Tämänhetkisiä ajatuksia

Kaikki tietävät tai viimmeistään tietävät nyt, että Saran kanssa estevalmennukset ovat sujuneet suoraan sanottuna surkeasti. Jos valmentaja lykkää kaikki mahdolliset erikoisesteet maneesiin, on valmennus minun ja Saran osalta jo melkeimpä siinä. En aijo luovuttaa erikoisesteiden suhteen, päinvastoin: aijon Saran kanssa totutella niihin maastakäsin, niin että S lopettaisi niiden jännittämisen edes niiden lähellä ollessaan. Joonaksen valmennukset kestävät kaksi päivää, melkein aina lauantain ja sunnuntain. Lauantaina käsittääkseni tehdään enemmän tehtäviä ja hiotaan taktiikkaa, kun taas sunnuntaisin mennään enemmän ratoja jne. Erilaisista syistä olen aina joutunut menemään sunnuntaille, joten nyt seuraavalla kerralla aijon mennä lauantaina, oli tilanne mikä tahansa. Haluaisin mennä yhden estevalmennuksen ilman erikoisesteitä ja nähdä miten hommat sujuivat. Sarasta tuskin koskaan tulee aikaratsastushevosta tai ruusukehaita ylipäätänsä, mutta olisi se silti kiva estekisoissa käydä edes virkistysmielessä välillä. 

En ole suunnitellut tulevaa kisakauttani. Ajattelen rakentaa kisakauteni sitä mukaa, miten hommat jatkuvat käyntiin, minne kisoihin olisi mahdollista päästä jne. En kuitenkaan suunnittele asioita monta kuukautta aikaisemmin, vaikka se voisi ollakin hyvä asia. Haluan olla nyt realistinen ja elää Saran kanssa tässä hetkessä. Todennäköisesti kisakautemme tulee olemaan kuitenkin koulupainoitteinen, se riippuu siitä, milloin saan sen ahaa elämyksen, että nyt olemme valmiit kisoihin yrittämään tai milloin valmentajani ovat sitä mieltä. Siihen asti treenaamme Saran kanssa, vuodattaen verta, hikeä ja kyyneleitä. Periksi en tule antamaan, vaikka luovuttaminen kuullostaisikin helpolta vaihtoehdolta. Asia mikä saa jaksamaan, on se, miten paljon olen saanut jo aikaiseksi tämän hevosen kanssa. 

Haluaisin panostaa blogiin, että olisitte oikeasti selvillä kokoajan missä me Saran kanssa mennään, niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. On kuitenkin erittäin hankalaa saada blogia päivitettyä ilman materiaalia. Henkilökohtaisesti en pidä postauksista joissa ei ole kuvia ollenkaan ja sen takia en niitä edes tänne oikeastaan tee. Toivottavasti saisin teille nyt materiaalia, niin saisitte uusia kuvia ja tuoretta tekstiä. Päätin teille kuitenkin tämän postauksen tehdä, että teillä on edes vähän hajua missä mennään. On vaikeaa koota ajatuksia mitä olen miettinyt, mutta valmentajani sanoin: "Palapelin palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen".

Together we are strong <3