Nykäsen kouluvalmennus 8.7.

Olimme ensimmäistä kertaa Nykäsen Kallen kouluvalmennuksessa 8.7. Anna tuli silloin kanssani tallille ja saankin häntä kiittää kuvista. Vettä satoi valmennuksen aikana, mutta se ei haitannut lainkaan. 

Toisella pitkällä sivulla oli puomi uran sisäpuolella. Puomille piti tehdä väistö, ensin käynnissä ja myöhemmin ravissa. Puomin kohdalle tuli suoristus ja sen jälkeen väistö takaisin uralle. Päätyihin tehtiin isot ympyrät, missä piti saada hevonen venyttämään askelta. Toisella pitkällä sivulla oli kolmikaarinenkiemuraura, missä oli puomit. Puomien ympäri piti tehdä voltit, esim. oikeassa kierroksessa tehtiin ensin voltti vasemmalle, sitten oikealle ja taas vasemmalle. Tehtävät olivat todella kivoja, mutta kyllä vähän meinasi olla hukassa kun ei ole päässyt taas treenaamaan niin paljoa.  

Kokonaisuudessaan valmennus sujui hyvin, mutta loppujen lopuksi kuski, niinkuin ratsukin oli hyvin väsynyt. Teki välillä vähän tiukkaa, koska en muista koska viimeksi olisin ollut tunnin valmennuksessa. Eiköhän molempien kunto ja jaksaminen sitä kautta kehity. Ehdottomasti menen Nykäsen valmennuksiin uudelleen ja seuraava onkin nyt 11.8. Nykänen käy valmentamassa tallillamme kerran kuussa. 

I should have known from the start

Miksei meistä ole kuulunut yhtään mitään? Siinäpä vasta kysymys. Rehellisesti sanottuna olen keskittynyt elämään elämääni ja en nykyään ole koneella oikeastaan ollenkaan, ellei netflixin katsomista lasketa. Jälleen kerran elämäni on muuttunut, mutta tälläkertaa positiivisesti. Saran kanssa treenit sujuu ja olemmekin olleet nyt Nykäsen Kallen valmennuksissa kerran kuussa ja viikottain pyrin normaalisti Heidin silmän alle.

Olimme Saran kanssa myös Siltakorven Sannan kouluvalmennuksessa Niinisalossa ja yövyimmekin siellä. Valmennus oli hyvä ja reissu oli kokonaisuudessaan onnistunut. Sara meni koppiin hyvin, yö vieraassa tallissa oli sujunut rauhallisesti ja nätisti Sara jaksoi odottaa Lilliä seuraavana aamuna yksin tallissakin. Ajattelin Saran sekoavan uudessa paikassa kun ei ole reissannut pitkään aikaan, mutta jälleen sain epäillä turhaan.

Olen nykyään onnellisesti parisuhteessakin. Joten ymmärrettävästi viikonloput kuluu poikaystävän kanssa suurimmaksi osaksi. Kahdissa eri häissäkin olen käynyt, Siljan omissa ja veljeni omissa. Tällähetkellä olen kuumeessa kotona ja Saralla jo toinen lomaviikko menossa. Treeniin palaillaan kunhan olen itse taas kunnossa ja Sara on saatu kengitettyä (muutaman viikon aikana lähtenyt kaksi kenkää jo, kokeiltiin uutta kengittäjää huonoin tuloksin).

Palailen valmennuspostauksien kanssa seuraavilla kerroilla, kunhan kuume ei ole enää niin kova ja jaksan editoida videoita :)

All eyes on me

Lauantaina Sara oli reväyttänyt tms vasemman etujalkansa, että se oli täysin kolmijalkainen. Lauantaina sen jalka kylmättiin kahteen kertaan ja sunnuntaina sama juttu. Sunnuntaina todettiin se kyllä jo ravissa puhtaaksi, mikä oli hyvin hämmentävää. Tänään sitten ratsastin sillä käyntiä suurimaksi osaksi, vähän ravailin ja kokeilin onko laukka puhdas. Sara päätti ottaa muutaman päivän sairasloma taas, mutta jää kyllä mysteeriksi taas mikä oli. Lauantaina olin kuitenkin juuri silloin käynyt hoitamassa Saran kun tapaturma (tai mikä nyt olikaan) oli sattunut. Olin tallilla 13-14 aikaan ja Hanne oli 12 aikaan käynyt tarkistamassa hevosten kunnon, joten Sara on telonut itsensä tunnissa tai parissa.

Ostin Saralle nyt Prestigen Top Dressage satulan. Vahingossa kokeilin sitä kun se oli kaverilla kokeilussa ja se sattui Saralle vielä sopimaan täydellisesti. Tiesin satulan hankinnan olevan kesällä ajankohtaista, mutta tämä tuli aika äkkiä. Onneksi saan maksaa satulan osissa, niin saan omasta palkasta sen maksettua. Nyt alkaa vain Saran kahden satulan myyntirumba.

Yleisesti Sara on ollut nyt todella hyvä ratsastaa, se tekee heti alusta asti töitä, liikkuu rentona ja reippaammin kuin koskaan ennen. Olen yrittänyt pitää työskentelyn sille mielekkäänä esim. käynyt loppukäyntejä maastossa, tehnyt erilaisia tehtäviä kentällä ja maastoillutkin. Pitäisi saada pitkästä aikaa videota ratsastuksesta, mutta sen näkee koska se onnistuu.

Got a lotta people tryna drain me of this energy

Kauhea kiire on vienyt veronsa ja blogi on yksi asia minkä suhteen olen joutunut vähentämään huomiota. Lauantaina on vihdoinkin minun ylioppilasjuhlat, joiden jälkeen saa alkaa hengittää. Maanantaina alkaa työt ja toivon sen auttavan saamaan takaisin arkeen rytmin. Juhlia varten on vielä paljo tekemistä, mutta paljon on saatu myös tehtyä.

Sara on kuitenkin asia mistä kiireen takia ei voi tinkiä. Olin Saralla Heidin valmennuksessa lauantaina ja maanantaina, sekä äiti meni Saran kanssa sunnuntaina. Valmennukset menivät hyvin ja Sara toimi äidinkin kanssa hyvin. Sarasta huomasi heti, kuinka se herätti sisäisen ratsastuskouluhevosensa henkiin. Ajattelin, että maanantain valmennus voi aluksi mennä huonosti, koska toisen ratsastajan jälkeen yleensä palautetaan ns. omat asetukset. Mitään ongelmaa ei ollutkaan, Sara meni heti alusta asti reippaasti ja letkeästi. Sarasta on niin ihana huomata kuinka paljon se tykkää tehdä töitä, sen motivaatio pitää vain saada nyt pidettyä yllä ja tehdä erilaisia tehtäviä eri päivinä. Vaihtelevuus on nyt se avainjuttu.

Seuraavalla viikolla saan toisenkin hevosen liikutettavakseni, joten voin vain kuvitella kuinka väsynyt tulen olemaan. Kun työt alkavat on se aluksi mielettömän rankkaa. Ei ole tottunut siihen, että joutuu olemaan koko päivän pihalla ja siihen kun lisää kuumuuden ja kaksi liikutettavaa... Ainakin on tekemistä, ei tarvitse tekemisen puutteesta valittaa. Kivaa päästä taas pitkästä aikaa ratsastamaan Fionaa.

Sofialle kiitos kuvista!

Let's talk about all the good things

Tällä viikolla olen mennyt itsenäisesti työskennellen Saran kanssa ravissa ja käynnissä. Vapaankin annoin Saralle torstaina. Päivät ovat menneet vaihtelevasti, välillä on rankempia päiviä ja välillä on taas kevyempiä. Sarasta huomaa sen, että se on saanut olla kauan sairaslomalla ja ei ole joutunut sen kummemmin töitä tekemään. Sara ei jaksa työskennellä kauaa ja yrittääkin luistaa hommista menemällä mukamas nätisti, vaikkei todellisuudessa niin tee. Huomaa kyllä, että vaikka on yrittänyt omaa kuntoa pitää yllä, on harjoitusravissa oleminen rankkaa. Aikaa vain ja treeniä + palautumista, niin eiköhän se Saran (ja minunkin) kunto nouse ja saadaan Sarakin rehelliseksi. 

Huomenna olisi tarkoitus ottaa Saran kanssa ylioppilaskuvia, vähän pelottaa jo etukäteen mitä siitä tulee. Sara on onneksi kuitenkin kuvauksellinen ja hallittee poseeraamisen, mutta ei sitä koskaan voi tietää millä kaviolla neiti aamulla nousee.

Lauantaina, sunnuntaina ja todennäköisesti myös maanantaina on Heidin valmennuksia joihin osallistumme Saran kanssa. Tarkoituksena olisi kuitenkin, että äiti menisi Saralla tunnille sunnuntaina. 

What's your type?

Tiedättekö sen tunteen, kun kaiken tapahtuneen jälkeen voi jo vähän hengittää ja tuntee olonsa vihdoin onnelliseksi. Lauantai oli sellainen päivä. Olimme Saran kanssa Heidin valmennuksessa ja työskentelimme ravissa tehtäviä (kolmikaarista kiemurauraa, johon liitettiin voltteja). Yhdessa vaiheessa Sara vain hoksasi, että nyt tehdään taas hommia ja palaset vain loksahtivat paikoilleen. Sara oli juuri sellainen kuin se oli ennen pitkää sairaslomaa. Sara on niin miellyttävä ratsastaa kun saa sen tajuamaan, että nyt tehdään töitä. Siinä vaiheessa tuli sellainen fiilis, että vitsit kun työskentelyä onkin ollut ikävä ja Sara on juuri oikeanlainen hevonen minulle. Lopuksi laukkasimme kaksi volttia ja Sarasta näki kuinka se nautti. Sarasta on nyt nähnyt kuinka sillä on ollut ikävä tehdä töitä ja näyttää mihin siitä on. Itkuhan siinä tuli lopuksi, kun Sara on niin hieno hevonen ja pitkä matka ollaan taas tähän pisteeseen menty. En kyllä muista koska viimeksi olisin ollut niin onnellinen, että olisin ruvennut itkemään. Kyllä tämä tästä, ainakin toivottavasti.

Don't let me down

Saran ensimmäinen viikko klinikan jälkeen on mennyt seuraavanlaisesti: joka toinen päivä kentällä käyntityöskentelyä + 2min ravia ja joka toinen päivä maastakäsin peltotiellä kävelyä. Suunnitelma on tehty sen takia, ettei aloiteta liian rankasti yhtäkkiä. Olen myös tarkkaillut Saran sykettä stetoskoopilla (ennen ja jälkeen liikutuksen). Näin pystytään seuraamaan Saran kuntoutumista ja palautumista rasituksesta.

Sara pääsi viime viikolla heti klinikan jälkeen laitumellekin. Päätin silloin odottaa edes siihen asti kun jalka olisi ultrattu. Ei tarvinnut murehtia, että Sara rikkoisi jalkansa laitumelle päästessään, koska silloin ei voinut tietää onko se täysin terve vai ei. Kaikin mahdollisin tavoin pyrin silloin kuitenkin riskit pienentää minimiin. Sara on nauttinut kun on päässyt laitumelle. Lilli ja Sara ovat aivan erottamattomat ystävykset, mikä on hyvä asia, koska meidän on helppo Siljan kanssa lähteä hevosten kanssa maneesille talvella tarvittaessa.

Kuntoutan Saraa nyt hiljalleen, esteitä Sara ei kuitenkaan varmaan vuoteen ainakaan näe. Voin todennäköisesti hypätä joskus tulevaisuudessa Saralla, mutta koska kiinnostukseni on täysin koulupuolella, niin miksi kiirehtiä esteiden suhteen. Olisi vain mukavaa saada esteet jossain vaiheessa virkistykseksi mukaan. Oej tulee kylmätä huolellisemmin aina ratsastuksen jälkeen, mutta se tulee jo niin rutiinilla ettei sitä edes huomaa. Mielellään tallillakin käy kun on hyvä porukka ja matka on lyhyt. Saatan joskus käydä useammankin kerran päivässä tallilla.