Mitä mulle kuuluu? Oikeastaan hyvää, onhan mulla ihana poikaystävä ja maailman parhain hevonen. Siitä huolimatta oon ihan loppuun kulunut ja en tiedä mitä mun pitäisi tehdä. Mä voisin sanoa, että mulla ei oo kavereita. Ne vain esittää, eikä oikeasti piittaa mitään. Jos kerron niille miltä musta tuntuu, saan haukut et oon säälittävä ja haen sääliä, kun oon yksin. Jos ihmisellä on tosi paha olla ja kertoo siitä jollekkin, että saatais asia ratkaistuu niin haen vain sääliä? Mua ei kiinnosta melkein mikään ja oon ihan hirvittävän väsyny. Nukun joka yön vähintään 8 tuntia ja monena päivänä 3 tunnin päikkärit. Mä en jaksa enää miellyttää ihmisiä, joita ei ees mun seura kiinnosta. Nytkin oon vaan koulusta kotona, koska en vaan jaksanut olla koulussa. Nytki mun "kaverit" on menos subii ja mua ei oo ees harkittu pyytävän. Mua ei pyydetä mihinkään ja en jaksa ite pyytää ketää mihinkään, koska kaikilla on kokoaika jotaki. Mulle ei harkita ees järjestettävän aikaa. Musta vain tuntuu, että elän enää sillä ajatuksella, että voisin Jonin ja Sarpan kans vain muuttaa johonkin, löytäisin mulle aitoja ystäviä ja olisin mun elämään oikeasti tyytyväinen. Olkaa oikeesti tyytyväisiä, että teillä on ystäviä ja pitäkää niistä kiinni. Uskokaa pois, oon yrittänyt ratkaista tätä ongelmaa, mutta kaikki vaan kääntää selkänsä, vaikka kuinka yrittäisin. Ja ymmärrän jos kavereilla on menoja, mutta miten kaikilla voi olla joka päivä jotaki? ja nyt puhutaan reilusta kymmenestä henkilöstä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti