Hevosen omistaminen

Kotiin ajaessani uljaalla skopollani, rupesin miettimään kuinka olen päätynyt hevosen omistajaksi ja mitä se ennenkaikkea vaatii. Ensimmäiseksi tulee mieleen kuinka paljon kaikkeen kuluu rahaa, varsinkin jos kilpailee ja kilpailutaso nousee, sekä sitä mukaa myös eri kilpailuihin tarvittavat lisenssit. Ennenkö hevosta kannattaa hankkia, suosittelen ylläpitohevosta, jos siihen on mahdollisuus. Ylläpitohevosen kanssa saa kokea oikean hevosen omistajan arjen ja rahanmenon, mutta kuitenkin pystyy hevosesta luopumaan mikäli rahat eivät riitä tai ei halua sitoutua hevoseen niin paljon, että kaikki menot ja matkat pitää esin hoitaa hevosen eduksi.

Hevoseen kuluu erittäin paljon myös aikaa ja se vaatii suurta sitoutumista. Hevosen terveydestä pitää myös huolehtia, kaikki rokotukset pitää olla kunnossa, raspaukset, kengitys/kavioiden vuoleminen....... Myös sekin pitää muistaa, että hevosella pitää olla oikeanlaiset varusteet, esim. satulaa ei voi noin vain ostaa, vaan pitää pyytää joku sovittamaan se hevoselle tai toppauttamaan sitä, että satula on varmasti hevoselle oikeanlainen, eikä aiheuta minkäänlaista vahinkoa. Hevosen tallipaikka pitää olla hevoselle oikeanlainen, sekä siellä olisi hyvä myös itse viihtyä :)

Vaikka hevosen omistaminen voi aiheuttaa monille stressiä, se on suuri ilo monelle! Minulla ainakin Sara toimii välittä "terapeuttina". Voin kertoa ja höpöttää sille kaikki maailman asiat, ilman että se kertoo niitä muille. Koen/jaan sen kanssa ilot ja surut, onnistumiset ja epäonnistumiset.

Minua henkilökohtaisesti ärsyttää joskus suuresti, kuinka jotkut hevosen omistavat eivät tajua kuinka paljon siihen menee rahaa ja sitten jossakin vaiheessa todetaan, että ei olekkaan varaa pitää hevosta ja se laitetaan pois. Tai sitten hevosesta tulee kerskumisväline: ostetaan ulkomailta maailman hienoin, kallein ja osaavin hevonen. Kuinkas siinä sitten käykään kun ulkomailta ostetun maailman hienoimman, kalleimman ja osaavimman hevosen seljästä siirrytään toisen hevosen selkään, ratsastaja ei osaa ratsastaa ja meno näyttää suorastaa kauhistuttavalta. Kun hevonen ei ole enää korjaamassa virheitä ja mene "täydellisesti".

Minun ratsastushistoria on mun mielestä ollut hyvä ja olen kokenut sen itselleni oikeanlaiseksi tavaksi löytää mitä haluan harrastukseltani, joka on nykyään elämäntapani ja normaalia arkea. Ensin kävin kerran viikossa tunneilla, Dimonan tallilla Nummijärvellä. Sain siellä ihan hyvän perusratsastuksen ja jossakin vaiheessa tulleen pelkoni voitettua, enkä nykyään hätkähdä ollenkaan, vaikka heppa säikähtää vaan jatkan normaalisti töitä. Sen jälkeen aloin vuokraamaan 3 kertaa viikossa, joskus useamminkin kävin ratsastamassa First of May nimistä ponitammaa, tutummin Memmua. Aloin kehittyä parempaan suuntaan ja saada enemmän rutiinia ja harjoitusta ratsastuksen parissa. Memmun aikana haluni saada oma hevonen jatkoi kasvamistaan ja otin asiaa montaa kertaa puheeksi äidille ja isälle. Sitten sainkin ylläpitoon hevosen Emilla MS tutummin Millen, jonka kanssa kehityin paljon, sekä sain hevosten kanssa touhaamiseen paljon lisää rohkeutta ja ns. "hevosmiestaitoni" kehittyivät. Mille oli meillä melkein vuoden, kunnes Sara tuli meille. Millen aikana tajusin, että olen oikeasti valmis oman hevosen omistajaksi ja tarpeeksi sitoutuvainen siihen, sekä sain vahempani vakuutettua asiasta. Ja nyt olen tyytyväistä tyytyväisempi onnellinen hevosenomistaja :) vaikka välillä tuntuu, ettei aika riitä opiskeluun, kavereille, poikaystävälle ja opiskelulle.

Siinä vähän joitain ajatuksia mun päästäni, kyselkää ihmeessä jos, ette vaikka ymmärtänyt mitä tarkoitin jollain asialla ja/tai haluatte kysellä tai keskustella jotakin :) !