Estekilpailut 14.5.

14.5. olimme JARA:n järjestämissä 1-tason estekilpailuissa Jalasjärvellä. Edellinen päivä ennen kisoja oli lastaamisen suhteen täysi katastrofi ja heitin melkein kirveen nurkkaan - oli erittäin lähellä etten perunut koko kisoihin menemistä. Tommi kuitenkin lupasi tulla aamulla lastaamaan Saran, niin en sen kummemmin ottanut siitä stressiä. Muutenkin nämä kilpailut stressasivat paljon vähemmän, kuin edelliset Alavuden kilpailut. Tommi sai suhteellisen nopeasti Saran koppiin ja pääsimme juuri aikataulun mukaan lähtemäänkin tallilta. Matka sujui hyvin ja saimme hyvän parkkipaikan kilpailupaikalta. Matkalla olin soittanut puhelun ja jälki-ilmottautunut Saran kanssa 3 luokkaan, eli 70-80cm. En osaa oikeastaan sanoa miksi siihen ilmottauduin, jotenkin oli hyvä fiilis asian suhteen.

Meillä oli hyvin aikaa käydä ilmottautumassa, sekä opetella rata ja kävellä sitä.  Rata oli suhteellisen helppo, mutta radasta olisi voinut saada vaikean, jos olisi ratsastanut kauhean pienet tiet. Onneksi luokka 2 ja 3 oli sama rata, 3 luokassa oli laitettu vain 4/9 esteen perään toinen ja siitä tuli sarja. Eli mitään uutta muistettavaa ei ollut. Sateiden takia joka paikka oli aivan kurassa ja verryttelyt tehtiin maneesissa ryhmissä. Päätin ottaa ensimmäisessä verryttelyssä n. kolme hyppyä kummallekin verryttelyesteelle, jos hypyt menisivät hyvin. Hypyt menivätkin, juuri nyt en muista tuliko 50-60cm verryttelyssä hyppyjä kuinka pohjaan vai tuliko ollenkaan. 

Kun oli vuoroni mennä 50-60cm rata, ei juurikaan jännittänyt. Rata meni muutenkin todella hyvin, Sara vain kaahasi liian lujaa (toisaalta se ei niin siltä näyttänyt ainakaan videolla) ja hoin mielessäni vain jarruja. Ei S käsistä lähtenyt tms. se vain meni liian lujaa ja enimmäkseen juoksi esteiden yli, kuin olisi hypännyt ne paremmin. Jälleen kerran kuitenkin hyppäsin muutaman ensimmäisen esteen ilman jalustimia... Toivottavasti siitä nyt ei tapa tulisi :D Puhdas rata tuli ja luokan arvostelu oli 367.1. Sain 31 pistettä, yhden miinuspisteen roikkuvasta martingaalista (oli lähtenyt osittain irti), mutta muuten sain kehuja ylävartalosta, sekä pohjeista ja loppukommenteissa oli kommentti: "potenttiaalia". Saimme 7 sijan.

Ennen 70-80cm verryttelyä jännitin ihan hirvittävästi. Pelkäsin 5 esteen alle laitettua muurin tapaista paneelilevyä, muuten ajattelin luokan varmaan olevan okei. Näytin Saralle verryttelyssä estettä, eikä se onneksi piitannut siitä mitään. En kuitenkaan ajatellut sen hyppäävän sitä. Verryttely meni hyvin, mutta otin nyt vain muutaman hypyn per este, ettei S väsy liikaa ja hoksaa vain esteiden korkeuden. Tässä verryttelyssä hypyt tulivat aika pohjaan, mutta S meni silti hyvin.

70-80cm rata meni todella hyvin ja olin yllättynyt. Sara ei kytännyt muurin tapaista juttua ollenkaan ja hyppäsi sen kyselemättä. S oli myös paljon parempi kontrolloida, se oli reipas, mutta ei vain kaahannut menemään. Kun hyppäsin toista kertaa linjaa S tuli todella pohjaan 9 esteelle, mutta se pelasti hyvin tilanteen ja hyppäsi. Jollekin toiselle esteelle se myös tuli pohjaan, mutta pelasti senkin tilanteen. Olin todella tyytyväinen puhtaaseen rataan ja kuinka hienosti S pelasti tiukoista paikoista. Luokassa 3 oli sama arvostelu kuin 2 luokassakin, eli 367.1. Tulos oli paljon parempi kuin edellisessä luokassa, sillä sain 37 pistettä. Loppukommenteissa kommentoitiin, että siisti ja kaunis rata. Samat vahvuudet oli kuin edellisessäkin luokassa. Loppujen lopuksi palkintojen jakoon meidät kuulutettiin ja pääsimme Saran kanssa jaetulle kolmannelle sijalle! Ihan huippua :)

Luokka 2 ja luokka 3 oli sama rata muuten, mutta 4/10 esteelle tuli "jatkoksi" toinen este, niin radalle tuli sarja :)

Koko päivä oli kerrassaan mahtava, koska kotia lähtiessämme Sara meni helposti koppiin, sain puhtaat radat ilman yhtäkään kieltoa verryttelyssäkään, sekä S oli rauhallinen jo kilpailuihin saapuessamme. Kiitos vielä kilpailuseurasta Suville, Nealle ja tietenkin äidille! <3

Tämän kuvan on ottanut Jalasjärven Ratsastajat, mutta muut kuvat ovat Suvin ottamia.

Vaikka estekuvat ovat epätarkkoja, niin silti oli pakko saada näytille teille niitä :)

Olin Nean ja Nebun kanssa matkassa ja Suvi oli auttamassa Neaa Nebun kanssa :) 

Virheanalyysiä

Kun olin viime viikolla hypännyt itsenäisesti, huomasin kuvista aika paljon omia virheitäni. Tiedostan niitä ihan hyvin myös ratsastaessa, mutta en aina välttämättä pyri korjaamaan niitä kaikkia silloin. Siksi olisikin hyvä välillä unohtaa hevonen ja vain keskittyä välillä omaan menoon ja virheisiin.

c. Nelli

Esteillä suurimpia ongelmiani ovat kädet, sekä melkein kokonaisuudessaan esteistunta. Esteillä olen usein liikkeen edessä, enkä ole ryhdikäs. En malta istua satulassa riittävän kauaa estettä lähestyttäessä . Osaattekin varmaan arvata, että hommassa on helpon tippumisen ainekset, kun hevonen kieltää. Yllä olevassa kuvassa olen ihan ookoon ryhdikäs, mutta mielestäni saisin olla vielä vähän ryhdikkäämpi. Kuvassa näkyy myös, kuinka työnnän rintakehän liian ulos.

c. Joni

Käsieni avulla yritän melkein päivittäin ratsastaessani lähteä lentoon, mutta esteillä se on jotenkin huomattavampaa. Kädet ovat irti kyljistä, aivan kuin yrittäisin räpytellä niillä lentoon. Kenties harrastan sitä joka päivä, jos pääsisinkin lentoon vielä jonain päivänä? Kuka tietää.

c. Janita

Minullakin on ongelmana ne klassiset ongelmat, eli katse ja ryhti. Kaikesta huolimatta ryhtini on mielestäni parantunut kuitenkin huimastin pelkästään vuoden aikana, mutta kyllä siinä moittimistakin löytyy jokaisella ratsastuskerralla. Itse maltan istua satulassa ryhdikkäänä parhaiten silloin, kun Sarakin menee hyvin selkä ylhäällä jne. Silloin on myös huomattavasti helpompi istua siellä ryhdikkäänä.

Esteillä tuijotan itse helposti estettä, enkä esteen ns. eteen, mikä on virhe. Itsenäisesti kun ratsastan, etsin liian helposti aarteita kentän pohjalta tai tuijotan hevosen hulmuavaa harjaa. Ongelmaa on erittäin vaikea kitkeä pois, kun se on lähes automatisoitunutta. Kuitenkin, kun asian muistaa, yrittää sitä aina välillä korjata.

c. Äiti

Virhe minkä kanssa olen kamppaillut nyt lähiaikoina kaikista eniten on omien käsien korkeus. Tarkoitan sillä sitä, että en pidä käsiä ryhdikkäästi irti satulasta, vaan ne hipovat satulan etukaarta jatkuvasti. Onneksi tähänkin on jo ollut parannusta huomattavissa, mutta ongelman kanssa saan jatkaa yhä kamppailua.

Tähän loppuun haluan sen vielä sanoa, että antakaa ihmisille mahdollisuus tehdä virheitä. Kukaan meistä ei synny ammattiratsastajaksi valmiina ja varmasti jokainen ratsastaja on joskus tehnyt virheitä. Itse käyn tunneilla ja valmennuksissa opettelemassa virheiden korjaamista ja muutenkin oppimassa uusia asioita. On helppoa sanella virheet kuvien perusteella, kuin silloin, kun itse on siinä tilanteessa. Joten annetaan valmentajien yms. kertoa virheet, eikä huudella nimettöminä mitään itsestäänselvyyksia :)

Olen joskus miettinytkin, että miten ihmeessä jaksan edes harrastaa ratsastusta. Ärsyynnyn kauhean helposti, jos tulee kauheasti virheitä, enkä osaa mitään. Ja ratsastus on taas laji, jossa huomaa aina virheitä ja ratsastusta ei oikeastaan koskaan osaa täydellisesti. Miten olenkin onnistunut valitsemaan lajin, jonka kanssa voisin elää suuressa ristiriidassa ja ärsyyntyneisyydessä? Mikä saa ratsastajan jatkamaan harrastusta, varsinkin silloin, jos on paljon epäonnistumisia?

Haikein terveisin

Postaukset tulee vähän ristiriitaisessa järjestyksessä, mutta olkoon nyt. Teenkin sen virheanalyysini tämän postauksen jälkeen. Viime maanantain tuntia oli Eve kuvaamassa, niin sain sieltäkin materiaalia. Tälläkertaa en niin pitänytkään tunnin aiheesta, mutta laukkapuomia oli kiva harjoitella. Tunnin ideana olivatkin puomit. Menimme ensin puomeja pitkillä sivuilla ja lyhyillä sivuilla teimme pääty-ympyröitä, kevyessä ravissa.

Tehtävään lisättiin pikkuhiljaa lisää juttuja. Puomien päällä piti istua harjoitusravissa, mutta muuten piti kevyessä ravissa suorittaa tehtävä. Puomista katsottuna vasemmalle tehtiin voltti, eli puomien yli, voltti, puomien yli ja suoraan. Tähän tehtävään lisättiinkin myöhemmin, että puomien jälkeen tehtiin voltti laukassa ja siirryttiin raviin ennen puomeja. Toivottavasti saatte jonkinlaista hahmotusta, koska tuntuu, että selitän hirvittävän sekavasti. Kokonaisuudessaan tehtävä meni ihan hyvin, mutta Sara tuntui aika väsyneeltä kisojen takia (Alavuden kisat olivat olleet edellisenä päivänä). Saralta ei saanut väsymyksen takia sellaista loppurutistusta ja mahtavaa fiilistä, mutta tyytyväinen kuitenkin olin.

Keskiviikkona oltiin maastossa Nea ja Nebu seurana, mutta torstain ja perjantain Sara sai vapaaksi. Lauantaina ja tänään ratsastin Saran kuitenkin kunnolla läpi ja lopuksi se menikin molempina päivinä todella hyvin. Eilen ja tänään sai kauan aikaa takuta sen kanssa, saako S tunkea takapäänsä vinoon ja laukata aivan vinossa.... Tänään aamupäivällä kun ratsastin sen sain mennä naamapunaisena ja kuuma oli jo pelkällä hupparilla :D Lopuksi kaikki menikin onneksi kuin piti, mutta voi huhhuh kun olikin hakemista. 

Kaikki kuvat on ottanut Eve

Tähän loppuun haluan vielä sanoa, että taivaalle on syntynyt kirkkaampaakin kirkkaampi tähti ja kaikki tulee aina muistamaan ihanan ihmisen <3

Hymyilevä kuski

Tiistaina oli tarkoitus, että olisi ollut estetunti, mihin olisin osallistunut. Tiistain tunnit melkein kaikki kuitenkin peruttiin. Päätin hypätä itsenäisesti, koska viikolla muuten siihen ei olisi ollut välttämättä mahdollisuutta. Kentällä oli valmiina kolme estettä, niin en lähtenyt niitä raahaamaan minnekkään vaan hyppäsin niitä. Äiti teki yhdestä esteestä pienen ristikon, yhdessä oli laukkapuomit ja kolmannessa taas ravipuomit. Lämmittelin puomien avulla ja otin muutaman hypyn ristikolle.

Kun olin lämmitellyt mielestäni tarpeeksi, nosti äiti puomeistakin esteet. Hyppäsin kolmea estettä ratana. Sara kielsi kerran yhdelle esteelle, joka oli korkeampi kuin kaksi muuta. Korkeus ei kuitenkaan ollut syy, vaan se, että ns. en ratsastanut ja oma fiilis oli sellainen ettei me tuosta yli mennä. Kiellon jälkeen ajattelin, että ei me voida lopettaa, ennenkuin este on edes kerran ylitetty. Kun lähestyimme estettä uudelleen muistin ratsastaa. Tuin pohkeella loppuun asti ja istuin satulassa niin kauan, kunnes S lähti hyppyyn ja menin sitten mukana. Sen jälkeen S toimi erittäin hyvin esteillä, se oli reipas ja itse osasin ratsastaa ja yritin korjata virheitäni. 

Kuvista sitä ei valitettavasti huomaa, että oli ihan mielettömän kivaa hypätä. Hymy ja nauru oli herkässä ja kaikki tuntui pitkästä aikaa toimivan. Näillä mielillä kun voisi hypätä kisoissakin! Esteiden korkeus jäi kuitenkin suhteellisen pieneksi, yritän saada Saralle ratatreeniä aluksi pienemmillä, kun esteillä kunto saattaa herkästi vielä lopahtaa. Kuvista huomaa tiettyjä virheitä, joita huomaa esteillä ainakin varsin hyvin. Ajattelinkin seuraavassa postauksessa analysoida vähän omia virheitäni :) 

Kaikki kuvat on ottanut Nelli

Jääkiekkoilija ratsailla

Ostin muutaman kuvan Tuulia Nelimarkalta, joka oli kuvaamassa Alavuden kilpailuja :) Pidän kuvista paljon, mutta itse olen vain valkoinen ja kaikki ilmeet ovat ihan järkyttävän näköisiä. Miksi on sellainen tunne, että kaikkien kisakuvissa ilmeet ovat järkyttäviä :D Ainakin omalla kohdalla se pitää varsin hyvin paikkansa.

Pikkuhiljaa olen saanut blogiakin ihan siedettävän näköiseksi. Tyytyväinen en siihen sinänsä ole, mutta luulisin etten enää menetä blogin ulkoasun takia yöuniani. Jos teille tulee ehdotuksia mieleen, niin mieluusti otan ehdotuksia vastaan :) 

Maanantain tunnista on materiaalia, niinkuin eilisestä itsenäisestä hyppäämisestäkin. Niistä on tulossa postaukset kunhan kerkeän ne tehdä :) On ollut kiirettä uusintakokeiden kanssa ja tänäänkin saan heti koulun jälkeen mennä tallille ja tallilta suoraa katsomaan koripallopeliä. Toivottavasti loppuviikosta saa hengähtää ja ehtii tännekin panostamaan. Jalasjärven kisoihin ollaan menossa Nean kanssa, mutta vielä en kuitenkaan ole ilmottautunut. Varmasti menen 50-60cm luokan, mutta 70-80cm en ole vielä varma. Toisaalta se olisi kiva mennä, kun olisi jo rataa alla, jos edellinen menee huonosti, mutta sitten en kuitenkaan haluaisi liian suuristakaan aloittaa. Haluan, että Saran kanssa sujuu kaikki pienet mutkitta, ennenkuin siirryn takaisin isompiin. Tällähetkellä kaikki on mennyt hyvin, mutta koskaan ei tiedä...

HUOM!

Rupesin muuttamaan blogin ulkoasua ja osasin sählätä vielä sen verran paljon, että kaikki laittamani htlm koodit katosivat. Joten yritän pikkuhiljaa saada kaikki takaisin paikoille ja uusiakin juttuja. Se kuitenkin saa blogin olemaan hyvin sekaisen näköinen, mutta en viitsi pitää blogia piilotettuna useita päiviä. En osaa sanoa remontin pituudesta mitään, mutta kunhan saan gimpinkin toimimaan ja uuden bannerin tehtyä, elämän pitäisi hymyillä.

Kilpailukauden avaus

© minä

Alavudella oli 3.5 1-tason koulukilpailut, joiden ohella vietettiin myös naamiaisia. Itse pukeuduin jääkiekkoilijaksi ja hevosellekin oli tarkoitus laittaa rusetteja valkoisesta, sekä sinisestä nauhasta, mutta Sara ei pysynyt millään paikallaan. Kaikki oli melkein jo laitettu lauantaina valmiiksi, hevonen piti vain laittaa valmiiksi matkaa varten. Sara menikin ihan hyvin koppiin ja pääsimme hyvissä ajoin lähtemään Alavudelle. Alavudella Sara olikin kauhea häslä, se ei halunnut seistä, heilutteli päätä kokoajan ja bootsienkin poisottaessa piti vähän uhitella potkimisella. Erittäin outoa ja harvinaista käytöstä neidiltä.

© eve

Lämmittelyssä S oli ihan hyvä, jotenkin tahmea ja jotenkin taas kauhean innoissaan. Maneesissakin saimme 15min lämmitellä ja siellä S oli kauhean jännittynyt, muttei kuitenkaan pelännyt mitään. Kun oli meidän vuoromme mennä radalle, olin ihan kauhistunut. Oksetti ja pelotti ihan hirvittävästi. Kaikesta huolimatta rata meni suhteellisen hyvin, saatiin 102 pistettä ja 56,667%! Kaksi seiskaa olin saanut laukannostosta ja lävistäjästä, joka mentiin kevyessäravissa ja i:n kohdalla 4 askelta käyntiä. Kokonaisuudessaan olen todella tyytyväinen, koska saimme hyväksytyn tuloksen, kokemusta ja lastaamiset yms sujuivat hyvin :) Tästä on hyvä jatkaa ja riippuen kotitreeneistä seuraavana on vuorossa Jalasjärven estekilpailut! Ohjelma oli siis He C 1997 ja sijoituttiin yhdeksänniksi :)