Sara on kotiutunut todella hyvin ja äkkiä uuteen paikkaan. Sara on jo päässyt vaahtokylpyyn, mutta tällä viikolla olisi uuden kylvyn aika. En olisi uskonut, että tallin ilmastointikin vaikuttaa näin paljon. Saran silmät ovat kirkkaammat, eivätkä vuoda ja Saran keuhkot puhdistuvat hiljalleen. Jalatkin ovat lähteneet parantumaan todella hyvin, iho niissä meinaa vain olla kuivaa. Ostinkin niihin edellispäivänä kaupasta luomuhunajaa, jos sillä saisi niitä hoidettua.
Sara on nauttinut, kun se on kunnolla päässyt töihin ja päivittäinen ohjelma on vaihtelevaa. Kentällä olemme nyt ahkerasti treenannut takaosan väistämistä ja sen aikana ei saisi tulla tahtirikkoa. Käynnin temmon säilyttäminen on tärkeää ja Heidi osasikin antaa meille mukavan tehtävän. Tallin lähellä on peltotietä, jota pitkin olemme olleet taluttaen kävelemässä ja voi vitsit miten Sara onkaan nauttinut siitä. Sarasta näkee sellaisen elämänilon nyt ja Heidikin on sanonut, että se oikeasti tykkää tehdä töitä.
Eilen olimme maastolenkillä ja sielä vierähtikin yli kaksi tuntia. Oli todella mukava maasto ja eniten olen ylpeä siitä, kuinka Sara ei pelännyt edessä kulkevaa Vinskiä jolla oli kärryt. En tiedä onko Sara koskaan nähnyt kärryjä ja jos se on nähnyt kärry, niin niitä ei ole nähty ainakaan neljään vuoteen. 21.4 tuli Saran kanssa neljä vuotta täyteen. En ymmärrä mihin tämä aika oikein menee. Nyt on taas Takalaan saatu aika: pääsemme Saran jalan kontrolliin 12.5. Silloin selviää parhaiten miten tekee Saran kanssa, että saako jatkaa kuntouttamista raviin ja laukkaan, vai onko käveleminen vielä ainut vaihtoehto. Jos jalka ei millään meinaa parantua, on astuttaminenkin nähty vaihtoehtona, mutta sen nyt näkee klinikan jälkeen, tarvitseeko asiaa miettiä pidemmälle. Tottakai tärkein olisi se, että saisin vielä Sarasta treenikumppanin ja pääsisi edes välillä pyörähtämään valkoisten aitojen sisäpuolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti