Mulle ja Saralle kuuluu hyvää ja yhteistyö on sujunut hyvin. Lukuunottamatta eilistä hyppäämistä, kun hevoseen ei löytynyt kontrollia ja baanatti menemään kuin härkä. Oi kyllä, kuulit oikein. En eilen itse edes tunnistanut omaa hevostani, enkä tiennyt itkeäkkö vai nauraa :D Alkuverryttelyssä S oli reipas, mutta päätti välillä lähteä lujempaa tukka (ja pää) heiluen alhaalla. Kaikkein huvittavinta oli se, kun hyppäsin ympyrällä pystyä. S päätti ettei jatketa ympyrää oikealle, vaan lähdetään baanattelemaan vasemmalle ja hypätä mielikuvitusesteen yli kaikki jalat ilmassa.... Tietenkin sitä seurasi härkäloikka, pään alasvetäminen ja heiluttaminen. Kuski ei vain oikein ollut tyytyväinen sen kiljumisen ja pomppimisen jälkeen :D
Tänään oli tarkoitus Saran saada akupunktiota, mutta Ella oli unohtanut ostaa neuloja, joten toteutettiinkin ajatuksemme, mistä olemme puhuneet monia kuukausia sitten. Kanget on minulle täysin tuntematon juttu, ainakin melkein. Itselläni ei ainakaan ole siitä mitään kokemusta, enkä ole Sarallakaan niitä koskaan nähnyt. Ella ratsasti ensin Saran sen omilla suitsilla läpi, saadakseen heppaan vähän tuntumaan, että millainen heppa on kyseessä. Vaihdoimme sen jälkeen kanget ja Sara ei protestoinut yhtään. Ellan mukaan se tukeutui niihin hyvin ja pyrki liikkumaan enemmän itse eteen, kuin ennemmin. Kokeilin mielenkiinnosta vielä itse mennä kangilla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensin oli hankalaa hahmottaa miten ohjat tulee käteen, mutta sitten kun sen tajusi oli homma suhteellisen simppeli. Kanget ovatkin nyt ostoslistalla ja Ella suositteli jos niillä treenaisi muutaman kerran viikossa. Sara oli kyllä unelma ratsastaa kangilla ja niiden idea pääsee oikeuksiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti