Rutiinit auttavat

Torstaina olisi matka tiedossa klinikalle ja kaiken lisäksi muuton yhteydessä Sara meni traileriin huonosti. Sen takia sunnuntaista asti olen lastannut Saran joka päivä ja aijonkin lastata sen joka päivä torstaihin asti. Torstain jälkeen olisi tarkoitus lastata Sara pari kertaa viikossa, että saa pidettyä rutiinin ja tehtyä Saralle selväksi sen, että traileriin mennään silloin, kun joku niin vaatii.

Lauantaina ja sunnuntaina lastaukseen kului tunti. Sara ei pelännyt traileria tms, mutta se ilmiselvästi halusi vain ottaa naisesta mittaa. Sara haluaa vain päästä pälkähästä ja suomalaisittain yrittää kusettaa sen minkä kerkeää. Saralla on kuitenkin käynyt tuuri ja hän on onnistunut saamaan yhtä jääräpäisen akan omistajakseen. Maanantaina ei ollut tarkoitus lastata Saraa, mutta asiaan tuli positiivisessa mielessä muuttujia ja pääsinkin lastaamaan Saraa. Tarkkaa aikaa ei otettu, mutta lastaamiseen meni alle puolituntia. Kyllä se tästä vielä, pitää vaan saada hommaan rutiini takaisin. Kaikista parasta on kuitenkin se, että kun Sara on kopissa, saan itse mennä siirtämään väliseinän ja laittaa takapuomin kiinni. Onnistuu tulevaisuudessa yksinkin lähteminen kun neiti odottaa kiltisti, että laitan kaiken kiinni.

Tällä hetkellä tilanne on 3 - 0 ;)

Torstai jännittää aivan älyttömästi, koska sitten tosissaan saa tietää mitä Saran tulevaisuuden kanssa tehdään. Jääkö Sara lomalle kuinka kauaksi aikaa vai saako askellajeja kuntouttaa. Paljon enemmän Sara jo tarhassa riehuu, mutten silti uskalla ääneen positiivisia asioita sanoa, koska koskaan ei voi olla liian varovainen. Todennäköisesti palailen torstaina asiaan :)

Estekilpailut 12.8

Olimme Kurikassa 1-tason estekilpailuissa. Kisat jännitti paljon enemmän, mitä yleensä, koska tälläkertaa äiti ei ollut mukana. Pääsin Assun äidin kyydillä ja olimme kaveriporukan kesken matkassa. Emilia oli kuitenkin se, joka oli meitä Sarpan kanssa auttamassa :) Kisoihin lähteminen sisälti äärettömän paljon kaikkea häslinkiä, pitkästä aikaa S päätti ettei haluaisi lähteä ja olimme jo valmiiksi aikataulusta jäljessä. Pääsimme kuitenkin paikan päälle ja olimme hyvissä ajoin, kilpailutkin olivat onneksemme myöhässä.

Valmentajani Heidi oli meitä auttamassa ja neuvomassa. En kerinnyt vilkaista ratapiirrustuksiakaan, vaan Heidi opetti meille radan. Kun korkeuksia nostettiin kävimme Heidin ja Assun kanssa kävelemässä rataa. Rata oli mukava ja helppo muistaa. Ennen vuoroani näytin Saralle esteet missä oli lankut, mutta en huomannut näyttää 6 estettä, mikä sitten kostautui kieltona. Heidi kuitenkin mainitsi, että harmaa on vaikea väri hevoselle hahmottaa, mikä toi sitten myös oman osuuntensa kieltoon. Kielto ei kuitenkaan harmittanut kauheasti, koska vielä oli mahdollisuus 75cm saada puhtaasti. Emme päässeet seuraavaan vaiheeseen, mutta kokonaisuudessaan S meni hyvin.

75cm meni hyvin, kunnes pääsimme 4 esteelle. Tälläkertaa näytin 6 estettä ennen vuoroamme, joka sitten saattoi kostautua taas 4 esteen kieltoon. S meinasi ettei siitä voi mennä, olihan sitä nostettu. Kuitenkin S meni hyvin loppuradan, mutta tälläkertaa kielto jäi harmittamaan paljon, koska olimme menneet siitä jo aiemmin. Lopuksi vain tein kevyen loppuverryttelyn ja kävelin suurimmaksi osaksi. Ihan tyytyväinen olo jäi päivästä, koska saimme taas muutaman ihan onnistuneen radan alle. Tämän kauden tavoitteena onkin ollut vain kokeilla kilpailemista, että onko se meidän juttu ja haluanko tehdä sitä. S kuitenkin on koko ajan parempi, niin kouluratsastuksessa, kuin esteilläkin. Kokemusta vain lisää :)

Saraa saan kiittää kuvista ja Millaa videoista!

 Joissakin kuvissa on aivan järkyttäviä ilmeita, mutta älkää antako sen häiritä!

They don't know how special you are

Pääsimme Saran kanssa osittain kokeilemaan jotain uutta viime maanantaina. Nimittäin lähdimme trailerilla tallin ulkopuolelle valmennukseen. Jotkut saattavat kummaksua, ettenkö oikeasti ole koskaan ollut kotitallin ulkopuolella Saran kanssa valmennuksissa. Kuitenkin asia on loppujen lopuksi ihan looginen, miten olisin koskaan edes päässyt, jos hevosta ei olisi traileriin ennemmin edes saanut. Lähdimme kolmeksi kaverini luo estevalmennukseen, missä odotti tuttu ja turvallinen opettajani Heidi. 

Lämmittelimme kaikissa askellajeissa reippaalla hyvällä temmolla tehden ympyröitä. S ei kummemmin uudella kentällä mitään kytännyt, vähä vain ihmetteli ja saattoi esittää mielenkiintoa joitakin paikkoja kohtaan. Se ei kuitenkaan menoa haitannut ja S oli rennon oloinen ratsastaa. S vaikutti jopa olevan innoissaankin jonkin verran heti alusta asti. Aloitimme kunnon työskentelyn heti laukasta tehden voltteja kahdelle eri ympyrälle. Ulommaisella ympyrällä piti kevyessä istunnassa laukata eteen, pitempää laukkaa. Sisimmäisellä ympyrällä piti taas saada liikettä ylös ja istua satulassa tiiviisti tukien. Esteiden korkeus pidettiin kuitenkin niin pienenä (kun puomit nostettiin esteiksi), että saimme keskittyä erityisesti tempoon.

Kun olimme tullut ympyröitä, lisättiin tehtäväksi vielä ns. kahdeksikko/linjoja. MTehtävät onnistuivat kokonaisuudessaan hyvin, mutta unohdin aina pyytää kunnollista vaihtoa esteellä, niin S menetti tahdin ja sötkötti välillä menemään. Onneksi se ei kuitenkaan haitannut menoa ja sai vaihdettua aina loppujen lopuksi puhtaalle laukalle. Meillähän oli joskus ongelmana vaihdot, kun en saanut puhtaita vaihtoja syntymään ollenkaan. Kokonaisuudessaan jäi valmennuksesta oikeinkin hyvä mieli ja äitin sanoin ei voi kun todeta, että Heidi vain oikeasti osaa hommansa!

Kuvan piirroksen reitit eivät vastaa kirjaimellisesti oikeita reittejä, mutta ovat suuntaa-antavia ja piirros voi auttaa helpottamaan postauksen sisällön ymmärtämistä :)

Oli todella kuuma päivä yhtäkkiä, enkä ainakaan itse ollut osannut edes varautua siihen. Onneksi teimme kuitenkin tehtäviä vuoroitellen, niin ei tarvinnut kokoajan olla menossa, vaan sai hengähtää hevosen kanssa hetken ja juoda sen minkä kerkesi. S pääsi suihkuun valmennuksen jälkeen ja matka kotiin alkoi. Nellille kiitokset kuvista :) Hyvillä mielin sain lähteä Kurikan kisoihin, jossa hyppäsimme 65cm ja 75cm.

Hevoselle kiitoksia hyvästä työstä :)

Suunnitelmiamme

Viime torstaina lainasimme kaverini traileria ja kokeilimme lastata Saran siihen. Traileri oli erilainen, siinä saa avattua lastaussillan sivuillekin "seinät", joten Saran pystyy lastaamaan sinne ihan missä vain ja se oli rennon oloinen siellä. Vähän se ihmetteli kun sinne ei kävellä suoraan, vaan ns. vinoon. Syy siihen miksi edes kokeilimme lastata Saraa kyseiseen traileriin, johtuu taas toisesta kaveristani. Assu pyysi meitä Saran kanssa mukaansa Kurikkaa 1-tason estekisoihin 12.8. Nyt kun Sara meni hyvin kyseiseen traileriin, voimme toteuttaa sen ja olemmekin nyt lähdössä Kurikaan porukalla.

14.8 olin alunperin ajatellut uhkarohkeana mennä Tuuriin hyppämään. Kuitenkin äidin kanssa tultiin siihen tulokseen, että sinne olisi turha mennä. Kilpailut olisivat meille tällähetkellä liian kovatasoiset, koska emme ole päässeet 2-tason estekilpailuihin kyytiongelmien takia. Kaikenlisäksi 14.8 on Karijoella 1-tason koulukilpailut, jonne olen ilmottautunut ja menemme starttaamaan Helpon C:n ohjelman. Uskon tehneeni oikean päätöksen, pääsemme kyllä joskus menemään vielä Tuurin kaltaisiin kilpailuihin, jos on kova halu päästä :) Tällähetkellä se ei kuitenkaan ole ajankohtaista. 

Kuvista huomaatte kuinka suloinen käkkäräpää S oli jonkin aikaa, kun olin saanut sykeröt purettua. 

Maastoilua

Kun olin ollut kaverini Eveliinan kanssa maastoilemassa Ponssella, niin saimme idean, että tulisin sinne kopilla Saran kanssa ja menisimme pitkälle maastolenkille. Ei kulunutkaan kauaa, koska viime lauantaina pakkasimme kamat kasaan ja lastasimme hevosen kyytiin. Matkaan lähteminen ei kestänyt kauaa ja hevonenkin oli alle viidessä minuutissa kopissa. Lähdin hyvin innostuneena matkaan, mutten kuitenkaan jännittyneenä. Tiesin kaiken sujuvan hyvin, koska lähdimme maastoilemaan porukalla, emmekä Saran kanssa kahdestaan. Maastoreiteillä ei myöskään ollut liikennettä tai mitään sellaista, mitä hevonen olisi voinut pelätä. Toki muutaman kerran piti metsäkanalintua säikähtää kun ne yhtäkkiä puskasta lensivät, mutta siinä säikähtää ihminenkin normaalisti. 

Tässä samalla voisinkin mainita ehkä viikon takaisesta maastolenkistämme kahdestaan Saran kanssa. Maasto sujui normaalisti kunnes tulimme yhteen kohtaan, missä tapaa olla koiria häkissä tien vieressä. Sara säikähti niitä hirvittävästi, kun ne yhtäkkiä tyhjästä pomppaa ja niitä on neljä. Muutamaan otteeseen yritin mennä niiden ohi, mutta tuloksena oli vain äkkikäännökset, pystyynnousemiset, pomppimiset.... Toisella kerralla sain Saran siitä melkein, mutta vain melkein. Jäikin harmittamaan etten yrittänyt enempää, mutten millään viitsinyt. Tuntui etten pysy kyydissä enää kolmannella kerralla, koska siinä oli pysyttelemistä kyydissä paljonkin... Pitkästä aikaa oli sellainen tunne, että oikeasti tipun. Kotia sitten mentiinkin ravin ja käynnin yhdistelmää.

Reissu oli todella onnistunut ja toteutammekin sen uudelleen joku päivä. Sara tykkäsi todella paljon, eikä energia, eikä kuntokaan loppunut. Teimme 2,5h lenkin, johon sisältyi ihanan pitkä laukkapätkä reipasta laukkaa. Sarakin nautti kun pääsi laukkaamaan pitkällä suoralla. Aluksi S oli vähän jännittynyt, koska olimmehan tulleet outoon paikkaan kopilla ja lähteneet maastoon. S kuitenkin onneksi rentoutui nopeasti ja loppujen lopuksi kävelin aina pitkillä ohjilla. S nyppii ohjia inhottavasti, niin pitkin ohjin oli paljon mukavampaa mennä. Oli kyllä niin ihana reissu!

Lastaaminen

Perjantaina isä tuli hakemaan minua tallilta ja ennen lähtöä lastasimme Saran pikaisesti. Eli hevonen vain koppiin, ovet kiinni ja hetken aikaa oleskeltiin siellä. Emme nyt menneet tekemään auton kanssa lenkkiä, koska olimme jo torstaina olleet ajelulla Saran kanssa. Isä otti videon perjantain lastauksesta, joten saatte nähdä miten se sujuu! Isä osasikin todella hyvin kuvata verrattuna äitiin, Isä saisinkin olla kuvaamassa meidän menoa useamminkin ;)

Perjantain lastaus sujui todella hyvin ja hevonen olikin minuutin sisällä kopissa. Itse mokasin muutamaan otteeseen, mutta se ei onneksi Saraa haitannut ja tuli pyydättäessä takaisin koppiin. Sara on opetettu siihen, että kun se menee sinne, voi taluttaja käydä laittamassa takaosan kiinni. Itse en tälläkertaa oikein onnistunut siinä, niin pyysikin isään sen lopuksi laittamaan. Sara peruutti sieltä pois, koska heinäverkko oli tiellä, eikä se "mahtunut" menemään kahdella ensimmäisellä kerralla loppuun asti. 

Sara lastataan siten, että taluttaja menee sen rinnalla koppiin, ei edellä. Saran annetaan ihmetellä ja tutkistella asiaa, jokaista askelta kiittäen ja taputtaen. Hevosta ei saa kuitenkaan katsoa silmiin ja on hyvä jos sille höpöttelee jotain. Videolla ei välttämättä oma puheeni kauheasti kuulunut. Jos hevonen peruuttaa, niin hevosen ei anneta mennä pois, mutta sen kanssa ei ruveta kuitenkaan vetokilpailuun. Se onkin asia, missä itselläni on vielä parantamisen varaa, muuten meneekin hyvin jo :)

Sprenger

Muistaakseni olen maininnut siitä, että valmentajani suositteli käyttööni rissakannuksia. Itselle tuli vähän sellainen fiilis, että eikai nyt ihan sellaisia aivan tarvita. Puhuinkin sitten Heidin kanssa kannuksista ja tulimme siihen päätökseen, että ostaisin ensin pitkät peruskannukset. Myöhemmin voisi ehkä rissoja katsoa, mutta katsotaan ensin miten näillä menee. Päädyimme näihin kannuksiin kokemattomuuteni takia, koska minulla oikeasti on vain perus pikkukannuksista kokemusta. Pikkukannuksista rissoihin siirtyminen olisi ollut liian suuri harppaus, niin aloitetaan vähän edes pienemmällä harppauksella. 

Hain kannukset tänään postista ja kyseessä on Sprenger Ultra fit -kannukset, jotka ovat 40mm pituiset. Nyt kun konkreettisesti näkee kannukset, ne ovat ihan hirvittävän pitkät! Kauhistuin aivan ja on sellainen olo, miten Sara koskaan menisi näillä ilman kiukuttelua... Se selviää vain kokeilemalla, mutta toisaalta odotan sitä kauhulla. Laadultaa kannuksien pitäisi olla hyvät tai ainakin uskon niin, koska Sprengerin kannukset ovat kyllä kehuttuja. Hintaa näille kannuksille tuli 29€ posteineen, harmittaakin kun nyt olisi -20% alennuskuponki Horzelle... Noh, ei voi mitään, pitää myöhemmin käyttää se sitten.

Lyhyesti mainitsen sen, että lastaaminen sujuu erinomaisesti! Tänään lastasin Saran itse, pihassa ja ilman apua :) Videota saatte lastauksesta, kunhan saan kameran ladattua ja muistan ottaa sen kuvaajan kera tallille. Päästäänkin kisoihin nyt muualle, sekä valmennuksiin tietenkin. Meidän kisakausi starttaa pääsiäisenä 6 päivä maanantaina kotitallillamme. Todennäköisesti menen 50-60cm, mutta sen näkee sitten vielä. 

Huippujuttuja!

Tiistaina ja tänään lastasimme Saraa Tommin kanssa. Tiistaina lastaus sujui ihan hyvin, ei kuitenkaan yhtä hyvin kuin pari viikkoa sitten. Hevosta piti aika paljon kannustaa ja rohkaista menemään koppiin. Ajoimme pihassa pienen pätkän, jonka aikana syötin hevoselle porkkanoita, juttelin ja silittelin. Kuljetus ei Saran kanssa ongelma ole ongelma, mutta haluamme hevoselle hyviä kokemuksia kaikesta traileriin liittyen.

Tänään lastaus sujui todella hyvin, hevonen menikin melkein heti sinne, raipalla piti kerran koskettaa ja niin oltiinkin trailerissa. Sen jälkeen menimme heittämään autolla pienen ehkä kilometrin lenkin. Tommi totesi Saran matkustava hyvin ja rauhassa, toki itse sen tiesinkin jo. Huomenna olisi taas lastausta vuorossa ja tälläkertaa pääsen itse puikkoihin! :) Saa nähdä mitä siitä tulee...

Nina Fagerström on tulossa tallillemme valmentamaan 18.-19.4. Vielä ei olla varmoja osallistumisestamme, eikä ole vielä osallistumisen suhteen ohjeita tullut, mutta eiköhän me olla menossa :) Lauantain estevalmennuksen peruin, koska lähden viikonlopuksi Vaasaan. Tulee niitä kertoja myöhemminkin! Toinen huippujuttu on nimittäin se, että ratsastuksen opettajani Heidi kokoaa kilpailutiimiä. Toivonkin pääseväni siihen Saran kanssa :) Olisi mahtavaa saada ammattilaisen neuvoja kisoissakin, tukea ja kisatiimin kanssa yhteisiä hienoja kokemuksia! Olen niin innoissani, että voisin vain pomppia :D Heti kun saan tietää asiasta enemmän jne. infoa kyllä teitäkin!

Pahoittelut kuvien tökeröstä taustasta! Muuten ovatkin onnistuneita kuvia :)

Kaikki kuvat © Janita K.

If you want it, take it

Sunnuntaina Janita tuli kuvaamaan meidän menoa. Aluksi Sara oli aivan hirvittävä, se oli tahmea kuin mikäkin ja tuntui, ettei mikään auttanut. Yritin heti jo käynnissä vaatia hevosen rehelliseksi, mutta hevonen suorastaan vain haistatti :D Päätin sitten mennä kaikki askellajit läpi suhteellisen lyhyesti. Sen jälkeen palasin "lähtöpisteeseen", taivuttelin hevosta ja vaadin sitä rehelliseksi. 

Lopuksi S olikin aiva jees, mutta jäi silti yllättävän tahmeaksi, verrattuna yleisesti sen ratsastettavuuteen. En tiedä alkaako auringon lämpö tehdä kaikesta tylsää ja haluaisi vain olla auringossa laiskottelemassa... Rehelliseksi en sitä kuitenkaan lopuksikaan saanut, mutta päätin lopettaa kun ihan muutama hyvä pätkä tuli. Ratsastan yleensä periaatteella, että kun menee hyvin lopetetaan siihen. 

Muutakin ilmoitettavaa teille on valmennuksien suhteen, lisää kuvia jne. mutta niitä saatte nähdä sitten seuraavassa postauksessa! :) Ei tule tästä liian pitkää ja saan apua postauksien pulaan. Tänään meillä on tunti taas, innolla kyllä odotan mitä Heidi on keksinyt! Viime maanantaina harjoittelimme vastalaukkaa valmistelevia tehtäviä. Emme siis tehneet vastalaukkaa, vain jotain suuntaa antavaa jumppaa. Hevonen oli silloin niin innoissaan, että sai kyllä hampaat irvessä pelätä mihin seuraavaksi joutuu :D 

Tarkoituksena oli, että olisin ratsastanut ulkona kentällä. Vaikka kenttä alkaa ollakin sula, niin en sinne raaskinutkaan mennä routakuoppien pelossa. Ei tiedä millainen pohja on, kun se on uusittu viime kesänä ja kukaan ei ole siellä mennyt. Toivottavasti se olisi pian kunnossa, niin saisi teille paljon useammin kuvia ihan perusratsastuksestakin. 

Tiistaina ja todennäköisesti myös torstaina ollaan lastailemassa Saraa Tommin kanssa :) Jos kaikki sujuu yhtä hyvin kuin viimmeksi, niin toivottavasti voitaisiin äidin kanssa jo pikkuhiljaa harjoitella, ettei tarvitsi Tommin apua. Kuitenkin kisojakin olisi kiva päästä kiertämään ja valmentautumaan. Saa kyllä olla ikuisesti kiitollinen Tommin korvaamattomasta avusta ja rautaisista hermoista!

Kaikki kuvat © Janita K