Huippu hevonen!

Torstaina pääsin taas Heidin opetukseen ja tälläkertaa Janita pääsi kuvaamaankin valmennusta. On ihanaa huomata kun olemme trailerin kanssa lähdössä johonkin, niin Sara ei ole enää läheskään niin stressaantunut kuin ennen. Nykyään se rauhassa yleensä vain möllöttää paikallaan ja odottaa, että koska saadaan lähteä. Olimme nyt aikataulussa, vähän turhankin aikaisin kaikki oli valmiina, mutta eipähän tullut kiire. 

Kun pääsimme määränpäähän S oli tuttuun tapaan levottomampi ja pyöri kauheasti. S on aina levottomampi vieraissa paikoissa, jos se tuodaan sinne yksin, eikä kukaan hevonen matkusta sen kanssa samalla kyydillä. Onneksi se kuitenkin rauhoittuu kun pääsee selkään ja keskittyy olennaiseen. Päätin tälläkertaa mennä taas kangilla, kun viime kerralla menin ihan peruskuolaimilla.

Päivän tehtävänä oli loiva kiemuraura, jota menimme pitkillä sivuilla ja lyhyillä sivuilla tehtiin pääty-ympyrät. Sen jälkeen tehtävää muutettiin niin, että teimme voltit jokaiseen kulmaan, sekä loivan kiemurauran keskellä, eli siinä kohdassa missä hevonen suoristuu. Myöhemmin hommaa vaikeutettiin sillä, että kaikki voltit tehtiin laukassa. Lopuksi tein pitkällä sivulla ensin vastalaukkoja, minkä jälkeen tehtiin muutamia vaihtoja mm. vastalaukka -> oikealaukka ja vastalaukka -> oikealaukka -> vastalaukka ja niitä erilailla eri järjestyksissä. Viime viikolla teimme jo vastalaukan nostoja, joten osaatte varmaan arvata kuinka tyytyväinen olin näihin vaihtoihin, koska viime viikolla tein ensimmäistä kertaa oikeasti vastalaukkannostoja. 

Näiden kaikkien kuvienkin tunnelma on jotenkin niin ihana, ilta aurinko todellakin teki tehtävänsä kuviin ja pidän niistä aivan äärettömän paljon. Kiitos Janitalle upeista kuvista! Ja erityisesti saan vain kiittää mahtavaa valmentajaani joka vaan jaksaa uskoa meihin <3 Huomenna on psykologian kirjoitukset edessä, niin yritän sen myötä palailla pikkuhiljaa normaaliin postaustahtiini, kunhan saan kirjoitukset syksyltä pois alta.

Janita otti myös viimeisistä vaihdoista videota, joten tässä se:

Finally

Hetki jota itse olen odottanut jo kauan: sain vihdoinkin kangilla menosta videomateriaalia kiitos ihanaisen Even! Aloitin ensin käynnissä taivuttelulla, sekä lyhyesti myös ravissa. En vaatinut Saralta mitään muuta kun vain taivutusta. Kun olin taivutellut molempiin suuntiin rupesin normaalisti ravailemaan. Välillä yritin saada Saran ravia vähän pienemmäksi ympyröillä, mutta se ei niin hyvin onnistunut kuin olisin toivonut. Videolta näette kun nostan Saralla ensimmäistä kertaa tuolloin laukkaa, se pysähtyy hassuun asentoon ja totea: äippä, et sä oikeesti voi käyttää kannusta nostossa. Päätin ravata pienen pätkän ja korjasin virheen: nostin laukan suurimmaksi osaksi pohkeella, kannus tarvittaessa mukana. Episodin jälkeen olin jonkin aikaa vähän arka kannusten suhteen, koska en olisi jaksanut tinttailevaa prinsessaa. Kyllä sitten pikkuhiljaa käytin kannusta aina tarvittaessa. Tein myös aika paljon pysäytyksiä, sekä laukanvaihtoja. 

Sara meni ihan hyvin, mutta wau -hetki jäi puuttumaan. Olisin varmasti kauemmankin ratsastanut, mutten viittinyt kuluttaa Saraa aivan loppuun. Raviin olin tyytyväinen, mutta laukka taas laahusti kiitettävästi. Videollakin näkyy hyviä laukkapätkiä, mutta laukan pitäisi olla kokoajan rullaavaa. S vain kangilla laukassa helposti painuu liian alas, jonka seurauksena liike katoaa. Ja vaikka kuinka käyttäisi pohjetta, niin se ei reagoi tai kiukuttelee kannukselle. Vaikka se ei kannuksellekkaan edes kiukuttelisi, se ei siltikään aluksi reagoi siihen. Tullaan taas siihen, että Sara tykkää päteä ;) Mutta ihan jees se oli, pitää seuraavalla kerralla vain yrittää saada siitä enemmän irti. Aina ei vain voi mennä niin hyvin, vaikka kuinka toivoisi. Kuitenkaan kyseinen ratsastuskerta ei ollut todellakaan pettymys :) Koin kuitenkin monia ahaa -elämyksiä ja muistinkin välillä itse miten tulisi ratsastaa.

Rushing...

Koeviikko on alkamassa ja nyt tiedossa on jokaiselle päivälle koe. Keskiviikkona kuitenkin uhmaan koeviikkoa ja lähden Saran kanssa Jalasjärvelle koulukilpailuihin. Samaan paikkaan missä oltiin viimmeksi estekilpailuissa. Kyseessä on 1-tason kilpailut ja menen saman Helppo C:n ohjelman kuin menin Alavudellakin. Ei pitäisi tulla kauheasti turhaa stressiä :)

Postausta kuvittaa muutama kuva mitä otin kun olimme mökillä viimeksi. 

Saran kanssa on mennyt todella hyvin ja kankitunnin jälkeen se on kantanut itseään paljon ryhdikkäämmin. Tälläkin viikolla olisi tarkoitus kangilla mennä, jos vain saan tunnin sovittua. Ostin hevostarvikekirpputorilta Eskadronin omenanvihreät pintelit, sekä perus cotton kouluhuovan. Odotan niitä kuumeisesti, heti en käyttöön ota, mutta ihastuin siihen väriin niin paljon. Laitoin omia huopia myyntiin ja yksi huovista on sellaisessa kunnossa, että voisin sen vain antaa. Joten onko täällä kiinnostuneita? Jos kiinnostaa, voin tehdä niistä postauksen. Huomasinkin juuri, että pitäisi sivuille tehdä linkkejä... hupsista on näköjään unohtunut :D

Kanget

Keskiviikkona pääsimme Heidin silmän alle yksityistunnille ja koko homman kruunasi kanget. Heidi kirjoitti tallin facebook sivulle, että halukkaille olisi kankitunteja tarjolla. Itse innostuin hommasta heti, koska olinhan saanut kiinnostuksen kankiin, mutta kokemattomuuden vuoksi en ole omien kankien myötä lähtenyt ratsastamaan niillä. 

Maanantaina sovimme, että pidettäisiin klo. 17.15 tunti. Eveliinan tunti oli ennen tuntiani, niin otin Even tunnista muutaman kuvan ja Eve lupasi tuntinsa jälkeen tulla kuvaamaan meitä. Saankin kiittää Eveä hirmuisesti, kun sain ikuistaa tämän tunnin kuvien kera.

Heti tunnin alussa hevosen piti olla reipas ja reagoida mahdollisimman nopeasti esim. pohkeeseen. Kangilla ratsastaminen väsyttää helposti hevosen, joten aika piti saada tehokkaasti käytettyä hyödyksi, ennen hevosen väsähtämistä. Aloitimme ravissa taivuttelulla, ensin asetus sisään, suoristus ja asetus ulos. Sitä kaavaa toistimme muutaman kerran raviympyrällä päädyssä ja vaihdoimme suuntaa, minkä jälkeen sama homma. 

Alun työskentelyn ja verryttelyn jälkeen kun ruvettiin hiukan vaatimaan Saralta, huomasi, että sillä on menty ennenkin kangilla. Sara kuitenkin alkoi painua liian alas, niin piti ruveta ratsastamaan ylös ja eteen. Jossakin vaiheessa laukkaa nostaessa Sara ei nostanutkaan laukkaa, koska oli painunut niin kuolaimelle ja halusi Heidin sanojen mukaan päteä :D Menimme tehtävänä kahdeksikkoa ja kun kahdeksikko oli ns. tehty loppuun tehtiin laukassa pääty-ympyrä ja sen jälkeen jatkettiin kahdeksikkoa ja sitten taas toiselle puolelle pääty-ympyrä. Lopuksi teimme muutaman laukanvaihdon ja pitkillä suorilla piti ratsastaa eteen ja saada askelta venymään.

Sara oli niin hieno, etten voi edes sanoin kuvailla kuinka mahtava fiilis tuolla selässä oikein oli. Saran kanssa on pelkässä kuukaudessakin tapahtunut niin suuri edistys, etten voi oikeasti uskoa sitä. Saan vihdoinkin sanoa, että olen oikeasti kehittynyt Saran kanssa ratsukkona ja sen huomaa. Parempaa opetusmestaria en olisi koskaan voinut toivoa. Seuraavasta kankitunnista pitää kyllä saada teille videomateriaalia! :)

En ymmärrä miksi kuvat menivät niin huonolaatuisiksi kun latasin ne blogiin tai toisin sanoen miksi ne menivät jpg muotoon... Kamalaa kun ne menevät niin puuroisiksi. Yritän korjata ongelmaa mahdollisimman pian, yksi syy saattaa kuitenkin olla koneen puutteellinen tila, mutta en tiedä.

Omistanko härän?

Mulle ja Saralle kuuluu hyvää ja yhteistyö on sujunut hyvin. Lukuunottamatta eilistä hyppäämistä, kun hevoseen ei löytynyt kontrollia ja baanatti menemään kuin härkä. Oi kyllä, kuulit oikein. En eilen itse edes tunnistanut omaa hevostani, enkä tiennyt itkeäkkö vai nauraa :D Alkuverryttelyssä S oli reipas, mutta päätti välillä lähteä lujempaa tukka (ja pää) heiluen alhaalla. Kaikkein huvittavinta oli se, kun hyppäsin ympyrällä pystyä. S päätti ettei jatketa ympyrää oikealle, vaan lähdetään baanattelemaan vasemmalle ja hypätä mielikuvitusesteen yli kaikki jalat ilmassa.... Tietenkin sitä seurasi härkäloikka, pään alasvetäminen ja heiluttaminen. Kuski ei vain oikein ollut tyytyväinen sen kiljumisen ja pomppimisen jälkeen :D

Tänään oli tarkoitus Saran saada akupunktiota, mutta Ella oli unohtanut ostaa neuloja, joten toteutettiinkin ajatuksemme, mistä olemme puhuneet monia kuukausia sitten. Kanget on minulle täysin tuntematon juttu, ainakin melkein. Itselläni ei ainakaan ole siitä mitään kokemusta, enkä ole Sarallakaan niitä koskaan nähnyt. Ella ratsasti ensin Saran sen omilla suitsilla läpi, saadakseen heppaan vähän tuntumaan, että millainen heppa on kyseessä. Vaihdoimme sen jälkeen kanget ja Sara ei protestoinut yhtään. Ellan mukaan se tukeutui niihin hyvin ja pyrki liikkumaan enemmän itse eteen, kuin ennemmin. Kokeilin mielenkiinnosta vielä itse mennä kangilla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensin oli hankalaa hahmottaa miten ohjat tulee käteen, mutta sitten kun sen tajusi oli homma suhteellisen simppeli. Kanget ovatkin nyt ostoslistalla ja Ella suositteli jos niillä treenaisi muutaman kerran viikossa. Sara oli kyllä unelma ratsastaa kangilla ja niiden idea pääsee oikeuksiinsa.