Kun into ei laannu

Olen tällä viikolla yrittänyt viettää Vilin kanssa mahdollisimman paljon aikaa. Vanhemmillani on viikon loma ja he ovat mökillä toisen koiramme kanssa. En halua Vilin tuntevan oloaan yksinäiseksi tai muutenkaan unohdetuksi, vaan olen halunnut osoittaa Vilin olevan yhtä tärkeä kuin ennenkin. Lenkkien lisäksi olen hypyttänytkin Viliä pitkien taukojen jälkeen. Vili hyppää todella hyvällä tekniikalla ja oikeasti rakastaa sitä puuhaa, harmillisesti ikä ja kunto vain alkavat painaa päälle. Kunnon kohotusta vain, niin eiköhän se sitten ole samassa vireessä kuin enneminkin ;) 

Aluksi hypyt oli todella energisiä ja Vilin tapaan liioittelua oli lievästi sanottuna :D Joistakin kuvista taas huomaa, etta aivakuin Vili makaisi esteiden päällä. Kyseiset kuvat ovat aikalailla loppupäästä, eli väsymys painoi päälle tai omasta syystäni esteille ei lähestytty tarpeeksi reippaasti. Vili on taas järkyttävällä karvanajolla, niinkuin aina tähän aikaan. Vili on hassu koira siitä, ettei oikein vaihda karvaansa, mutta syytä ei olla koskaan saatu tietoon ja kaiken maailman niksejä ollaan kokeiltu.

Hirveä hinku on ollut Sarankin kanssa päästä hyppäämään, mutta saa nähdä koska saan jonkun mukaani tallille ja ottamaan kuvia, nostelemaan puomeja jne. Nyt viikollakin olisin halunnut ja varmaan saanutkin kuvia ratsastuksesta, mutta kun vanhemmat ovat siellä mökillä, joudun kulkemaan skootterilla tallille... Noh, toivottavasti viimmeistään viikonloppuna saan tallilta jotain materiaalia :) Jos jotain lukijaa kiinnostaa tulla kuvaamaan, niin ei tarvi kuin ottaa yhteyttä, meidän kyydissäkin pääsee tallille yms. Jos esimerkiksi tarvitsee harjoittelua kuvaamisen suhteen, niin täältä löytyisi harjoittelukohde ;)

Maanantaina olin tunnilla ja olin opetellut läksyni. Muistin laukka- ja ravipuomien välit, sekä olin opetellut Helppo C 1:2000 ohjelman ulkoa. Olin tunnilla yksin, niin oli kiva kun Heidi sai kaiken huomionsa kiinnittää meihin. Aluksi menimme kaikki askellajit läpi, pitkillä ohjilla ja päädyissä teimme ympyrät johtavalla ohjalla. Pitkillä suorilla piti liikettä saada eteen ja ylös. Herranjumala millaista liikettä sieltä tuli, pitäisi teille saada videotakin kyseisestä harjoituksesta. Vähän aluksi meinasi pelko korvata taidon, mutta kyllä sitä lopuksi pystyi rennosti menemään. Välillä on vaikeaa luottaa omaan tasapainoon ja siihen, ettei hevonen lähde käsistä. Jumppailun jälkeen otin ohjat käteen ja ravissa työstimme Saraa pyöreämmäksi ympyröillä ja teimme taivutuksia. Lopuksi menin vielä kyseisen kouluohjelman, että Heidi sai seurata ja katsoa mitkä ovat ongelmakohtamme ratsukkona kouluradoilla. Sain kehuja ja positiivista palautetta ratsastamista teistäni. Heidin lopullinen kommentti oli se, että minun pitäisi harjoitella "ajankulukseni" erilaisia ratoja ja mennä niitä ihan perustreeneissä. Se auttaisi varsinkin Saraa, saamaan voimaa ja kestävyyttä lisää. Aluksi S oli liikkunut hyvin ja "lennokkaasti", mutta ohjelman loppua kohden se oli väsynyt. S omistaa suhteellisen hyvän peruskunnon, mutta kouluohjelmissa kunnossa on parantamisen varaa. 

Olisin halunnut osallistua viikonlopun hallimestaruuksiin, mutta päätkinkin sen jättää suosiolla välistä. En ole kisannut koulua seuratasollakaan ollenkaan, vain harjoituskoulukilpailuissa olen Nummijärvellä Dimonassa ollut. Junioreiden luokkaan olisi kuulunut vastalaukat ja keskiravi, niin en millään olisi saanut niitä treenattua yms. sellaiseen kuntoon kisoja varten, kun olisin halunnut. Harjoitusta vain, niin eiköhän me tästä kehitytä :) Nyt pitäisi vain kisoihin päästä. 3.5. Kurikassa olisi seurakoulukilpailut, niin todennäköisesti sinne mennään, jos ei mitään ihmeellistä tule :) Kauhea into treenata Saran kanssa kokoajan, mutta eikö se vain ole hyvä asia?