Hymyilevä kuski

Tiistaina oli tarkoitus, että olisi ollut estetunti, mihin olisin osallistunut. Tiistain tunnit melkein kaikki kuitenkin peruttiin. Päätin hypätä itsenäisesti, koska viikolla muuten siihen ei olisi ollut välttämättä mahdollisuutta. Kentällä oli valmiina kolme estettä, niin en lähtenyt niitä raahaamaan minnekkään vaan hyppäsin niitä. Äiti teki yhdestä esteestä pienen ristikon, yhdessä oli laukkapuomit ja kolmannessa taas ravipuomit. Lämmittelin puomien avulla ja otin muutaman hypyn ristikolle.

Kun olin lämmitellyt mielestäni tarpeeksi, nosti äiti puomeistakin esteet. Hyppäsin kolmea estettä ratana. Sara kielsi kerran yhdelle esteelle, joka oli korkeampi kuin kaksi muuta. Korkeus ei kuitenkaan ollut syy, vaan se, että ns. en ratsastanut ja oma fiilis oli sellainen ettei me tuosta yli mennä. Kiellon jälkeen ajattelin, että ei me voida lopettaa, ennenkuin este on edes kerran ylitetty. Kun lähestyimme estettä uudelleen muistin ratsastaa. Tuin pohkeella loppuun asti ja istuin satulassa niin kauan, kunnes S lähti hyppyyn ja menin sitten mukana. Sen jälkeen S toimi erittäin hyvin esteillä, se oli reipas ja itse osasin ratsastaa ja yritin korjata virheitäni. 

Kuvista sitä ei valitettavasti huomaa, että oli ihan mielettömän kivaa hypätä. Hymy ja nauru oli herkässä ja kaikki tuntui pitkästä aikaa toimivan. Näillä mielillä kun voisi hypätä kisoissakin! Esteiden korkeus jäi kuitenkin suhteellisen pieneksi, yritän saada Saralle ratatreeniä aluksi pienemmillä, kun esteillä kunto saattaa herkästi vielä lopahtaa. Kuvista huomaa tiettyjä virheitä, joita huomaa esteillä ainakin varsin hyvin. Ajattelinkin seuraavassa postauksessa analysoida vähän omia virheitäni :) 

Kaikki kuvat on ottanut Nelli