Tämänhetkisiä ajatuksia

Kaikki tietävät tai viimmeistään tietävät nyt, että Saran kanssa estevalmennukset ovat sujuneet suoraan sanottuna surkeasti. Jos valmentaja lykkää kaikki mahdolliset erikoisesteet maneesiin, on valmennus minun ja Saran osalta jo melkeimpä siinä. En aijo luovuttaa erikoisesteiden suhteen, päinvastoin: aijon Saran kanssa totutella niihin maastakäsin, niin että S lopettaisi niiden jännittämisen edes niiden lähellä ollessaan. Joonaksen valmennukset kestävät kaksi päivää, melkein aina lauantain ja sunnuntain. Lauantaina käsittääkseni tehdään enemmän tehtäviä ja hiotaan taktiikkaa, kun taas sunnuntaisin mennään enemmän ratoja jne. Erilaisista syistä olen aina joutunut menemään sunnuntaille, joten nyt seuraavalla kerralla aijon mennä lauantaina, oli tilanne mikä tahansa. Haluaisin mennä yhden estevalmennuksen ilman erikoisesteitä ja nähdä miten hommat sujuivat. Sarasta tuskin koskaan tulee aikaratsastushevosta tai ruusukehaita ylipäätänsä, mutta olisi se silti kiva estekisoissa käydä edes virkistysmielessä välillä. 

En ole suunnitellut tulevaa kisakauttani. Ajattelen rakentaa kisakauteni sitä mukaa, miten hommat jatkuvat käyntiin, minne kisoihin olisi mahdollista päästä jne. En kuitenkaan suunnittele asioita monta kuukautta aikaisemmin, vaikka se voisi ollakin hyvä asia. Haluan olla nyt realistinen ja elää Saran kanssa tässä hetkessä. Todennäköisesti kisakautemme tulee olemaan kuitenkin koulupainoitteinen, se riippuu siitä, milloin saan sen ahaa elämyksen, että nyt olemme valmiit kisoihin yrittämään tai milloin valmentajani ovat sitä mieltä. Siihen asti treenaamme Saran kanssa, vuodattaen verta, hikeä ja kyyneleitä. Periksi en tule antamaan, vaikka luovuttaminen kuullostaisikin helpolta vaihtoehdolta. Asia mikä saa jaksamaan, on se, miten paljon olen saanut jo aikaiseksi tämän hevosen kanssa. 

Haluaisin panostaa blogiin, että olisitte oikeasti selvillä kokoajan missä me Saran kanssa mennään, niin hyvässä kuin pahassakin mielessä. On kuitenkin erittäin hankalaa saada blogia päivitettyä ilman materiaalia. Henkilökohtaisesti en pidä postauksista joissa ei ole kuvia ollenkaan ja sen takia en niitä edes tänne oikeastaan tee. Toivottavasti saisin teille nyt materiaalia, niin saisitte uusia kuvia ja tuoretta tekstiä. Päätin teille kuitenkin tämän postauksen tehdä, että teillä on edes vähän hajua missä mennään. On vaikeaa koota ajatuksia mitä olen miettinyt, mutta valmentajani sanoin: "Palapelin palaset alkavat pikkuhiljaa loksahtaa paikoilleen".

Together we are strong <3

Omistanko härän?

Mulle ja Saralle kuuluu hyvää ja yhteistyö on sujunut hyvin. Lukuunottamatta eilistä hyppäämistä, kun hevoseen ei löytynyt kontrollia ja baanatti menemään kuin härkä. Oi kyllä, kuulit oikein. En eilen itse edes tunnistanut omaa hevostani, enkä tiennyt itkeäkkö vai nauraa :D Alkuverryttelyssä S oli reipas, mutta päätti välillä lähteä lujempaa tukka (ja pää) heiluen alhaalla. Kaikkein huvittavinta oli se, kun hyppäsin ympyrällä pystyä. S päätti ettei jatketa ympyrää oikealle, vaan lähdetään baanattelemaan vasemmalle ja hypätä mielikuvitusesteen yli kaikki jalat ilmassa.... Tietenkin sitä seurasi härkäloikka, pään alasvetäminen ja heiluttaminen. Kuski ei vain oikein ollut tyytyväinen sen kiljumisen ja pomppimisen jälkeen :D

Tänään oli tarkoitus Saran saada akupunktiota, mutta Ella oli unohtanut ostaa neuloja, joten toteutettiinkin ajatuksemme, mistä olemme puhuneet monia kuukausia sitten. Kanget on minulle täysin tuntematon juttu, ainakin melkein. Itselläni ei ainakaan ole siitä mitään kokemusta, enkä ole Sarallakaan niitä koskaan nähnyt. Ella ratsasti ensin Saran sen omilla suitsilla läpi, saadakseen heppaan vähän tuntumaan, että millainen heppa on kyseessä. Vaihdoimme sen jälkeen kanget ja Sara ei protestoinut yhtään. Ellan mukaan se tukeutui niihin hyvin ja pyrki liikkumaan enemmän itse eteen, kuin ennemmin. Kokeilin mielenkiinnosta vielä itse mennä kangilla, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ensin oli hankalaa hahmottaa miten ohjat tulee käteen, mutta sitten kun sen tajusi oli homma suhteellisen simppeli. Kanget ovatkin nyt ostoslistalla ja Ella suositteli jos niillä treenaisi muutaman kerran viikossa. Sara oli kyllä unelma ratsastaa kangilla ja niiden idea pääsee oikeuksiinsa. 

Never enough...

Mulla ei oo teille mitään materiaalia oikeastaan mihinkään liittyen, mitä oon lähaikoina tehnyt. Kuitenkin oon hirvittävän väsynyt, koulu stressaa ja aika ei riitä mihinkään. Harmittaa kun en kerennyt/saanut aikaiseksi lomallakaan mitään postauksia luonnoksiksi... Tässä teille kuitenkin muutaman vuoden takainen estevideo, missä tipuin ensimmäisiä kertoja elämässäni Saralta :D Samalla kertaa hyppäsin Saralla ensimmäistä kertaa 90cm ratana. Video on ollut youtubessa jo kauan aikaa, mutta muistaakseni en ole sitä blogin puolella jakanut :) Palailen paremmissa merkeissä kunhan saisin väsymystä pois ja aikaa tilalle! :)

What if I losted my crown?

Loma on jo oikeastaan ohi. Haikein mielin lomasta luovun, koska en oo osannut täysillä nauttia siitä. Oon ollut vailla motivaatiota ja kauhean väsynyt. Onneksi oon kuitenkin kerennyt näkemään joitakin kavereita: olin Essillä yks päivä ja Emilian kanssa oltiin maanantaina Seinäjoella. Nyt olisi tarkoitus vielä huomenna mennä elokuviin kunhan pääsen täältä Vaasasta :)

Aamupäivällä käytiin siivoamassa tallilla karsina ja laittamassa rehut, minkä jälkeen suunnattiin Vaasaan, kohti Tropiclandiaa. Täällä ollaan nytkin ja ollaan tähän mennessä keritty tekemään vaikka ja mitä. Saavuttuamme tänne suuntasimme melken heti kylpylään, sitten saimme kävellä hirmuisessa merituulessa silla yli kaupungille Rossoon syömään iiiiihanaa ruokaa ja sen jälkeen pelailimme hotellin alakerrassa ja nyt chillaillaan herkkujen kera täällä huoneella. 

Sen verran pitää perjantaista hehkuttaa, että Sara oli niin super pitkästä aikaa. Vihdoinkin rentoutui ja alkoi rullaamaan vaikeaankin suuntaan laukka ja liikettäkin löytyi. Alan pikkuhiljaa ajatella itseni enemmän kouluratsastajaksi, jos vaikka sen takia emme esteistä perusta XD hah...

Uusi valmentaja?

Yritän saada muutamia tiettyjä postauksia tehtyä, mutta aika on tällähetkellä vähän kortilla. Joten toivon vähän kärsivällisyyttä, postaukset saattavat viivästyä lähiaikoina :) Huonon valmennuksen jälkeen Saran kanssa on mennyt ihan hyvin ja odotankin huomista ratsastusta innolla. Pidin tänään Netalle tunnin ja eilen menin itsenäisesti maneesissa. Keskiviikkona S meni lopuksi niin hyvin, että pitkästä aikaa oli todella hyvä fiilis. Toivottavasti ulkokenttä olisi piakkoin hyvässä kunnossa, pääsisin valoisalla tallille ja saisin kuvaajan paikalle, niin saisin normitreeneistäkin materiaalia. Muistakaa heitellä niitä toiveita! :)

Kauhajoen Hevosurheilukeskukseen on tulossa uusi kouluvalmentaja, Kimmo Sulkala. Toki en tiedä vielä tarkkaa ajankohtaa milloin hän olisi tulossa. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman pian! Netistä löytyi erittäin vähän tietoa, paitsi kilpailutuloksia. Olisin kaivannut ihmisten tekemiä postauksia hänen valmennuksistaan jne, mutta eihän sitä kaikkea voi löytääkkään/saada. Onko joku teistä ollut Kimmon valmennuksessa? Olisi mahtavaa kuulla teidän mielipiteitä, millaisena valmentajana pidätte häntä :)

Redcat

Sunnuntain valmennus oli täys katastrofi, toki olisinko mitään muuta voinut edes odottaa, kun itse olin heti sillä fiiliksellä matkassa, että kaikki menee päin prinkkalaa. Tippunut en, mutta kieltoja tuli senkin edestä. Joonas yritti vakuuttaa, että ei tämä oikeasti sun syy oo, mutta äkkiä siinä nyt itteensä kaiken ottaa. Mä oon niin väsynyt yrittämään, voimat ei yksinkertaisesti riitä. Joten en aijo tehdä valmennuksesta postausta, se tuntuisi niin turhalta ja en oikeastaan materiaaliakaan saanut.

Sunnuntaina yritin sitten piristää itseäni ja yritin hukuttaa ajatukset. Tein itselleni uudet kynnet ja pelasin. Uudet kynnet ovat kyllä kivat, saa nähdä kauanko näillä viihdyn kunnes vaihdan lakkaukset :) 

Tänään olen menossa Emilian kanssa Seinäjoelle vähän shoppailemaan ja kuluttamaan aikaa, kun äiti on kokouksessa. Jos saisin kameran mukaan tai vähintään edes puhelimella otettuja kuvia, niin voisin sitten kertoa mitä siellä tehtiin :) Videotakin harkitsin, mutta en tiedä vielä... Kittiputki on rikki niin se hankaloittaa paljon asioita.

Vahinko on joskus onnenpotku

En muista koska viimmeksi olisi ollut niin huono päivä kun eilen. Lyhyesti sanottuna satula-auton tulemista jälleen lykättiin, Saran söi melkein verenimiä myrkkylätäkkö maneesissa (siihen ei olisi tarvinnut edes koskea, vain ohittaa, muttakun ei...) ja tallille ollut kyytiongelmia, kun kokoaika äiti ja iskä päättää johonkin mennä. 

Istuin eilen myös sääntökoulutuksessa kolme tuntia, ei se edes ollut niin paha kuin ajattelin ja nyt tietää edes jotain perusjuttuja säännöistä. Jään odottelemaankin postin kautta tulevaa laskua ja kun lasku on maksettu, on mullakin D-lupa (ent. aluelupa)! Alunperin en tälle kaudelle meinannut sitä hankkia, mutta sainkin sen vähän "vanhingossa", koska en tiennyt ettei enää tarvitse suorituksia, toki sen tilalle tuli paljon uusia juttuja. Suosittelen kyllä menemään koulutukseen jos siihen on mahdollisuus, koska asioita on muuttunut jne. niin pysyy ainakin kärryillä.

Mutta tässä teille vielä lupaamiani kuvia vanhojentansseista, tälläkertaa vuorossa ovat Joonan ja isän ottamat kuvat meistä :) Pitää vielä Fiinikuvalta vähän kysellä kuvia, että saako niitä ottaa vai pitääkö maksaa jne.

Kivoja nää salamilla otetut kuvat... xd