Sivut

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Klippaaminen

Saran viimme talven hikoiluihin kyllästyneenä oon harkinnut jo kauan sen klippaamista. Sara tuli meille lopputalvesta 2012 ja sen karva oli lyhyt, loimituksien ansioista. En ajatellut klippaamista ja ei hevonenkaan pahemmin hikoillut. Viimme talvi oli taas vastakohtana täyttä tuskaa. Ei tarvinnut kuin ravailla ja hevonen oli jo hiessä. Tallilla piti odotella, että hevonen kuivuisi ja saisi laittaa sen pihalle. Silloin kyllästyneenä kuivattamiseen aloin miettiä klippaamista, mutta ajatus kaikkosi kuitenkin pois. Vaikka olin kyllästynyt kuivattamiseen, toisaalta mielestäni toimin järkevästi, koska ei Sara asustanut kuitenkaan maneesitallilla. Jos maneesia ei ole, joutuu useastikkin jättämään ratsastuskerran kentän huonon kunnon takia pois. Eikä meillä ollut mahdollisuutta trailerin kanssa kulkea maneesilla, pelkästään jo kyydinkin takia. Nyt kuitenkin kun Sara on muuttanut maneesitallille ovat lähtökohdat täysin erilaiset. Etsin erilaisilta sivustoilta, sekä muiden kirjoittamista teksteistä tietoja.

Ennen klippaamista pitäisi harkita näitä asioita:

Onko hevosesi paljon tallissa?
Onko hevosesi ulkona koko päivän?
Kuinka paljon ja mihin hevosta käytetään?
Millainen loimi sinulla on tai millaisen olet valmis hankkimaan?
Kuinka paljon hevosesi hikoilee?
Kuinka herkkä hevosesi on kylmälle?
Onko hevosesi klipattu aikaisemmin? (ensimmäisellä kerralla pitäisi aloittaa totuttamalla se siihen luottamusta rakentaen)

Kuulemieni perusteella Saran nykyisellä tallilla hevoset otetaan sisälle suhteellisen ajoissa. Sara pääsisi siis pihalle, mutta ei olisi siellä kokopäivää, eikä oikeanlaisella loimituksella tulisi kylmä. Talvella kävisimme mahdollisuuksien mukaan mahdollisimman monissa valmennuksissa ja muutenkin treenaisimme ahkerasti. Saralla on jo kunnollinen kaulakappaleellinen ulkotoppis ja sisätoppis, joten loimet löytyisi. Teitysti tarpeen mukaan ostetaan uusiakin. Viimme talvena hikoilua oli runsaasti ja nyt kun olisi valmennuksiakin ymm, en halua tietää kuinka paljon Sara hikoilisi. Sara on selän kanssa herkkä kylmälle, mutta siihen voi jättää satulaklippauksen ja uskon, ettei selkä pääse kylmettymään oikeanlaisella loimituksella. Tietääkseni Saraa ei ole aijemin klipattu, mutta se voidaan myös klippaamisen ajaksi rauhoittaa, jos se siitä on kiinni. Kuitenkin pyrin ilman rauhoitusta saada sen klipattua ja aluksi totuttelenkin sen kanssa vain klipperiin.


Miksi päädyin klippaamiseen?

Sara on suhteellisen laiska hevonen, joten talvella se on vielä laiskempi. Talviselle laiskuudelle en ole keksinyt mitään muuta syytä paitsi, että Sara ei jaksa kaiken karvapeitteen kanssa treenata, eikä varsinkaan hypätä. Uskon, että sillä on treenien aikana inhottava olo suuren karvapeitteen kanssa, mikä on märkä, se painaa jne. Kyllä se itsekkin huomaa, kun on hionnut juoksulenkillä paidan märäksi, eikä huvittaisi jatkaa, koska on niin ällöttävä olo. 

Saran mukavuuden lisäksi, klippaaminen auttaa paljon minua ajan kanssa. Onhan loimittamisessa suuri vaiva ja muutenkin pitää osata loimittaa oikealla tavalla, mutta uskon sen olevan kaiken arvoista. Enää ei tarvitsisi kallisarvoista kokeisiin lukemisaikaa kuluttaa tallilla istuskeluun, kun hevonen kuivaa. Eikä minulla ole mahdollisuutta mennä kotia siksi aikaa, kun hevonen kuivattelee tallissa ja kun se on kuivannut, menisin takaisin tallille ja veisin sen ulos. 

En kiistä, ettenkö haluaisi Saraa klipata sen takia, että se olisi siistin näköinen. Ulkonäkö on kuitenkin pienin niistä klippaustekijöistä, mutta kukapa ei tykkäisi siistin näköisestä hevosesta? Monen hevosen väri on erilainen, kun hevonen on klipattu. En mitenkään ihannoi klipattuja hevosia, koska ovathan ne toisaalta vähän hassunkin näköisiä. Klippaus tekee hepasta siistin näköisen, mutta ei mitenkään kauniin.

Klippaaminen

En usko klippaamisen olevan mitään rakettitiedettä, mutta olen kuitenkin päättänyt jättää klippaamisen jollekkin muulle. Varmasti kokeilen joskus itsekin, mutta ennen oman klipperin hankitaa ja klippaamisen opettelua, annan jonkun muun suosiolla tehdä sen. Ennen Saran klippaamista aijon totutella sitä klipperin ääneen, ensin kaukaa ja pikkuhiljaa aivan lähelle. Ongelmana on vain se, että en tiedä mistä saisin klipperin tälläiseen totutustarkoitukseen. Jos Sara ei suostu klippaamiseen tai pidä ollenkaan klipperistä, niin sitten aijon kyllä rauhoittaa sen. Luultavasti pyydämme eläinlääkärin raspaamaan Saran niihin aikoihin, kun olisi aika klipata hevonen. 

Hevonen klipataan yleensä syksyllä ensimmäisen kerran, kun se alkaa kasvattaa talvikarvaa. Klippaamista jatketaan talven yli, tarpeen vaatiessa. Itse kuitenkin olen ajatellut, että Sara klipattaisiin vain sen kerran tai ehkä muutaman kerran maksimissaan.


Klippausmalli

Minulla on jo tietty malli päässä, millälailla ajoin Saran klipata. En aijo klipata Saraa kokonaan, mutta jotain Hunter-klippauksen tyylistä olen ajatellut. Hunter-klippauksessa kaikkialta muualta ajetaan karvat kokonaan, lukuunottamatta jalat ja satulan alusta. Saran kohdalla poikkeaisin Hunter-klippauksesta, että jätän jalkojen ja satulan alusta lisäksi pään, sekä mahan alustan klippaamatta. Vielä en ole varma mahan alustan ja satulan alustan jättämistä klippaamattomaksi, mutta ne voisivat olla viisaat jättää. Satulan kohdan voisi jättää, ettei Saran selkä vahingossakaan kylmettyisi ja mahan alustan myös, koska ei sieltä saa kauhean hyvin kuitenkaan peitettyä. 

Lähteet:


Tässä vähän asioita mitä itse olen miettinyt ja mihin asioihin olen päätynyt. Palailen asiaan varmaankin, kun saan neidin klipattua :) Joni oli meillä viikolla ja tultiin perjantaina Jonin mummulle ja paapalle viikonlopuksi. Ensiviikolla olisi tarkoitus mennä ehkä Powerparkkiin tai Kalajoelle mahdollisuuksien mukaan, mutta niistä ei vielä tiedä.  

Mielestäni se on jokaisen oma asia klippaako oman hevosensa vai ei, mutta silti klippaaminen tuntuu olevan vielä hevosmaailman yksi suurimmista "kuumista perunoista". Voin klippaukseen liittyen tehdä vielä lyhyehkön postauksen siitä, miten aijon Saraa loimittaa klippauksen jälkeen :)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti