Eilen pääsin ensimmäistä kertaa Heidin treeniin hyppäämään Myllykylän kentällä. Äiti oli kuskina ja Assu tuli Namin kanssa meidän kyydissä. Satu oli vielä mukana kuvaamassa ja auttamassa :) Tälläkertaa S käveli melkein suoraan koppiin, eiköhän se pian suoraan sinne mene. Aloitimme yhdessä radan rakentamisessa, me olimme kuitenkin vähän myöhässä aikataulusta, niin emme kerinneet niin paljoa auttamaan.
Teimme todella pitkät alkuverryttelyt, olin jo puolessa välissä lopettamassa :D Ai miten niin pitäisi jaksaa sinne punttisalille raahata itsensä? No onneksi nyt sinne on aikaa raahautuakin ja koirankin kanssa olen yrittänyt lähiaikoina ahkerasti lenkkeillä, unohtamatta rakasta bodycombattia. Alkuverryttelyssä teimme samantyylisiä asioita kun viime viikolla valmennuksessakin, eli voltteja ja loivaa kiemurauraa. Sen jälkeen menimme puomeja ja aloimme hyppäämään.
Videopätkistä kiitos kuuluu Satulle!
Mitään ihmeellistä sanottavaa ei ole, koska oli aika tyhjä fiilis valmennuksen jälkeen. Valmennus ei mennyt hyvin, muttei surkeastikaan. Oli avuton olo siellä selässä ja tuntui, ettei olisi osannut ratsastaa, eikä ensinnäkään istua siellä. Ongelmani onkin juuri nyt istunta, varsinkin laukassa. Hevonen toimii hyvin nyt, mutta ratsastaja kaipaa hienosäätöä - ja paljon. En eilen jaksanut tehdä postausta, koska tulimme nin myöhään kotiin. Alunperin meinasin sen tehdä jo silloin :) Eve oli kuvaamassa myös valmennusta, niin saatte kuviakin kunhan saan ne Eveltä.
Sunnuntaina sain avukseni Venlan tallille kuvaamaan ja nostelemaan mahdollisia tippuneita puomeja jne. Toki S ei edes puomeja tiputtele, sen verran tarkka on jaloistaan, kieltoja kuitenkin yleensä tekee tiputuksienkin puolesta. Hyppäsin itsenäisesti piiitkästä aikaa ja tarkoituksena olikin hypätä vain mielenvirkistykseksi, ei mitään sen ihmeellisempiä. On estekisoja tulossa minne olemme menossa, joten sen takia vähän muisteltiinkin mitä se hyppääminen on. Keskiviikkona olisi tarkoitus mennä estevalmennukseen myllykylään, kunhan kyytiasiat yms saadaan selville.
Venlalle kiitos videomateriaalista!
S hyppäsi hyvin, hypyt eivät tulleet läheskään niin pohjaan kuin yleensä. Tempo olisi saanut olla reippaampi, mutta S vaikutti niin väsyneeltä, että annoin sen mennä siihen tahtiin, että hyppääminenkin sujui, mutten kuluttaisi sitä loppuun asti kuitenkaan. Muutama kielto tuli okserille, lähinnä kuskin uskottomuudesta, että eihän me tosta mennä. En tiedä miten saisin itseni rohkaistua, etten ennakoisi kieltoja.
Nyt on kirjotukset ohi, mutta vieläkään en voi hengähtää näköjään. Tänään on aamulla ruotsin koe ja kahdelta menenkin ensimmäiselle ajotunnilleni. Keskiviikkona on viimeinen koeviikon koe, mutta sitten pitäisi alkaa opetelle teoriakoetta varten, helpon b:n ohjelmaan, sekä matematiikan kokeeseen minkä siirsin. Ehkä saan sitten viimeistään hengähtää kun olen täyttänyt 18 ja pääsen itsekin kuljettamaan Saraa.
Pääsimme Saran kanssa osittain kokeilemaan jotain uutta viime maanantaina. Nimittäin lähdimme trailerilla tallin ulkopuolelle valmennukseen. Jotkut saattavat kummaksua, ettenkö oikeasti ole koskaan ollut kotitallin ulkopuolella Saran kanssa valmennuksissa. Kuitenkin asia on loppujen lopuksi ihan looginen, miten olisin koskaan edes päässyt, jos hevosta ei olisi traileriin ennemmin edes saanut. Lähdimme kolmeksi kaverini luo estevalmennukseen, missä odotti tuttu ja turvallinen opettajani Heidi.
Lämmittelimme kaikissa askellajeissa reippaalla hyvällä temmolla tehden ympyröitä. S ei kummemmin uudella kentällä mitään kytännyt, vähä vain ihmetteli ja saattoi esittää mielenkiintoa joitakin paikkoja kohtaan. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja S oli rennon oloinen ratsastaa. S vaikutti jopa olevan innoissaankin jonkin verran heti alusta asti. Aloitimme kunnon työskentelyn heti laukasta tehden voltteja kahdelle eri ympyrälle. Ulommaisella ympyrällä piti kevyessä istunnassa laukata eteen, pitempää laukkaa. Sisimmäisellä ympyrällä piti taas saada liikettä ylös ja istua satulassa tiiviisti tukien. Esteiden korkeus pidettiin kuitenkin niin pienenä (kun puomit nostettiin esteiksi), että saimme keskittyä erityisesti tempoon.
Kun olimme tullut ympyröitä, lisättiin tehtäväksi vielä ns. kahdeksikko/linjoja. MTehtävät onnistuivat kokonaisuudessaan hyvin, mutta unohdin aina pyytää kunnollista vaihtoa esteellä, niin S menetti tahdin ja sötkötti välillä menemään. Onneksi se ei kuitenkaan haitannut menoa ja sai vaihdettua aina loppujen lopuksi puhtaalle laukalle. Meillähän oli joskus ongelmana vaihdot, kun en saanut puhtaita vaihtoja syntymään ollenkaan. Kokonaisuudessaan jäi valmennuksesta oikeinkin hyvä mieli ja äitin sanoin ei voi kun todeta, että Heidi vain oikeasti osaa hommansa!
Kuvan piirroksen reitit eivät vastaa kirjaimellisesti oikeita reittejä, mutta ovat suuntaa-antavia ja piirros voi auttaa helpottamaan postauksen sisällön ymmärtämistä :)
Oli todella kuuma päivä yhtäkkiä, enkä ainakaan itse ollut osannut edes varautua siihen. Onneksi teimme kuitenkin tehtäviä vuoroitellen, niin ei tarvinnut kokoajan olla menossa, vaan sai hengähtää hevosen kanssa hetken ja juoda sen minkä kerkesi. S pääsi suihkuun valmennuksen jälkeen ja matka kotiin alkoi. Nellille kiitokset kuvista :) Hyvillä mielin sain lähteä Kurikan kisoihin, jossa hyppäsimme 65cm ja 75cm.
Osallistuimme Saran kanssa Orannan Joonaksen estevalmennukseen perjantaina. Seuraavalla kerralla ajattelin osallistua molempina päivinä, mutta nyt en viitsinyt, koska torstaina oli kouluvalmennuskin. Saatte kuulla valmennuksista nyt vähän väärinpäin, koska haluan videotkin esille kouluvalmennuksesta :)
Sain Saraa hyvin aluksi lämmittelyssä ratsastettua pyöreäksi, mutta sitten Joonas pyysi ratsastamaan aivan päinvastoin miten sitä on ennen pyydetty ratsastaa ja miten olen sitä ratsastanut. Siitä menikin sitten itsellä pasmat sekaisin ja olin aivan hämmentynyt. En osannut mitään.
Sara oli laiskempi mitä viimeksi Orannan valmennuksessa, mutta ei se huono ollut ja liikkui kyllä kunhan vain pyysin. Homman ongelmaksi vain muodostuivat omat käteni, minkä olen itsekin tiedostanut aikaisemmin. Pyrimme valmennuksessa ratsastamaan ja ohjaamaan hevosta enemmän pohkeella, kuin ohjalla. Sekin osottautui yllättävän vaikeaksi.
Kokonaisuudessaan ja varsinkin lopussa valmennus meni hyvin, kuitenkin jotain jäi puuttumaan, nimittäin se vau. Nyt kunhan itse kerkeän ja saan mahdollisesti jonkun avukseni, olisi tarkoitus hypätä Saran kanssa itsenäisesti erikoisesteitä. Viimeinen viikko alkaa maanantaina töissä ja saan vihdoinkin jäädä lomalle :)
26.6 seuramme järjesti 1-tason estekilpailut kotitallillamme. Lähdin kilpailuihin mukaan harjoituksen kannalta, menisimme pienen radan (60cm) ja mahdollisten erikoisesteiden ylitys olisi kannustuksen avulla helppoa, olihan esteet pieniä. Oli outoa kun en edes muistanut kisojen oikeastaan oleva, en jännittänyt ja oli rento fiilis. Kyllä paikanpäällä tilanteessa tuli vähän jännittynyt olo, muttei läheskään niin paljon kuin yleensä.
Verryttely meni suoraan sanottuna perseellen. S kieli kaikille esteille, jopa ristikolle, jonka yli olisi voinut vain kävellä. Verryttelyn okserille piti tehdä tiukka käännös, arvaattekin varmaan ettei hevonen kääntynyt, vaan protestoi pahimman kerran ulkopohjetta. Hevonen sai vain kiitoksia, kun pääsimme vihdoin ylittämään jokaisen esteen.
Radalla oli erikoisesteitä kolme: muuri ja kaksi muuta estettä joissa oli täytteenä laatikoita tms. Radalla Saran tempo oli yllättävän hyvä, ajattelin ettei se jaksa kotona edes liikkua eteen, mutta tykkäsikin hypätä kisoissa. Monet hypyt tulivat pohjaan, mutta S pelasti tilanteet. Itse ratsastin aika holtittomasti, mutta esim. muurille muistin ratsastaa. Loppujen lopuksi S hyppäsi muurin heti ensimmäisellä yrityksellä, kaksi kieltoa tulivat vain niille toisille erikoisesteille ja kaikenlisäksi kiellot tulivat eri esteille. Sain loppujen lopuksi olla tyytyväinen :) Jäi se vain kuitenkin harmittamaan, että miten olisi käynyt, jos olisin muistanut ratsastaa muillekin esteille kuin vain muurille... Kyllä se tästä pikkuhiljaa!
Tälläkertaa en ajatellut sen kummemmin radasta selittää, eikä videotakaan ole. Päätin antaa äidin seurata kisoja ihan katsojana, eikä kameramiehenä.
Olin pakannut edellisenä päivänä (tiistaina) oikeastaan kaiken valmiiksi. Suurin osa vietiin autoonkin valmiiksi ja muutama juttu piti viedä autoon enään seuraavana päivänä. Lastaaminen vähän mietitytti, koska siitä oli kulunut jo jonkin aikaa kuitenkin, kun olimme viimeksi Saraa lastannut. Kun hevonen oli valmis ja kaikki kamat joukossa, oli lastauksen vuoro. Kävelimme suoraan lastaussillalle niin, että Saran etujalat tulivat suoraan siihen. En edes kerinnyt pyytämään Saraa eteen, näytin vain narulla kokoajan suuntaa ja S otti itsekseen kokoajan askeleita eteenpäin ja oho hevonen olikin jo kopissa. Se oli parhaiten sujunut laustaus kyllä koskaan.
Perille päästyämme kävimme ilmottautumassa, jonka jälkeen bongasin Even ja rupesimme tuumimaan rataa. Kun olin nähnyt Even ensimmäisen suorituksen ja kuvannut sen, lähdin äidin ja isän kanssa laittamaan Saraa valmiiksi. Kiipesin selkään ja lähdin verkkaamaan Saraa. Lähdin 2 luokassa seitsemäntenä ja 3 luokassa toisena. Verkassa otin kaksi hyppyä kummallekin esteelle, pystylle ja okserille. Verkassa S oli aiva hyvä, mutta ei ollut niin pirteä kuin viimeksi. Toki uskon väsyneisyyden johtuvan jo todella lämpimästä päivästä.
Kilpailuit olivat jälleen Jalasjärvellä ja menin samat luokat kuin viimeksi eli 2 luokan 50-60cm, sekä 3 luokan 70-80cm. Rata oli kiva ja pidin siitä, vaikka rataa muuteltiinkin välissä ja tuli kauheat paineet muistaako edes uutta rataa.
Ainakaan vielä en ole saanut tietooni, että joku olisi ollut ottamassa kuvia kilpailuissa, joten laitan tähän muutaman Antilan Veeran ottaman kuvan edellisistä estekisoista, missä olimme Saran kanssa.
50-60cm meni hyvin, vaikka unohdinkin välillä ratsastaa. Radalla ei ollut mitään kummallista, paitsi yksi este oli jännän värinen. Este oli ohuilla osioilla raidoitettu punaiseksi ja valkoiseksi ja se oli Saran mielestä kummallinen. Sain kuitenkin radalla sen esteen yli kannustettua Saran, muita esteitä se ei katsellutkaan. S oli mukavassa temmossa, mutta se olisi saanut olla vähän reippaampi, niin olisin voinut keskittyä paremmin omaan ratsastamiseen. Olin kuitenkin todella tyytyväinen puhtaaseen rataan ja pääsimme sijalle 9/22 kisaajasta. Aikamme oli hidas verrattuna muihin, mutta pääasiana oli puhdas rata :)
Edellinen kuva oli 50-60cm ja tämä 70-80cm
Ennen 70-80cm otin muutaman hypyn pystylle ja muuten vain ravailin, sekä hiukan verryttelin vain. Verkkahypyt meni todella hyvin ja oli mahtavaa hypätä jo esteen kokoisiakin esteitä. Kävin verkan jälkeen vielä katsomassa radan ja sinisen okserin alle oli laitettu vesimatto. Tälläkertaa en heittänyt koko luokkaan ns. menemään vaan ajattelin, että menemme yli tai emme, ihan sama. Kun oli vuoroni mennä rata, se sujui yllättävän hyvin aluksi, mutta sain olla aika paljon tukemassa. Rata loppuikin siihen kun vesimattoeste tuli ja kielsimme siitä ulos. Kolmannella yrittämällä pääsimme yli ja homma jatkui suhteellisen sujuvat kunnes päädyimme kertomalleni raitaesteelle. Tälläkertaa en saanut Saraa kannustettua yli kuin vasta toisella yrittämällä. Saimme jatkaa radan ensimmäisen vaiheen loppuun asti.
HUOM! Ensimmäisen luokan video on epätarkka, mutta halusin sen silti lisätä tähän. Ensimmäisen videon otti äiti ja isä toisen.
Olin lopuksi oikeasti onnellinen, eikä epäonnistumiset haitanneet. Meillä on Saran kanssa vähän ratoja alla ja tarvitsemme kokemusta erikoisesteistä. Kuitenkin voin osan laittaa Saran väsyneisyyden piikkiin, ensimmäisen radan jälkeen olisi voinut lopettaa, kun hevonen tuntui niin väsyneeltä. Loppujen lopuksi saimme hyvää kokemusta lisää ja innolla menen hyppäämään oman seuran estekilpailuihin 26.6. kunhan vain luokat saan päätettyä :) Sara meni melkein yhtä nopeasti koppiin kotia lähtiessä kun kotona kilpailuihin lähtiessä. Vielä siinä on treenaamista, mutta tämänhetkinen tilanne on kuitenkin jo todella hyvä.
Pitkästä aikaa pääsimme Saran kanssa Joonas Orannan estevalmennukseen. Joonas on oikeasti hyvä valmentaja, monelta kannalta. Joonas on nuori ja osaa vastata jokaiseen esitettyyn kysymykseen hyvin perusteltuna. Joonas osaa olla myös hyvin kannustava :)
Lämmittelimme hevoset suhteellisen itsenäisesti. Ravipuomia sai tulla itsenäisen lämmittelyn lisäksi, kun puomilla oli tilaa ja itse "kerkesi". Puomien jälkeen tulimme yksitellen ensimmäistä tehtävää: pientä pystyä kahdeksikon tapaan. Aloimme pikkuhiljaa sen jälkeen koota tehtävää ja hommaan lisättiin pikkuhiljaa eri tavoilla yhdisteltynä kaksi linjaa. Myöhemmin sen jälkeen kuvoihin astui myös jumppasarja. Sara rakastaa jumppasarjoja, se aina innostuu niissä ja osaa hoitaa hommansa.
Piirsin gimpin avulla teille radan ja piirsin siihen viimeisen radankin reitin: ensin vihreä pysty josta suoraan jumppasarjalle, jumppasarjalta vasemmalle linjalle ja linjan jälkeen oikealle toiselle linjalle. Linjan jälkeen vielä vasemmalle ja jumppasarja toisin päin viimeisen vihreän pystyn kera. Piirroksen vasemmalta katsottuna ensimmäisten linojen esteet olivat aluksi ravipuomia. Vihreää pystyä menimme kahdeksikon tapaan aluksi. Yhdessä vaiheessa hyppäsimme ensin vihreän pystyn oikealta ja hyppäsimme vasemmalle vaaleanpunaiselle linjalle. Myöhemmin siihen lisättiin toinenkin linja jne. Videolta huomaatte hyvin mitä teimme, mutta tässä edes vähän selitystä, jos se auttaisi jotaitakin hahmottamaan homman paremmin :)
Äiti kuvasi pari videon ensimmäistä klippiä ja Eve loput, kiitos siis heille!
Valmennus meni todella hyvin, en ollut kokoajan menossa hevosen liikkeen edelle ja maltoin istua loppuun asti. Sain myös tuettua Saraa hyvin, eikä yhtäkään kieltoakaan näkynyt. Emmekä tälläkertaa ollut Saran kanssa ratsukko, jonka piti saada mennä lujaa kenttää ympäri, koska hevonen ei "syttynyt". Tottakai S oli aluksi hieman laiska, mutta lämpeni kyllä todella nopeasti. Videosta huomaa kuinka innoissaan S lopuksi oli! Itse pidin radasta ja tehtävistä paljon. Ainoa asia mikä jäi lopuksi "huonoksi" asiaksi: esteet jäivät hyvin pieniksi. Toisaalta en itse ole hypännyt hetkeen ja hevonenkin tarvitsee ratojen suhteen kunnon kohotusta, joten ehkä oli hyvä, että esteet jäivät pieniksi, mutta hyppyjä tehtiin silti paljon :) Ainakin voin hyvillä mielin suunnata 17 keskiviikkona Jalasjärvelle estekilpailuihin, toki ennen sitä pitäisi itsenäisestikin mahdollisesti hypätä.
Jos on halukkaita voin jatkossa informoida tänne blogin puolelle milloin Joonaksen valmennuksia on ja miten sinne voi ilmottautua, paljonko maksaa jne :)
Olen tällä viikolla yrittänyt viettää Vilin kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Vanhemmillani on viikon loma ja he ovat mökillä toisen koiramme kanssa. En halua Vilin tuntevan oloaan yksinäiseksi tai muutenkaan unohdetuksi, vaan olen halunnut osoittaa Vilin olevan yhtä tärkeä kuin ennenkin. Lenkkien lisäksi olen hypyttänytkin Viliä pitkien taukojen jälkeen. Vili hyppää todella hyvällä tekniikalla ja oikeasti rakastaa sitä puuhaa, harmillisesti ikä ja kunto vain alkavat painaa päälle. Kunnon kohotusta vain, niin eiköhän se sitten ole samassa vireessä kuin enneminkin ;)
Aluksi hypyt oli todella energisiä ja Vilin tapaan liioittelua oli lievästi sanottuna :D Joistakin kuvista taas huomaa, etta aivakuin Vili makaisi esteiden päällä. Kyseiset kuvat ovat aikalailla loppupäästä, eli väsymys painoi päälle tai omasta syystäni esteille ei lähestytty tarpeeksi reippaasti. Vili on taas järkyttävällä karvanajolla, niinkuin aina tähän aikaan. Vili on hassu koira siitä, ettei oikein vaihda karvaansa, mutta syytä ei olla koskaan saatu tietoon ja kaiken maailman niksejä ollaan kokeiltu.
Hirveä hinku on ollut Sarankin kanssa päästä hyppäämään, mutta saa nähdä koska saan jonkun mukaani tallille ja ottamaan kuvia, nostelemaan puomeja jne. Nyt viikollakin olisin halunnut ja varmaan saanutkin kuvia ratsastuksesta, mutta kun vanhemmat ovat siellä mökillä, joudun kulkemaan skootterilla tallille... Noh, toivottavasti viimmeistään viikonloppuna saan tallilta jotain materiaalia :) Jos jotain lukijaa kiinnostaa tulla kuvaamaan, niin ei tarvi kuin ottaa yhteyttä, meidän kyydissäkin pääsee tallille yms. Jos esimerkiksi tarvitsee harjoittelua kuvaamisen suhteen, niin täältä löytyisi harjoittelukohde ;)
Maanantaina olin tunnilla ja olin opetellut läksyni. Muistin laukka- ja ravipuomien välit, sekä olin opetellut Helppo C 1:2000 ohjelman ulkoa. Olin tunnilla yksin, niin oli kiva kun Heidi sai kaiken huomionsa kiinnittää meihin. Aluksi menimme kaikki askellajit läpi, pitkillä ohjilla ja päädyissä teimme ympyrät johtavalla ohjalla. Pitkillä suorilla piti liikettä saada eteen ja ylös. Herranjumala millaista liikettä sieltä tuli, pitäisi teille saada videotakin kyseisestä harjoituksesta. Vähän aluksi meinasi pelko korvata taidon, mutta kyllä sitä lopuksi pystyi rennosti menemään. Välillä on vaikeaa luottaa omaan tasapainoon ja siihen, ettei hevonen lähde käsistä. Jumppailun jälkeen otin ohjat käteen ja ravissa työstimme Saraa pyöreämmäksi ympyröillä ja teimme taivutuksia. Lopuksi menin vielä kyseisen kouluohjelman, että Heidi sai seurata ja katsoa mitkä ovat ongelmakohtamme ratsukkona kouluradoilla. Sain kehuja ja positiivista palautetta ratsastamista teistäni. Heidin lopullinen kommentti oli se, että minun pitäisi harjoitella "ajankulukseni" erilaisia ratoja ja mennä niitä ihan perustreeneissä. Se auttaisi varsinkin Saraa, saamaan voimaa ja kestävyyttä lisää. Aluksi S oli liikkunut hyvin ja "lennokkaasti", mutta ohjelman loppua kohden se oli väsynyt. S omistaa suhteellisen hyvän peruskunnon, mutta kouluohjelmissa kunnossa on parantamisen varaa.
Olisin halunnut osallistua viikonlopun hallimestaruuksiin, mutta päätkinkin sen jättää suosiolla välistä. En ole kisannut koulua seuratasollakaan ollenkaan, vain harjoituskoulukilpailuissa olen Nummijärvellä Dimonassa ollut. Junioreiden luokkaan olisi kuulunut vastalaukat ja keskiravi, niin en millään olisi saanut niitä treenattua yms. sellaiseen kuntoon kisoja varten, kun olisin halunnut. Harjoitusta vain, niin eiköhän me tästä kehitytä :) Nyt pitäisi vain kisoihin päästä. 3.5. Kurikassa olisi seurakoulukilpailut, niin todennäköisesti sinne mennään, jos ei mitään ihmeellistä tule :) Kauhea into treenata Saran kanssa kokoajan, mutta eikö se vain ole hyvä asia?
Heidi hyppäsi Saralla tänään, koska oltiin sovittu ratsastuksenopettajani kanssa, että laitetaan sinne kokeneempi selkään hyppäämään :) Nyt Heidin pitäisikin mennä suunnilleen kerran viikossa Saralla ja hypätä. Minun mielestäni tämä on hyvä ratkaisu ja asia, koska saan siten itselleni rohkeutta Saran suhteen ja Sarallekkin tekee hyvää, kun kokenut ratsastaja palauttaa maanpinnalle.
Aloitettiin vesimattoon "totuttamalla", että Saran piti siitä kävellä yli, koskea siihen tai hypätä yli. Alkukankeuden myötä se onnistuikin haluamalla tavalla ja lopuksi S tyynesti kävelikin sen yli. Sen jälkeen Heidi alkoi tulla esteitä ja hyvin menikin, vaikka muutamia kieltojakin tuli. Sara aivan innostuikin lopuksi! Lopullisesta esteiden korkeudesta ei ole kuitenkaan mitään hajua, emmekä löytäneet mittaa.
Sai kyllä olla ylpeä Sarasta ja sai itsekkin toivoa, että kyllä ne esteet siitä alkaa sujua. Sara vain yleensä jossain vaiheessa alkaa junnaamaan ja tinttaamaan ja sitten on avutkin kuuroja sille. Samalla lailla nytkin kävi, mutta Heidi sai annettua sille kurinpalautuksen ja loppu meni taas mallikkaasti. Itselläni vain voimat ja toivo loppuu melkein siinä kohtaa, vaikka pitäisi jaksaa yrittää.
Oli kiva kuulla ratsastuksenopettajaltani, että minulla on oikeasti hyvä junnuhevonen. Sara ei anna ilmaiseksi mitään, mutta kyllä se osaa ratsastajan virheitäkin korjata. Yksi esimerkki onkin kun Sara tuli aika pohjaan muurille, oikeasti hankalaan paikkaan, niin S sai pelastettua tilanteen ja homma jatkui. Ja Sara on varma, ettei se lähde kiikuttamaan ratsastajaansa ympäri maneesia. On jotenkin itse niin fiiliksissa positiivisesta palautteesta, kun tuntui, että yhdessä vaiheessa sai vain negatiivista. Ilmottauduin maanantain kisoihinkin eilen, joten siitä toivon mukaan tulossa videota yms :) Pitäkää peukkuja pystyssä!
Mulle ja Saralle kuuluu hyvää ja yhteistyö on sujunut hyvin. Lukuunottamatta eilistä hyppäämistä, kun hevoseen ei löytynyt kontrollia ja baanatti menemään kuin härkä. Oi kyllä, kuulit oikein. En eilen itse edes tunnistanut omaa hevostani, enkä tiennyt itkeäkkö vai nauraa :D Alkuverryttelyssä S oli reipas, mutta päätti välillä lähteä lujempaa tukka (ja pää) heiluen alhaalla. Kaikkein huvittavinta oli se, kun hyppäsin ympyrällä pystyä. S päätti ettei jatketa ympyrää oikealle, vaan lähdetään baanattelemaan vasemmalle ja hypätä mielikuvitusesteen yli kaikki jalat ilmassa.... Tietenkin sitä seurasi härkäloikka, pään alasvetäminen ja heiluttaminen. Kuski ei vain oikein ollut tyytyväinen sen kiljumisen ja pomppimisen jälkeen :D
Tänään oli tarkoitus Saran saada akupunktiota, mutta Ella oli unohtanut ostaa neuloja, joten toteutettiinkin ajatuksemme, mistä olemme puhuneet monia kuukausia sitten. Kanget on minulle täysin tuntematon juttu, ainakin melkein. Itselläni ei ainakaan ole siitä mitään kokemusta, enkä ole Sarallakaan niitä koskaan nähnyt. Ella ratsasti ensin Saran sen omilla suitsilla läpi, saadakseen heppaan vähän tuntumaan, että millainen heppa on kyseessä. Vaihdoimme sen jälkeen kanget ja Sara ei protestoinut yhtään. Ellan mukaan se tukeutui niihin hyvin ja pyrki liikkumaan enemmän itse eteen, kuin ennemmin. Kokeilin mielenkiinnosta vielä itse mennä kangilla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensin oli hankalaa hahmottaa miten ohjat tulee käteen, mutta sitten kun sen tajusi oli homma suhteellisen simppeli. Kanget ovatkin nyt ostoslistalla ja Ella suositteli jos niillä treenaisi muutaman kerran viikossa. Sara oli kyllä unelma ratsastaa kangilla ja niiden idea pääsee oikeuksiinsa.
Lauantaina ystävänpäivän kunniaksi järjestettiin tallilla vähän muuta tekemistä heppojen pään menoksi. Ilmoitinkin Saran heti kuultuani irtohypytyksestä, koska en ole koskaan ennemmin irtohypyttänyt sitä. Aloitimme porukalla esteiden ja kujan rakentamisen, nopeasti se olikin tehty kun oli monta kättä auttamassa. Esteiden korkeudesta ei kuitenkaan ole hajua, koska niitä muunneltiin koko ajan monelle hevoselle sopivaksi ja joillekkin parin kerran jälkeen nostettiin.
Saran vuoro oli toiseksi viimmeisenä, kävin harjaamassa sen ja laitoin kaikkiin jalkoihin suojat. Sen jälkeen kävelytin hetken Saraa ja sitten se pääsi vapaaksi. Aluksi Sara ei olisi halunnut mennä kujaan, mutta kun tajusi idean, meni sinne oikeinkin mielellään ja hyvin. Tässä teille eilisestä videomateriaali, mitä sain kuvattua.
