Sivut

torstai 23. heinäkuuta 2015

Maastoilua

Kun olin ollut kaverini Eveliinan kanssa maastoilemassa Ponssella, niin saimme idean, että tulisin sinne kopilla Saran kanssa ja menisimme pitkälle maastolenkille. Ei kulunutkaan kauaa, koska viime lauantaina pakkasimme kamat kasaan ja lastasimme hevosen kyytiin. Matkaan lähteminen ei kestänyt kauaa ja hevonenkin oli alle viidessä minuutissa kopissa. Lähdin hyvin innostuneena matkaan, mutten kuitenkaan jännittyneenä. Tiesin kaiken sujuvan hyvin, koska lähdimme maastoilemaan porukalla, emmekä Saran kanssa kahdestaan. Maastoreiteillä ei myöskään ollut liikennettä tai mitään sellaista, mitä hevonen olisi voinut pelätä. Toki muutaman kerran piti metsäkanalintua säikähtää kun ne yhtäkkiä puskasta lensivät, mutta siinä säikähtää ihminenkin normaalisti. 


Tässä samalla voisinkin mainita ehkä viikon takaisesta maastolenkistämme kahdestaan Saran kanssa. Maasto sujui normaalisti kunnes tulimme yhteen kohtaan, missä tapaa olla koiria häkissä tien vieressä. Sara säikähti niitä hirvittävästi, kun ne yhtäkkiä tyhjästä pomppaa ja niitä on neljä. Muutamaan otteeseen yritin mennä niiden ohi, mutta tuloksena oli vain äkkikäännökset, pystyynnousemiset, pomppimiset.... Toisella kerralla sain Saran siitä melkein, mutta vain melkein. Jäikin harmittamaan etten yrittänyt enempää, mutten millään viitsinyt. Tuntui etten pysy kyydissä enää kolmannella kerralla, koska siinä oli pysyttelemistä kyydissä paljonkin... Pitkästä aikaa oli sellainen tunne, että oikeasti tipun. Kotia sitten mentiinkin ravin ja käynnin yhdistelmää.


Reissu oli todella onnistunut ja toteutammekin sen uudelleen joku päivä. Sara tykkäsi todella paljon, eikä energia, eikä kuntokaan loppunut. Teimme 2,5h lenkin, johon sisältyi ihanan pitkä laukkapätkä reipasta laukkaa. Sarakin nautti kun pääsi laukkaamaan pitkällä suoralla. Aluksi S oli vähän jännittynyt, koska olimmehan tulleet outoon paikkaan kopilla ja lähteneet maastoon. S kuitenkin onneksi rentoutui nopeasti ja loppujen lopuksi kävelin aina pitkillä ohjilla. S nyppii ohjia inhottavasti, niin pitkin ohjin oli paljon mukavampaa mennä. Oli kyllä niin ihana reissu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti