Gratitude is peace

 Moni luulee tai on saanut sellaisen käsityksen, että olen maailman kiittämättömin lapsi ja isin pikku prinsessa. Sitä en kuitenkaan kiistä, ettenkö olisi äidin ja isin pikkuprinsessa, koska olen sitä. Mutten kuitenkaan ole todellakaan kiittämätön. En ole saanut mitään ilmaiseksi ja kaikesta mitä olen saanut, olen äärettömän onnellinen. Teidän tulisi kuitenkin muistaa se, että blogi ei ole koko totuus, eikä kerro ihmisestä läheskään kaikkea.

Oman hevosen saamiseksi olen tehnyt kaikkeni. Minulla oli noin vuoden ylläpidossa hevonen, jonka avulla sain todistettua vanhemmilleni, että hoidan hevosen kurinalaisesti joka päivä - mukisematta. Kun vanhemmat saatiin vakuutettua, sain oman hevosen. Äiti kerran sanoikin, että päivääkään ei ole tarvinnut katua, että minulle on hevonen ostettu. Motivaatio ratsastuksen ja varsinkin Saran suhtee kasvaa päivä päivältä ja tallilla kulutan mielelläni aikaa. Fakta on kuitenkin se, että en olisi ikinä pystynyt tähän ilman vanhempiani. Kirjoitankin tämän postauksen kunnioituksena ja yhtenä kiitollisuuden osoituksena vanhemmilleni. 

Äiti ja isä ovat kuljettaneet minua tallille. Äiti ja isä ovat tulleet kanssani klinikalle ja olleet tukenani vaikeimpina hetkinä. Jos olen esim. kipeä, ei äitiltä tarvitse edes kysyä menisikö hän puolestani tallille, se on ilmiselvä asia. Äiti on myös se, joka on ollut kilpailuissa taluttamassa Saraa ja kiltisti kuunnellut tiuskivaa ja jännittynyttä teiniä. Äiti ja isä ovat myös ne, jotka kysyvät tallilta tullessani miten meni ja mitä Saralle kuuluu. Äiti ja isä oikeasti tukevat minua harrastuksessani ja ovat osa sitä. En voisi toivoa parempaa tukea vanhemmiltani. En voisi olla kiitollisempi vanhemmilleni kaikesta, mitä he ovat minun ja Saran eteen tehneet. Ja sekin, että ratsastus ei ole vain minun harrastukseni, vaan se on myös heidän, koska he ovat tiukasti osa sitä. Ratsastus vaatii paljon aikaa ja vanhempani ovat käyttäneet paljon aikaansa tähän, vaikka varmasti olisi ollut monet kerrat houkuttavampaa vain sanoa ei ja tehdä omia asioita. Muistakaa olla kiitollisia kaikesta siitä, mitä teillä on. Vaikka olisikin kiitollinen, olisi se hyvä todeta joskus edes ääneen. Kiitos äiti ja isi.