmennuksissa kerran kuussa ja viikottain pyrin normaalisti Heidin silmän alle.

Olimme Saran kanssa myös Siltakorven Sannan kouluvalmennuksessa Niinisalossa ja yövyimmekin siellä. Valmennus oli hyvä ja reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut. Sara meni koppiin hyvin, yö vieraassa tallissa oli sujunut rauhallisesti ja nätisti Sara jaksoi odottaa Lilliä seuraavana aamuna yksin tallissakin. Ajattelin Saran sekoavan uudessa paikassa kun ei ole reissannut pitkään aikaan, mutta jälleen sain epäillä turhaan.

Olen nykyään onnellisesti parisuhteessakin. Joten ymmärrettävästi viikonloput kuluu poikaystävän kanssa suurimmaksi osaksi. Kahdissa eri häissäkin olen käynyt, Siljan omissa ja veljeni omissa. Tällähetkellä olen kuumeessa kotona ja Saralla jo toinen lomaviikko menossa. Treeniin palaillaan kunhan olen itse taas kunnossa ja Sara on saatu kengitettyä (muutaman viikon aikana lähtenyt kaksi kenkää jo, kokeiltiin uutta kengittäjää huonoin tuloksin).

Palailen valmennuspostauksien kanssa seuraavilla kerroilla, kunhan kuume ei ole enää niin kova ja jaksan editoida videoita :)

All eyes on me

Lauantaina Sara oli reväyttänyt tms vasemman etujalkansa, että se oli täysin kolmijalkainen. Lauantaina sen jalka kylmättiin kahteen kertaan ja sunnuntaina sama juttu. Sunnuntaina todettiin se kyllä jo ravissa puhtaaksi, mikä oli hyvin hämmentävää. Tänään sitten ratsastin sillä käyntiä suurimaksi osaksi, vähän ravailin ja kokeilin onko laukka puhdas. Sara päätti ottaa muutaman päivän sairasloma taas, mutta jää kyllä mysteeriksi taas mikä oli. Lauantaina olin kuitenkin juuri silloin käynyt hoitamassa Saran kun tapaturma (tai mikä nyt olikaan) oli sattunut. Olin tallilla 13-14 aikaan ja Hanne oli 12 aikaan käynyt tarkistamassa hevosten kunnon, joten Sara on telonut itsensä tunnissa tai parissa.

Ostin Saralle nyt Prestigen Top Dressage satulan. Vahingossa kokeilin sitä kun se oli kaverilla kokeilussa ja se sattui Saralle vielä sopimaan täydellisesti. Tiesin satulan hankinnan olevan kesällä ajankohtaista, mutta tämä tuli aika äkkiä. Onneksi saan maksaa satulan osissa, niin saan omasta palkasta sen maksettua. Nyt alkaa vain Saran kahden satulan myyntirumba.

Yleisesti Sara on ollut nyt todella hyvä ratsastaa, se tekee heti alusta asti töitä, liikkuu rentona ja reippaammin kuin koskaan ennen. Olen yrittänyt pitää työskentelyn sille mielekkäänä esim. käynyt loppukäyntejä maastossa, tehnyt erilaisia tehtäviä kentällä ja maastoillutkin. Pitäisi saada pitkästä aikaa videota ratsastuksesta, mutta sen näkee koska se onnistuu.

Let's talk about all the good things

Tällä viikolla olen mennyt itsenäisesti työskennellen Saran kanssa ravissa ja käynnissä. Vapaankin annoin Saralle torstaina. Päivät ovat menneet vaihtelevasti, välillä on rankempia päiviä ja välillä on taas kevyempiä. Sarasta huomaa sen, että se on saanut olla kauan sairaslomalla ja ei ole joutunut sen kummemmin töitä tekemään. Sara ei jaksa työskennellä kauaa ja yrittääkin luistaa hommista menemällä mukamas nätisti, vaikkei todellisuudessa niin tee. Huomaa kyllä, että vaikka on yrittänyt omaa kuntoa pitää yllä, on harjoitusravissa oleminen rankkaa. Aikaa vain ja treeniä + palautumista, niin eiköhän se Saran (ja minunkin) kunto nouse ja saadaan Sarakin rehelliseksi. 

Huomenna olisi tarkoitus ottaa Saran kanssa ylioppilaskuvia, vähän pelottaa jo etukäteen mitä siitä tulee. Sara on onneksi kuitenkin kuvauksellinen ja hallittee poseeraamisen, mutta ei sitä koskaan voi tietää millä kaviolla neiti aamulla nousee.

Lauantaina, sunnuntaina ja todennäköisesti myös maanantaina on Heidin valmennuksia joihin osallistumme Saran kanssa. Tarkoituksena olisi kuitenkin, että äiti menisi Saralla tunnille sunnuntaina. 

It's all on you, so what you wanna do?

Sara on kotiutunut todella hyvin ja äkkiä uuteen paikkaan. Sara on jo päässyt vaahtokylpyyn, mutta tällä viikolla olisi uuden kylvyn aika. En olisi uskonut, että tallin ilmastointikin vaikuttaa näin paljon.  Saran silmät ovat kirkkaammat, eivätkä vuoda ja Saran keuhkot puhdistuvat hiljalleen. Jalatkin ovat lähteneet parantumaan todella hyvin, iho niissä meinaa vain olla kuivaa. Ostinkin niihin edellispäivänä kaupasta luomuhunajaa, jos sillä saisi niitä hoidettua. 

Sara on nauttinut, kun se on kunnolla päässyt töihin ja päivittäinen ohjelma on vaihtelevaa. Kentällä olemme nyt ahkerasti treenannut takaosan väistämistä ja sen aikana ei saisi tulla tahtirikkoa. Käynnin temmon säilyttäminen on tärkeää ja Heidi osasikin antaa meille mukavan tehtävän. Tallin lähellä on peltotietä, jota pitkin olemme olleet taluttaen kävelemässä ja voi vitsit miten Sara onkaan nauttinut siitä. Sarasta näkee sellaisen elämänilon nyt ja Heidikin on sanonut, että se oikeasti tykkää tehdä töitä. 

Eilen olimme maastolenkillä ja sielä vierähtikin yli kaksi tuntia. Oli todella mukava maasto ja eniten olen ylpeä siitä, kuinka Sara ei pelännyt edessä kulkevaa Vinskiä jolla oli kärryt. En tiedä onko Sara koskaan nähnyt kärryjä ja jos se on nähnyt kärry, niin niitä ei ole nähty ainakaan neljään vuoteen. 21.4 tuli Saran kanssa neljä vuotta täyteen. En ymmärrä mihin tämä aika oikein menee. Nyt on taas Takalaan saatu aika: pääsemme Saran jalan kontrolliin 12.5. Silloin selviää parhaiten miten tekee Saran kanssa, että saako jatkaa kuntouttamista raviin ja laukkaan, vai onko käveleminen vielä ainut vaihtoehto. Jos jalka ei millään meinaa parantua, on astuttaminenkin nähty vaihtoehtona, mutta sen nyt näkee klinikan jälkeen, tarvitseeko asiaa miettiä pidemmälle. Tottakai tärkein olisi se, että saisin vielä Sarasta treenikumppanin ja pääsisi edes välillä pyörähtämään valkoisten aitojen sisäpuolella.

I will stand up for you

Pihalla oli niin hieno sää, että menimme Annan kanssa kuvailemaan. Tarkoituksena ei ollut ottaa profiilikuvaa, mutta kuvat onnistuivatkin niin hyvin, että sainkin uuden profiilikuvan itselleni yhdestä kuvasta. Kuvauksen ideana oli saada Vilin kanssa muutama yhteiskuva pitkästä aikaa. Vili olikin vähän ihmeissään kun lenkin sijasta joutui kuvattavaksi. Anna saikin taltioitua ihania yhteiskuvia meistä, pitääkin kehystää yksi niistä. 

Oon tällähetkellä lukulomalla ja käyn tallilla aamuin illoin antamassa Saralle lääkkeet ja hoitamassa jalat. Tallilla ensin laitan Saran kävelytyskoneeseen, jonka aikaa luen autossa. Sara on kävelytyskoneessa päivässä 20-60 minuuttia yleensä. Kun Sara on kävellyt, laitan sille etujalkoihin kylmät ja sillä aikaa kun ne vaikuttavat, huuhtelen takajalkoja vedellä. Lopuksi vielä huuhtelen etujalat ja kuivaan kaikki jalat. Kuivauksen jälkeen laitan niihin voiteita, oli se sitten antibioottivoidetta, hunajavoidetta, tummelia.... kaikenlaisia sinne on kokeiltu. Sitten Sara saakin ruuan ja pääsee joko karsinaan tai tarhaan, riippuen kellonajasta. Arki kuluu lukiessa, salilla, tallilla ja kavereiden kanssa vaihtelevasti.

Ain't nobody loves me better than you

Tallilla ei mitään ihmeellistä ole tapahtunut, Sara on oma pirteä itsensä. Päivittäin vain kävelen sen kanssa, ratsain, taluttaen tai S saa kävellä kävelytyskoneessa. Kävelytyskone onkin ollut korvaamaton apu, koska sillä aikaa pystyy tekemään hyvin kaikkea muuta esim. siivoamaan tarhan tai karsinan. Välillä ratsastankin Saran käynnissä, koska eläinlääkäri siihen kehotti, kunhan S ei vain onnu käynnissä. 

Tänään pyysin äitiä vähän kuvaamaan meitä pitkästä aikaa. Itse olen myös Saran lisäksi tällä hetkellä kipeä, sitkeässä flunssassa. Se selittääkin miksi kauhea toppavarustus on ylläni kuvissa :D Juuri sopiva on ollut tuo varustus tallilla koska a) olen kipeä b) ei tarvitse ratsastaa tms. joten toppavaatteilla ei tule ollenkaan kuuma. 

Torstaina onkin teoriakoe ja seuraavan viikon keskiviikkona inssi. Voinko mä oikeasti olla viikon päästä 18? Oikeasti? No, ei siihen tarvitse kenenkään muunkaan uskoa kun en itsekään. Kuitenkin kyseinen ikä helpottaa paljon, koska pääsen nyt 3 tunnin hypäreitä hyödyntämään tallilla käymiseen paljon tehokkaammin kuin tähän asti :) Ylipäätänsä pääsen talvellakin ongelmitta tallille. 

Tämänhetkisiä ajatuksia

Kaikki tietävät tai viimmeistään tietävät nyt, että Saran kanssa estevalmennukset ovat sujuneet suoraan sanottuna surkeasti. Jos valmentaja lykkää kaikki mahdolliset erikoisesteet maneesiin, on valmennus minun ja Saran osalta jo melkeimpä siinä. En aijo luovuttaa erikoisesteiden suhteen, päinvastoin: aijon Saran kanssa totutella niihin maastakäsin, niin että S lopettaisi niiden jännittämisen edes niiden lähellä ollessaan. Joonaksen valmennukset kestävät kaksi päivää, melkein aina lauantain ja sunnuntain. Lauantaina käsittääkseni tehdään enemmän tehtäviä ja hiotaan taktiikkaa, kun taas sunnuntaisin mennään enemmän ratoja jne. Erilaisista syistä olen aina joutunut menemään sunnuntaille, joten nyt seuraavalla kerralla aijon mennä lauantaina, oli tilanne mikä tahansa. Haluaisin mennä yhden estevalmennuksen ilman erikoisesteitä ja nähdä miten hommat sujuivat. Sarasta tuskin koskaan tulee aikaratsastushevosta tai ruusukehaita ylipäätänsä, mutta olisi se silti kiva estekisoissa käydä edes virkistysmielessä välillä. 

En ole suunnitellut tulevaa kisakauttani. Ajattelen rakentaa kisakauteni sitä mukaa, miten hommat jatkuvat käyntiin, minne kisoihin olisi mahdollista päästä jne. En kuitenkaan suunnittele asioita monta kuukautta aikaisemmin, vaikka se voisi ollakin hyvä asia. Haluan olla nyt realistinen ja elää Saran kanssa tässä hetkessä. Todennäköisesti kisakautemme tulee olemaan kuitenkin koulupainoitteinen, se riippuu siitä, milloin saan sen ahaa elämyksen, että nyt olemme valmiit kisoihin yrittämään tai milloin valmentajani ovat sitä mieltä. Siihen asti treenaamme Saran kanssa, vuodattaen verta, hikeä ja kyyneleitä. Periksi en tule antamaan, vaikka luovuttaminen kuullostaisikin helpolta vaihtoehdolta. Asia mikä saa jaksamaan, on se, miten paljon olen saanut jo aikaiseksi tämän hevosen kanssa. 

Haluaisin panostaa blogiin, että olisitte oikeasti selvillä kokoajan missä me Saran kanssa mennään, niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. On kuitenkin erittäin hankalaa saada blogia päivitettyä ilman materiaalia. Henkilökohtaisesti en pidä postauksista joissa ei ole kuvia ollenkaan ja sen takia en niitä edes tänne oikeastaan tee. Toivottavasti saisin teille nyt materiaalia, niin saisitte uusia kuvia ja tuoretta tekstiä. Päätin teille kuitenkin tämän postauksen tehdä, että teillä on edes vähän hajua missä mennään. On vaikeaa koota ajatuksia mitä olen miettinyt, mutta valmentajani sanoin: "Palapelin palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen".

Together we are strong <3

Uusi valmentaja?

Yritän saada muutamia tiettyjä postauksia tehtyä, mutta aika on tällähetkellä vähän kortilla. Joten toivon vähän kärsivällisyyttä, postaukset saattavat viivästyä lähiaikoina :) Huonon valmennuksen jälkeen Saran kanssa on mennyt ihan hyvin ja odotankin huomista ratsastusta innolla. Pidin tänään Netalle tunnin ja eilen menin itsenäisesti maneesissa. Keskiviikkona S meni lopuksi niin hyvin, että pitkästä aikaa oli todella hyvä fiilis. Toivottavasti ulkokenttä olisi piakkoin hyvässä kunnossa, pääsisin valoisalla tallille ja saisin kuvaajan paikalle, niin saisin normitreeneistäkin materiaalia. Muistakaa heitellä niitä toiveita! :)

Kauhajoen Hevosurheilukeskukseen on tulossa uusi kouluvalmentaja, Kimmo Sulkala. Toki en tiedä vielä tarkkaa ajankohtaa milloin hän olisi tulossa. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman pian! Netistä löytyi erittäin vähän tietoa, paitsi kilpailutuloksia. Olisin kaivannut ihmisten tekemiä postauksia hänen valmennuksistaan jne, mutta eihän sitä kaikkea voi löytääkkään/saada. Onko joku teistä ollut Kimmon valmennuksessa? Olisi mahtavaa kuulla teidän mielipiteitä, millaisena valmentajana pidätte häntä :)

In the dark you can always see little light

Tuntuu, että vanhoista on aivan liikaa kuvia joka paikassa, vai oletteko te sitä mieltä? Yhden postauksen aijon kuitenkin (valitettavasti) niistä vielä tehdä, mutta tähän väliin söpöttelen yleisesti kuulumisia ja saatte muutaman kuvan, toki nekin on vain vaatimattomasti puhelimella otettu. 

Yksi merkittävistä asioista on se, että olen nyt monen kuukauden odotuksen jälkeen täti! Veljeni sai kihlattunsa kanssa suloisen poikavauvan <3 Sen takia, meillä on ollut tiistaista asti heidän koiransa hoidossa :) Cindy on oikea hulivili ja pitää kyllä kiireisenä!

Mutta se täytyy kyllä myöntää, että kaduttaa ihan hirvittävästi sen mydayn julkaisu... Miten kirjoittamani teksti ei ollutkaan tallentunut siihen jne. On sellainen olo aivankuin olisin pettänyt teidät ja tuottanut tänne aivan hirvittävää materiaalia. Aijon kyllä sen vaihtaa korjattuun versioon kun vain pystyisin, en vain tiedä koska voisin videota koulussa seuraavan kerran ladata ja kotona en lataa.

En muista olenko blogin puolella maininnut, mutta ollaan nyt muutaman kerran Saraa lastattu Tommin ja isän kanssa.

Ensimmäinen kerta oli aika hankala, mutta kyllä se heppa sinne jotenkin vain joutui :D Tänään sitten oltiin sovittu toinen kerta, niin Sara meni todella hyvin. Aluksi Tommi yritti ilman suurta painostusta, vain houkuttelemalla. Takajalkoja ei laittanut lastaussillalle, mutta sitten kun Tommi vain otti raipan käteen ja ehkä vielä vähän kosketti lautasille sillä, niin heppa olikin jo kopissa... Nauroimme vain isän kanssa, että ohhoh kuinkas siinä niin kävi :D Hain hevosella porkkanoita ja sitten hengailtiin kopissa jonkin aikaa. Sitten ajeltiin pikkumatka ja hevonen käyttäytyi oikeinkin mallikkaasti, sitten heppa pois ja vielä palkkiona porkkanoita lisää. Eiköhän se tästä pikkuhiljaa :) Pääsee muuallekin kisaamaan ja valmentautumaan, kuin vain kotitallilla.

Koko viikonlopulle on kauheasti ohjelmaa, niin toivon saavani niistä materiaalia tänne teille myös. Perjantaina on sääntökoulutus kuudelta, lauantaina tulee satula-auto (siitä tulee oma postaus) ja sunnuntaina on Joonaksen valmennus. Kaiken lisäksi pitäisi Saraa lastata mahdollisesti viikonloppuna uudelleen, jos vain Tommilla on aikaa. Toivottavasti, niin saisi hepan hyväksi lastaamisen suhteen :)