It's so powerful

Sain eilen Eveltä nämä viime keskiviikon estevalmennuksen kuvat. Kuvien laatu on kärsinyt todella paljon, mutta jostain syystä silti halusin ne teille näyttää. Tänään on Potilan Jonnan kouluvalmennus, jossa treenaamme lauantain koulukisoja varten ja sunnuntaina on estekilpailut. Yritän saada kuvaajan tämän päivän valmennukseen, mutta saa nähdä pääseekö kukaan. Kuvailin maanantaina myday'täkin ja se vastausvideokin pitäisi jossain vaiheessa tehdä. Ainakin on pitkästä aikaa kunnolla materiaalia mistä teille tehdä aina kun kerkeää postauksia :) Palailen myöhemmin kertomaan tämän päivän valmennuksesta. Aikajärjestyksessä yritän näitä postauksia kuitenkin julkaista.

Eveliinalle kiitos kuvista! 

Maastoilua

Kun olin ollut kaverini Eveliinan kanssa maastoilemassa Ponssella, niin saimme idean, että tulisin sinne kopilla Saran kanssa ja menisimme pitkälle maastolenkille. Ei kulunutkaan kauaa, koska viime lauantaina pakkasimme kamat kasaan ja lastasimme hevosen kyytiin. Matkaan lähteminen ei kestänyt kauaa ja hevonenkin oli alle viidessä minuutissa kopissa. Lähdin hyvin innostuneena matkaan, mutten kuitenkaan jännittyneenä. Tiesin kaiken sujuvan hyvin, koska lähdimme maastoilemaan porukalla, emmekä Saran kanssa kahdestaan. Maastoreiteillä ei myöskään ollut liikennettä tai mitään sellaista, mitä hevonen olisi voinut pelätä. Toki muutaman kerran piti metsäkanalintua säikähtää kun ne yhtäkkiä puskasta lensivät, mutta siinä säikähtää ihminenkin normaalisti. 

Tässä samalla voisinkin mainita ehkä viikon takaisesta maastolenkistämme kahdestaan Saran kanssa. Maasto sujui normaalisti kunnes tulimme yhteen kohtaan, missä tapaa olla koiria häkissä tien vieressä. Sara säikähti niitä hirvittävästi, kun ne yhtäkkiä tyhjästä pomppaa ja niitä on neljä. Muutamaan otteeseen yritin mennä niiden ohi, mutta tuloksena oli vain äkkikäännökset, pystyynnousemiset, pomppimiset.... Toisella kerralla sain Saran siitä melkein, mutta vain melkein. Jäikin harmittamaan etten yrittänyt enempää, mutten millään viitsinyt. Tuntui etten pysy kyydissä enää kolmannella kerralla, koska siinä oli pysyttelemistä kyydissä paljonkin... Pitkästä aikaa oli sellainen tunne, että oikeasti tipun. Kotia sitten mentiinkin ravin ja käynnin yhdistelmää.

Reissu oli todella onnistunut ja toteutammekin sen uudelleen joku päivä. Sara tykkäsi todella paljon, eikä energia, eikä kuntokaan loppunut. Teimme 2,5h lenkin, johon sisältyi ihanan pitkä laukkapätkä reipasta laukkaa. Sarakin nautti kun pääsi laukkaamaan pitkällä suoralla. Aluksi S oli vähän jännittynyt, koska olimmehan tulleet outoon paikkaan kopilla ja lähteneet maastoon. S kuitenkin onneksi rentoutui nopeasti ja loppujen lopuksi kävelin aina pitkillä ohjilla. S nyppii ohjia inhottavasti, niin pitkin ohjin oli paljon mukavampaa mennä. Oli kyllä niin ihana reissu!

Finally

Hetki jota itse olen odottanut jo kauan: sain vihdoinkin kangilla menosta videomateriaalia kiitos ihanaisen Even! Aloitin ensin käynnissä taivuttelulla, sekä lyhyesti myös ravissa. En vaatinut Saralta mitään muuta kun vain taivutusta. Kun olin taivutellut molempiin suuntiin rupesin normaalisti ravailemaan. Välillä yritin saada Saran ravia vähän pienemmäksi ympyröillä, mutta se ei niin hyvin onnistunut kuin olisin toivonut. Videolta näette kun nostan Saralla ensimmäistä kertaa tuolloin laukkaa, se pysähtyy hassuun asentoon ja totea: äippä, et sä oikeesti voi käyttää kannusta nostossa. Päätin ravata pienen pätkän ja korjasin virheen: nostin laukan suurimmaksi osaksi pohkeella, kannus tarvittaessa mukana. Episodin jälkeen olin jonkin aikaa vähän arka kannusten suhteen, koska en olisi jaksanut tinttailevaa prinsessaa. Kyllä sitten pikkuhiljaa käytin kannusta aina tarvittaessa. Tein myös aika paljon pysäytyksiä, sekä laukanvaihtoja. 

Sara meni ihan hyvin, mutta wau -hetki jäi puuttumaan. Olisin varmasti kauemmankin ratsastanut, mutten viittinyt kuluttaa Saraa aivan loppuun. Raviin olin tyytyväinen, mutta laukka taas laahusti kiitettävästi. Videollakin näkyy hyviä laukkapätkiä, mutta laukan pitäisi olla kokoajan rullaavaa. S vain kangilla laukassa helposti painuu liian alas, jonka seurauksena liike katoaa. Ja vaikka kuinka käyttäisi pohjetta, niin se ei reagoi tai kiukuttelee kannukselle. Vaikka se ei kannuksellekkaan edes kiukuttelisi, se ei siltikään aluksi reagoi siihen. Tullaan taas siihen, että Sara tykkää päteä ;) Mutta ihan jees se oli, pitää seuraavalla kerralla vain yrittää saada siitä enemmän irti. Aina ei vain voi mennä niin hyvin, vaikka kuinka toivoisi. Kuitenkaan kyseinen ratsastuskerta ei ollut todellakaan pettymys :) Koin kuitenkin monia ahaa -elämyksiä ja muistinkin välillä itse miten tulisi ratsastaa.

Kanget

Keskiviikkona pääsimme Heidin silmän alle yksityistunnille ja koko homman kruunasi kanget. Heidi kirjoitti tallin facebook sivulle, että halukkaille olisi kankitunteja tarjolla. Itse innostuin hommasta heti, koska olinhan saanut kiinnostuksen kankiin, mutta kokemattomuuden vuoksi en ole omien kankien myötä lähtenyt ratsastamaan niillä. 

Maanantaina sovimme, että pidettäisiin klo. 17.15 tunti. Eveliinan tunti oli ennen tuntiani, niin otin Even tunnista muutaman kuvan ja Eve lupasi tuntinsa jälkeen tulla kuvaamaan meitä. Saankin kiittää Eveä hirmuisesti, kun sain ikuistaa tämän tunnin kuvien kera.

Heti tunnin alussa hevosen piti olla reipas ja reagoida mahdollisimman nopeasti esim. pohkeeseen. Kangilla ratsastaminen väsyttää helposti hevosen, joten aika piti saada tehokkaasti käytettyä hyödyksi, ennen hevosen väsähtämistä. Aloitimme ravissa taivuttelulla, ensin asetus sisään, suoristus ja asetus ulos. Sitä kaavaa toistimme muutaman kerran raviympyrällä päädyssä ja vaihdoimme suuntaa, minkä jälkeen sama homma. 

Alun työskentelyn ja verryttelyn jälkeen kun ruvettiin hiukan vaatimaan Saralta, huomasi, että sillä on menty ennenkin kangilla. Sara kuitenkin alkoi painua liian alas, niin piti ruveta ratsastamaan ylös ja eteen. Jossakin vaiheessa laukkaa nostaessa Sara ei nostanutkaan laukkaa, koska oli painunut niin kuolaimelle ja halusi Heidin sanojen mukaan päteä :D Menimme tehtävänä kahdeksikkoa ja kun kahdeksikko oli ns. tehty loppuun tehtiin laukassa pääty-ympyrä ja sen jälkeen jatkettiin kahdeksikkoa ja sitten taas toiselle puolelle pääty-ympyrä. Lopuksi teimme muutaman laukanvaihdon ja pitkillä suorilla piti ratsastaa eteen ja saada askelta venymään.

Sara oli niin hieno, etten voi edes sanoin kuvailla kuinka mahtava fiilis tuolla selässä oikein oli. Saran kanssa on pelkässä kuukaudessakin tapahtunut niin suuri edistys, etten voi oikeasti uskoa sitä. Saan vihdoinkin sanoa, että olen oikeasti kehittynyt Saran kanssa ratsukkona ja sen huomaa. Parempaa opetusmestaria en olisi koskaan voinut toivoa. Seuraavasta kankitunnista pitää kyllä saada teille videomateriaalia! :)

En ymmärrä miksi kuvat menivät niin huonolaatuisiksi kun latasin ne blogiin tai toisin sanoen miksi ne menivät jpg muotoon... Kamalaa kun ne menevät niin puuroisiksi. Yritän korjata ongelmaa mahdollisimman pian, yksi syy saattaa kuitenkin olla koneen puutteellinen tila, mutta en tiedä.

Haikein terveisin

Postaukset tulee vähän ristiriitaisessa järjestyksessä, mutta olkoon nyt. Teenkin sen virheanalyysini tämän postauksen jälkeen. Viime maanantain tuntia oli Eve kuvaamassa, niin sain sieltäkin materiaalia. Tälläkertaa en niin pitänytkään tunnin aiheesta, mutta laukkapuomia oli kiva harjoitella. Tunnin ideana olivatkin puomit. Menimme ensin puomeja pitkillä sivuilla ja lyhyillä sivuilla teimme pääty-ympyröitä, kevyessä ravissa.

Tehtävään lisättiin pikkuhiljaa lisää juttuja. Puomien päällä piti istua harjoitusravissa, mutta muuten piti kevyessä ravissa suorittaa tehtävä. Puomista katsottuna vasemmalle tehtiin voltti, eli puomien yli, voltti, puomien yli ja suoraan. Tähän tehtävään lisättiinkin myöhemmin, että puomien jälkeen tehtiin voltti laukassa ja siirryttiin raviin ennen puomeja. Toivottavasti saatte jonkinlaista hahmotusta, koska tuntuu, että selitän hirvittävän sekavasti. Kokonaisuudessaan tehtävä meni ihan hyvin, mutta Sara tuntui aika väsyneeltä kisojen takia (Alavuden kisat olivat olleet edellisenä päivänä). Saralta ei saanut väsymyksen takia sellaista loppurutistusta ja mahtavaa fiilistä, mutta tyytyväinen kuitenkin olin.

Keskiviikkona oltiin maastossa Nea ja Nebu seurana, mutta torstain ja perjantain Sara sai vapaaksi. Lauantaina ja tänään ratsastin Saran kuitenkin kunnolla läpi ja lopuksi se menikin molempina päivinä todella hyvin. Eilen ja tänään sai kauan aikaa takuta sen kanssa, saako S tunkea takapäänsä vinoon ja laukata aivan vinossa.... Tänään aamupäivällä kun ratsastin sen sain mennä naamapunaisena ja kuuma oli jo pelkällä hupparilla :D Lopuksi kaikki menikin onneksi kuin piti, mutta voi huhhuh kun olikin hakemista. 

Kaikki kuvat on ottanut Eve

Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että taivaalle on syntynyt kirkkaampaakin kirkkaampi tähti ja kaikki tulee aina muistamaan ihanan ihmisen <3