All we need is somebody to lean on

Heidi hyppäsi Saralla tänään, koska oltiin sovittu ratsastuksenopettajani kanssa, että laitetaan sinne kokeneempi selkään hyppäämään :) Nyt Heidin pitäisikin mennä suunnilleen kerran viikossa Saralla ja hypätä. Minun mielestäni tämä on hyvä ratkaisu ja asia, koska saan siten itselleni rohkeutta Saran suhteen ja Sarallekkin tekee hyvää, kun kokenut ratsastaja palauttaa maanpinnalle. 

Aloitettiin vesimattoon "totuttamalla", että Saran piti siitä kävellä yli, koskea siihen tai hypätä yli. Alkukankeuden myötä se onnistuikin haluamalla tavalla ja lopuksi S tyynesti kävelikin sen yli.  Sen jälkeen Heidi alkoi tulla esteitä ja hyvin menikin, vaikka muutamia kieltojakin tuli. Sara aivan innostuikin lopuksi! Lopullisesta esteiden korkeudesta ei ole kuitenkaan mitään hajua, emmekä löytäneet mittaa.

Sai kyllä olla ylpeä Sarasta ja sai itsekkin toivoa, että kyllä ne esteet siitä alkaa sujua. Sara vain yleensä jossain vaiheessa alkaa junnaamaan ja tinttaamaan ja sitten on avutkin kuuroja sille. Samalla lailla nytkin kävi, mutta Heidi sai annettua sille kurinpalautuksen ja loppu meni taas mallikkaasti. Itselläni vain voimat ja toivo loppuu melkein siinä kohtaa, vaikka pitäisi jaksaa yrittää.

Oli kiva kuulla ratsastuksenopettajaltani, että minulla on oikeasti hyvä junnuhevonen. Sara ei anna ilmaiseksi mitään, mutta kyllä se osaa ratsastajan virheitäkin korjata. Yksi esimerkki onkin kun Sara tuli aika pohjaan muurille, oikeasti hankalaan paikkaan, niin S sai pelastettua tilanteen ja homma jatkui. Ja Sara on varma, ettei se lähde kiikuttamaan ratsastajaansa ympäri maneesia. On jotenkin itse niin fiiliksissa positiivisesta palautteesta, kun tuntui, että yhdessä vaiheessa sai vain negatiivista. Ilmottauduin maanantain kisoihinkin eilen, joten siitä toivon mukaan tulossa videota yms :) Pitäkää peukkuja pystyssä!