It's all on you, so what you wanna do?

Sara on kotiutunut todella hyvin ja äkkiä uuteen paikkaan. Sara on jo päässyt vaahtokylpyyn, mutta tällä viikolla olisi uuden kylvyn aika. En olisi uskonut, että tallin ilmastointikin vaikuttaa näin paljon.  Saran silmät ovat kirkkaammat, eivätkä vuoda ja Saran keuhkot puhdistuvat hiljalleen. Jalatkin ovat lähteneet parantumaan todella hyvin, iho niissä meinaa vain olla kuivaa. Ostinkin niihin edellispäivänä kaupasta luomuhunajaa, jos sillä saisi niitä hoidettua. 

Sara on nauttinut, kun se on kunnolla päässyt töihin ja päivittäinen ohjelma on vaihtelevaa. Kentällä olemme nyt ahkerasti treenannut takaosan väistämistä ja sen aikana ei saisi tulla tahtirikkoa. Käynnin temmon säilyttäminen on tärkeää ja Heidi osasikin antaa meille mukavan tehtävän. Tallin lähellä on peltotietä, jota pitkin olemme olleet taluttaen kävelemässä ja voi vitsit miten Sara onkaan nauttinut siitä. Sarasta näkee sellaisen elämänilon nyt ja Heidikin on sanonut, että se oikeasti tykkää tehdä töitä. 

Eilen olimme maastolenkillä ja sielä vierähtikin yli kaksi tuntia. Oli todella mukava maasto ja eniten olen ylpeä siitä, kuinka Sara ei pelännyt edessä kulkevaa Vinskiä jolla oli kärryt. En tiedä onko Sara koskaan nähnyt kärryjä ja jos se on nähnyt kärry, niin niitä ei ole nähty ainakaan neljään vuoteen. 21.4 tuli Saran kanssa neljä vuotta täyteen. En ymmärrä mihin tämä aika oikein menee. Nyt on taas Takalaan saatu aika: pääsemme Saran jalan kontrolliin 12.5. Silloin selviää parhaiten miten tekee Saran kanssa, että saako jatkaa kuntouttamista raviin ja laukkaan, vai onko käveleminen vielä ainut vaihtoehto. Jos jalka ei millään meinaa parantua, on astuttaminenkin nähty vaihtoehtona, mutta sen nyt näkee klinikan jälkeen, tarvitseeko asiaa miettiä pidemmälle. Tottakai tärkein olisi se, että saisin vielä Sarasta treenikumppanin ja pääsisi edes välillä pyörähtämään valkoisten aitojen sisäpuolella.

Miksi?

Olemme jo kauan aikaan äidin kanssa miettineet, että Sara muuttaa ainakin kesäksi muualle asumaan. Siihen on monta syytä ja nyt saattekin kattavan vastauksen miksi Sara muuttaa. Kuten moni tietääkin, että Sara on ollut sairaslomalla jo puolivuotta. Sairasloma ei ole vieläkään ohitse ja klinikkakäyntejä on vielä edessä. Moni tietää myös varmasti sen, ettei raha kasva puussa. Kaikista suurin syy Saran muuttoon on se, että säästämme kuukaudessa yli 100e tallivuokrassa, sekä säästämme myös matkakuluissa paljon. Kainastolle on meiltä matkaa arvioltaan 8 kilometriä, mutta nykyiselle tallipaikalle matkaa on vain kilometri, joten pääsemme äidin kanssa vaikka kävellen tallille. 

Muut syyt ovat lähinnä muuton tuomia plussia, koska olemme kyllä viihtyneet Kainastolla. Raha on kuitenkin se kaikista suurin ja päällimmäisin syy. Varsinkin, koska emme tiedä kuinka kauan Saran täytyy olla vielä sairaslomalla vai paraneeko se sittenkään koskaan. Sara asuu nykyään Repolan tallilla. Repolassa on varsomiskarsina, joten saan toteuttaa suunnitelma B:n eli astuttaa Saran, jos jalkaa ei saadakaan parannettua. Repolassa on muutenkin älyttömän hienot puitteet esim. talli on lämmitetty, pesukarsina, lantaa ei kärrätä lantalaan kottikärryillä, vaan siihen on oma luukkunsa lattiassa. Kaiken lisäksi kenttää vielä muutetaan (vaikka se on nytkin jo hyvä) ja siihen tulee kivituhka pohjaksi. Kivituhka on todella hyväksi Saran jalalle, joten se tukee Saran parantumistakin. 

Kaikkein parasta tässä on kuitenkin se, että Heidi saa kotitallille tulla valmentamaan, eikä Sara joudu matkustamaan Heidin perässä. Heidi pystyy kotona aluksi pitämään meille tunteja, jossa mennään vain käyntiä ja saadaan käyntiä parannettua yms. Sitten kun Saralla saa mennä normaalisti, on esim. käyntityöskentely jo hyvää ja se auttaa edistymistä Saran kunnon suhteen. Heidi on ihminen, joka valmentaa rakkaudella, mutta Repolan omistaja Hanne on ihminen, joka pitää tallia rakkaudella. Ei ole siis epäilystäkään, etteikö Hanne soittaisi jos Saran jalassa on muutoksia tms. Sara pääsee hoitoon, missä sitä varmasti hoidetaan ja soitetaan mahdollisista muutoksista. Voin olla hyvillä mielin kotona, ettei tarvitse murhetia millainen tilanne tallilla on. 

Repolan lähellä sijaitsee myös ravirata, joten pääsemme sinne menemään myös. Lähellä on myös maastomahdollisuuksia, joten pääsemme todella monipuolisesti Saran kanssa tekemään kaikkea. Talvella pääsemme viilettämään pelloilla ja kesällä Saralla on vähintään puoli hehtaaria laiduntilaa käytössään. Kainastolla oli myös laiduntilaa, mutta siellä loppuu syöminen niin äkkiä kesken, koska hevosia on paljon. Nyt Saralle riittää ainakin paljon syötävää kesäksi ja uskon, että Sara nauttii siitä. 

Nyt kun Sara ei vielä ole treenissä, niin Repolasta löytyy kyllä ratsastettavia, joilla saan mennä :) Tauko ei tule missään nimessä kyseeseen, ainakaan muiden mielestä. Saan kavereidenkin hevosia lainata, mikä on kyllä hieno asia.

Suuria päätöksiä

Nyt se päivä sitten koitti, nimittäin Saran muutto. Kyllä, Sara vaihtoi tallipaikkaa. Kerron kattavasti seuraavassa postauksessa syitä siihen miksi Sara muutti, mutta kyseessä ei ollut mikään riitaisa yms muutto, vaan ihan puhtaasti on kysymys ns. politiikasta minkä avulla Sara saadaan varmasti kuntoon ja kukkarokin kestää sen. Olemme jo melkein puolivuotta puhuneet siitä, että Sara muuttaa ainakin kesäksi muualle. Nyt se asia kuitenkin varmistui, mutta nyt ollaan mietitty sitä, että jäisikö Sara pysyvästi asumaan.

Viime viikonloppuna vein jo ensimmäisiä tavaroita uuteen talliin ja sunnuntaina isä tuli poraamaan suitsitelineitä, sekä koukkuja kaappiin. Maanantaina vein viimeisiä tavaroita mm. ruokajutut. Tänään oli vain enää hevosen muutto. Kaikki sujui hyvin ja muuttoa oli odotettu kuin kuuta nousevaa. Muuttopäivänä ei kuitenkaan ongelmilta säästytty, sillä neiti päätti ettei muuten koppihin mene. Sara on kuitenkin saanut omistajakseen yhtä jääräpäisen, joten Sara joutui tyytymään kohtaloonsa ja mennä koppiin. Uudessa tallissa Sara rupesi vain tyytyväisenä syömään, eikä edes ihmetellytkään uutta paikkaa.

Sara muutti Repolan talliin. Repolan talli on meiltä kotoa lyhyen matkan päässä ja Repolan läheisyydessä sijaitsee mm. ravirata, jota on vapaasti meidän käytössämme (toki olettaen, että osaamme raviradan säännöt). Repolan tallin facebook -sivuille pääset tästä tutustumaan. Huomenna klo 17.30 meillä on Saran kanssa Heidin valmennus, jonka jälkeen Sara pääsee kunnon pesulle. Meillä on nyt aluksi vain käyntityöskentelyyn liittyviä valmennuksia, mikä auttaa sitten tulevaisuudessa kun saa aloittaa kuntouttamisen. On ainakin käynti silloin sitten hyvällä mallilla.

Saran muutto

Eilen en vielä viittinyt kirjoitella, koska olin eilen todella väsynyt, että en olisi varmaan saanut luettavaa tekstiä aikaiseksi. Menin Jonille torstaina ja lähdin sunnuntaina, joskus 20 yli 10 ajelemaan Kauhajoelle. Ajoin siis torstaina Jonille skopolla ja sillä sitten huristeltiinkin Teuvalla joka päivä. Aijon kyllä mennä joku muukin kerta uudestaan, oli kiva kun pääsi joka paikkaan helposti.

Olin kotona suunnilleen 11 maissa. Iskä teki hienosäätöjä vielä auton ulkonäköön, joten mulla oli tunti aikaa vielä ennenkö tallille lähdettiin. Päätin katsoa odotellessani McLeodin tyttärien uusimman jakson, joka oli tullut yle areenaan. Vaikka sarjan näkisi myös televisiosta, niin mielummin katson sen silloin kun haluan netistä. Iskä tuli vähä ennen 12 sisälle, niin ruvettiin vaihtamaan vaatteita ja kantamaan kotona olevia varusteita, mitä olen puhdistanut viikon aikana. Tallille kun päästiin hain Saran sisälle, kun äiti ja iskä kantoivat varusteita. Laitettiin äitin kanssa Saraa valmiiksi ja lähdettiin sitten matkaan. Iskä tuli mukaan kävellen, koska en muista reittiä ulkoa ja on se hyvä muutenkin olla joku mukana kun joutuu pidemmän matkan mennä. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, vaikka olisi kuinka luottavainen hevosensa suhteen.

Matkaa iskän mukaan oli jotain 10 kilometriä ja aikaa matkaan kului suunnilleen kaksi tuntia. Matkan sää vaihteli: välillä aurinko paahtoi kuumana, että tuntui tukehtuvansa ja välillä taas oli pilvistä, viileän tuulen kera. Vähä puolen matkan jälkeen alkoi jaloissa tuntua - taisi olla virhe laittaa ratsastussaappaat pitkästä aikaa noin pitkälle matkalle. Jotkut varmaan osaavat kuvitella kuinka kipeiltä mun jalat tuntuivat kun saavuttiin määränpäähän ja miltä käveleminen tuntui. Matka sujui todella hyvin, kun ajattelee millainen lähtökohta oli. Saralla ei olla käyty tosi pitkään maastossa ja se on ollut jo kauan kävelytysliikunnalla. Siitä huolimatta Sara ei edes harkinnut matkan aikana spurtteja, eikä muutenkaan hölmöillyt mitenkään normaalista poikkeavasti. Tottakai matkan aikana oli vähän jännittäviä asioita, kuten talon pihassa keskellä nurmikkoa oleva lautasantenni. Kuitenkin outoja asioita vain vähä kyttäiltiin, kierrettiin kauempaa, säpsähdettiin tai otettiin vain muutama nopeampi askel. On se Sara vaan niin huippu! Autojen ja mopojen kanssa ei ollut ongelmaa. Asuntoauton ohittaessa piti vain jähmettyä ja auton perässä olevia kärryjä piti vähän ihmetellä. Onneksi oli viisaita ihmisiä liikenteessä ja osasivat hidastaa kohdallamme, kiitos siis heille, että turvasivat matkaa toimimalla fiksusti! :)

Olimme määränpäässämme joskus klo. 14:00. Iskä otti Saran, että pääsen selästä pois, vaihtamaan kengät ja juomaan. Riisuimme Saran varusteet suitsia lukuunottamatta ja äiti kävelytti sitä hetken aikaa ulkokentällä. Odotimme Joonaa, että saisimme tietää minne laitamme Saran ja kaikki tavarat. Joona ei vastannut puhelimeen, mutta saapui kuitenkin piakkoin paikalle. Jätettiin Sara pihassa olevaan hiekkatarhaan odottamaan, että Tommi tulee raveista, niin sitten Sara siirrettäisiin vihreälle muiden kanssa. Saran katsellessaan ympärille vietiin tavaroita paikoilleen ja sen jälkeen lähdettiin kotia. Äiti halusi tulla vielä illalla katsomaan Saraa, joten joskus seitsemältä mentiinkin tallille. Otettiin mukaan maalarin teippiä ja tussi, jotta saadaan kirjoitella missä on Saran tavaroita jne. Käytiin antamassa Saralle myös väkirehut, annoin mitallisen elektrolyyttiä, 0,5 dl Chiaa ja mukillisen mysliä. Otin Saralle väliaikaiseksi myslimitaksi mukin, joka on n. 3 dl, koska pitäisi ostaa nappo, mutta kaupat oli jo kiinni sunnuntaina. Napon lisäksi pitäisi ostaa vielä kori suojille, sekä ilta- ja aamurehusangot. Sara tykkäs Chiasta tosi paljon ja nuoli aiva kipon, se on tosi hyvä juttu, niin tietää, että se varmasti syö MSM ja elektrolyytit myös. Tulehduskipulääkekuurin jälkeen Sara on ollut vähän epäileväinen ja nirso jauheiden kanssa. Sara laiduntaa nyt tyytyväisenä isolla laitumella kolmen muun hevosen kanssa ja on aivakuin kotonaan :) Löydettiin Saran oikeasta etujalasta haava kavion yläpuolelta, jalan takaa. Uskon, että haava paranee kun sitä vain hoitaa ja putsailee. Vähän ilkeän näköinen se oli mutta eiköhän se siitä. Sinne Sara jäi tyytyväisenä uuteen paikkaan ja uskon, että sillä on hyvä olla kun on paljon heppoja ympärillä :) Tosi kiva kun Sara ei ollenkaan ollut hätääntynyt tai mitään, mutta tallia se silti pelkäs. Talli oli jotenkin kauhia paikka ja oli liian erilaisia ääniä verrattuna edelliseen :D Kyllä se tallissakin tottuu pikkuhiljaa olemaan kun siellä joutuu olemaan.

Ajattelin, etten julkaise tätä postausta, koska mulla ei ole vielä kuvia ja julkaisen tämän sitten vasta kun käyn tänään tallilla, niin saan kuviakin. Mutta sitten tulin siihen tulokseen, että julkaisen tämän jo nyt, niin teen toisen postauksen myöhemmin Saran voinnista ja ratsastuksesta kuvien kera :) Ja varmaan muutenkin mennään tänään ostamaan noi puuttuvat jutut. Sara siis muutti Tommin tallille, Kainastolle maneesitallille :)  Tykkää varmaan kun saa talvisin taas tallustella maneesissa, kuten on varmaan melkein koko ikänsä Oulun alueella tallustellut. Päädyttiin muuttamaan Tommin tallille, koska ensinnäkin siellä oli tilaa ja muutenkin mun unelmana on ollut päästä maneesitallille. Ja Tommilla on muutenkin muutamia toimivia juttuja, mitkä on Saralle hyväksi, esimerkiksi ei ole vapaata heinää. Tuntuu, ettei se Saralle oikein sovi, koska se hyvin syö kaiken itseensä :D Muutenkin kiva, että enää ei tarvitse stressata mistään ja tietää, että Saralla on kaikki hyvin. Saralla saa nyt tälläviikolla ruveta ravailemaan ja seuraavalla viikolla laukkaamaan! Muutamia satoja metriä tosin kerralla, mutta kuitenkin parempaan suuntaan päin. Ajon kyllä varovasti aloittaa, en halua ottaa mitään riskejä ja ei mulla kiirekkään edes ole. Sitten kun Sara kunnossa on niin tarkoitus on ruveta valmentautumaan ja mennä muutamiin koulukisoihin mahdollisuuksien mukaan. Hyppäämisen unohdan nyt tyysti joksikin aikaa, varmuuden vuoksi. Mutta mä palailen postauksen parissa vielä luultavasti tänään, viimmeistään huomenna :) Lisään tähän muutaman kuvan mitä puhelimella otin.