Estekilpailut 20.9.

Lähdimme Alavudelle kilpailemaan, vaikka varsinkin äiti vähän empi ajatusta. Alavudelle on kuitenkin sen verran matkaa, että sielä ei yhtäkkiä vain käydä. Joka kerta kun olemme nyt lähteneet trailerin kanssa jonnekin, hämmästelen aina vain samoja asioita: S odottelee vuoroaan tyytyväisenä, koska aloitetaan lastaaminen ja lastaaminen sujuu ongelmitta, minkä lisäksi S matkustaa helposti (se ei heilu ja tantteeraa). En voi kuin ihmetellä ja olla kiitollinen kaikesta. Kaikkien ongelmien jälkeen asiat alkavat sujua ja on mukavaa lähteä hakemaan kilpailuihin kokemusta. Ylipäätänsä se kuinka paljon S on muuttunut ja kehittynyt. Voisin palata takaisin aiheeseen, ennenkuin hehkutan pelkästään koko postauksen ajan kuinka tyytyväinen olen tuohon hevoseen. Okei, en voi lopettaa, koska onhan kaikki kovan työn tulosta ja kukapa ei olisi onnellinen tässä tilanteessa.

Matka ja kaikki sujuivat hyvin, eikä ongelmia ollut. Menin kaksi luokkaa, 70cm ja 80cm. 70cm meni ihan hyvin, S ei kuitenkaan ollut aivan niin hyvä kuin olisin toivonut. Harmillinen tuo yksi kielto, koska S mietti kahdesti menisikö, mutta ei sitten mennytkään. 80cm jännitti ihan hirvittävästi, koska esteet näytti jotenkin maasta niin suurilta. En edes tiedä miksi, mutta onneksi ne näytti hevosen selästä paljon pienemmiltä. Verkassa S otti yhden kiellon, mutta ei se mitään haitannut. S oli muutenkin paljon parempi. 80cm rata meni todella hyvin, ensinnäkin ylitin oikeasti itseni. Päätin, että kaikista mennään yli ja olin itsevarmempi kuin ennen. Olin näyttänyt esteitä jo verkassakin paljon, että kieltojen takia ei ole varaa saada hylkyä. S ei edes yhdenkään erikoisesteen kohdalla epäröinyt, se vain teki hommia ja pelasteli kuskin virheitä. Vihdoinkin on esteilläkin jonkinlaista edistystä huomattavissa, etenkin erikoisesteiden kohdalla, käännöksissä yms. revin vieläkin liikaa ohjalla. 

Satulle ja Jarille kiitos videoista, seurasta ja kaikesta mahdollisesta! :)

Kaiken kaikkiaan ei tullut onneksi turhaa reissua tehtyä Alavudelle asti ja saimme palata kotiin hyvinkin tyytyväisinä 80cm luokkavoitosta. Seuraavana viikonloppuna olisikin koulu- ja estekilpailut edessä, siihen asti pyritään treenaamisen ohella ottamaan rennostikin.

Estekilpailut 12.8

Olimme Kurikassa 1-tason estekilpailuissa. Kisat jännitti paljon enemmän, mitä yleensä, koska tälläkertaa äiti ei ollut mukana. Pääsin Assun äidin kyydillä ja olimme kaveriporukan kesken matkassa. Emilia oli kuitenkin se, joka oli meitä Sarpan kanssa auttamassa :) Kisoihin lähteminen sisälti äärettömän paljon kaikkea häslinkiä, pitkästä aikaa S päätti ettei haluaisi lähteä ja olimme jo valmiiksi aikataulusta jäljessä. Pääsimme kuitenkin paikan päälle ja olimme hyvissä ajoin, kilpailutkin olivat onneksemme myöhässä.

Valmentajani Heidi oli meitä auttamassa ja neuvomassa. En kerinnyt vilkaista ratapiirrustuksiakaan, vaan Heidi opetti meille radan. Kun korkeuksia nostettiin kävimme Heidin ja Assun kanssa kävelemässä rataa. Rata oli mukava ja helppo muistaa. Ennen vuoroani näytin Saralle esteet missä oli lankut, mutta en huomannut näyttää 6 estettä, mikä sitten kostautui kieltona. Heidi kuitenkin mainitsi, että harmaa on vaikea väri hevoselle hahmottaa, mikä toi sitten myös oman osuuntensa kieltoon. Kielto ei kuitenkaan harmittanut kauheasti, koska vielä oli mahdollisuus 75cm saada puhtaasti. Emme päässeet seuraavaan vaiheeseen, mutta kokonaisuudessaan S meni hyvin.

75cm meni hyvin, kunnes pääsimme 4 esteelle. Tälläkertaa näytin 6 estettä ennen vuoroamme, joka sitten saattoi kostautua taas 4 esteen kieltoon. S meinasi ettei siitä voi mennä, olihan sitä nostettu. Kuitenkin S meni hyvin loppuradan, mutta tälläkertaa kielto jäi harmittamaan paljon, koska olimme menneet siitä jo aiemmin. Lopuksi vain tein kevyen loppuverryttelyn ja kävelin suurimmaksi osaksi. Ihan tyytyväinen olo jäi päivästä, koska saimme taas muutaman ihan onnistuneen radan alle. Tämän kauden tavoitteena onkin ollut vain kokeilla kilpailemista, että onko se meidän juttu ja haluanko tehdä sitä. S kuitenkin on koko ajan parempi, niin kouluratsastuksessa, kuin esteilläkin. Kokemusta vain lisää :)

Saraa saan kiittää kuvista ja Millaa videoista!

 Joissakin kuvissa on aivan järkyttäviä ilmeita, mutta älkää antako sen häiritä!

At least I think I do

26.6 seuramme järjesti 1-tason estekilpailut kotitallillamme. Lähdin kilpailuihin mukaan harjoituksen kannalta, menisimme pienen radan (60cm) ja mahdollisten erikoisesteiden ylitys olisi kannustuksen avulla helppoa, olihan esteet pieniä. Oli outoa kun en edes muistanut kisojen oikeastaan oleva, en jännittänyt ja oli rento fiilis. Kyllä paikanpäällä tilanteessa tuli vähän jännittynyt olo, muttei läheskään niin paljon kuin yleensä. 

Verryttely meni suoraan sanottuna perseellen. S kieli kaikille esteille, jopa ristikolle, jonka yli olisi voinut vain kävellä. Verryttelyn okserille piti tehdä tiukka käännös, arvaattekin varmaan ettei hevonen kääntynyt, vaan protestoi pahimman kerran ulkopohjetta. Hevonen sai vain kiitoksia, kun pääsimme vihdoin ylittämään jokaisen esteen. 

Radalla oli erikoisesteitä kolme: muuri ja kaksi muuta estettä joissa oli täytteenä laatikoita tms. Radalla Saran tempo oli yllättävän hyvä, ajattelin ettei se jaksa kotona edes liikkua eteen, mutta tykkäsikin hypätä kisoissa. Monet hypyt tulivat pohjaan, mutta S pelasti tilanteet. Itse ratsastin aika holtittomasti, mutta esim. muurille muistin ratsastaa. Loppujen lopuksi S hyppäsi muurin heti ensimmäisellä yrityksellä, kaksi kieltoa tulivat vain niille toisille erikoisesteille ja kaikenlisäksi kiellot tulivat eri esteille. Sain loppujen lopuksi olla tyytyväinen :) Jäi se vain kuitenkin harmittamaan, että miten olisi käynyt, jos olisin muistanut ratsastaa muillekin esteille kuin vain muurille... Kyllä se tästä pikkuhiljaa!

Tälläkertaa en ajatellut sen kummemmin radasta selittää, eikä videotakaan ole. Päätin antaa äidin seurata kisoja ihan katsojana, eikä kameramiehenä. 

Kuvat on ottanut Krista, kiitos! :)

Estekilpailut 17.6.

Olin pakannut edellisenä päivänä (tiistaina) oikeastaan kaiken valmiiksi. Suurin osa vietiin autoonkin valmiiksi ja muutama juttu piti viedä autoon enään seuraavana päivänä. Lastaaminen vähän mietitytti, koska siitä oli kulunut jo jonkin aikaa kuitenkin, kun olimme viimeksi Saraa lastannut. Kun hevonen oli valmis ja kaikki kamat joukossa, oli lastauksen vuoro. Kävelimme suoraan lastaussillalle niin, että Saran etujalat tulivat suoraan siihen. En edes kerinnyt pyytämään Saraa eteen, näytin vain narulla kokoajan suuntaa ja S otti itsekseen kokoajan askeleita eteenpäin ja oho hevonen olikin jo kopissa. Se oli parhaiten sujunut laustaus kyllä koskaan.

Perille päästyämme kävimme ilmottautumassa, jonka jälkeen bongasin Even ja rupesimme tuumimaan rataa. Kun olin nähnyt Even ensimmäisen suorituksen ja kuvannut sen, lähdin äidin ja isän kanssa laittamaan Saraa valmiiksi. Kiipesin selkään ja lähdin verkkaamaan Saraa. Lähdin 2 luokassa seitsemäntenä ja 3 luokassa toisena. Verkassa otin kaksi hyppyä kummallekin esteelle, pystylle ja okserille. Verkassa S oli aiva hyvä, mutta ei ollut niin pirteä kuin viimeksi. Toki uskon väsyneisyyden johtuvan jo todella lämpimästä päivästä. 

Kilpailuit olivat jälleen Jalasjärvellä ja menin samat luokat kuin viimeksi eli 2 luokan 50-60cm, sekä 3 luokan 70-80cm. Rata oli kiva ja pidin siitä, vaikka rataa muuteltiinkin välissä ja tuli kauheat paineet muistaako edes uutta rataa. 

Ainakaan vielä en ole saanut tietooni, että joku olisi ollut ottamassa kuvia kilpailuissa, joten laitan tähän muutaman Antilan Veeran ottaman kuvan edellisistä estekisoista, missä olimme Saran kanssa.

50-60cm meni hyvin, vaikka unohdinkin välillä ratsastaa. Radalla ei ollut mitään kummallista, paitsi yksi este oli jännän värinen. Este oli ohuilla osioilla raidoitettu punaiseksi ja valkoiseksi ja se oli Saran mielestä kummallinen. Sain kuitenkin radalla sen esteen yli kannustettua Saran, muita esteitä se ei katsellutkaan. S oli mukavassa temmossa, mutta se olisi saanut olla vähän reippaampi, niin olisin voinut keskittyä paremmin omaan ratsastamiseen. Olin kuitenkin todella tyytyväinen puhtaaseen rataan ja pääsimme sijalle 9/22 kisaajasta. Aikamme oli hidas verrattuna muihin, mutta pääasiana oli puhdas rata :)

Edellinen kuva oli 50-60cm ja tämä 70-80cm

Ennen 70-80cm otin muutaman hypyn pystylle ja muuten vain ravailin, sekä hiukan verryttelin vain. Verkkahypyt meni todella hyvin ja oli mahtavaa hypätä jo esteen kokoisiakin esteitä. Kävin verkan jälkeen vielä katsomassa radan ja sinisen okserin alle oli laitettu vesimatto. Tälläkertaa en heittänyt koko luokkaan ns. menemään vaan ajattelin, että menemme yli tai emme, ihan sama. Kun oli vuoroni mennä rata, se sujui yllättävän hyvin aluksi, mutta sain olla aika paljon tukemassa. Rata loppuikin siihen kun vesimattoeste tuli ja kielsimme siitä ulos. Kolmannella yrittämällä pääsimme yli ja homma jatkui suhteellisen sujuvat kunnes päädyimme kertomalleni raitaesteelle. Tälläkertaa en saanut Saraa kannustettua yli kuin vasta toisella yrittämällä. Saimme jatkaa radan ensimmäisen vaiheen loppuun asti. 

HUOM! Ensimmäisen luokan video on epätarkka, mutta halusin sen silti lisätä tähän. Ensimmäisen videon otti äiti ja isä toisen.

Olin lopuksi oikeasti onnellinen, eikä epäonnistumiset haitanneet. Meillä on Saran kanssa vähän ratoja alla ja tarvitsemme kokemusta erikoisesteistä. Kuitenkin voin osan laittaa Saran väsyneisyyden piikkiin, ensimmäisen radan jälkeen olisi voinut lopettaa, kun hevonen tuntui niin väsyneeltä. Loppujen lopuksi saimme hyvää kokemusta lisää ja innolla menen hyppäämään oman seuran estekilpailuihin 26.6. kunhan vain luokat saan päätettyä :) Sara meni melkein yhtä nopeasti koppiin kotia lähtiessä kun kotona kilpailuihin lähtiessä. Vielä siinä on treenaamista, mutta tämänhetkinen tilanne on kuitenkin jo todella hyvä.

Estekilpailut 14.5.

14.5. olimme JARA:n järjestämissä 1-tason estekilpailuissa Jalasjärvellä. Edellinen päivä ennen kisoja oli lastaamisen suhteen täysi katastrofi ja heitin melkein kirveen nurkkaan - oli erittäin lähellä etten perunut koko kisoihin menemistä. Tommi kuitenkin lupasi tulla aamulla lastaamaan Saran, niin en sen kummemmin ottanut siitä stressiä. Muutenkin nämä kilpailut stressasivat paljon vähemmän, kuin edelliset Alavuden kilpailut. Tommi sai suhteellisen nopeasti Saran koppiin ja pääsimme juuri aikataulun mukaan lähtemäänkin tallilta. Matka sujui hyvin ja saimme hyvän parkkipaikan kilpailupaikalta. Matkalla olin soittanut puhelun ja jälki-ilmottautunut Saran kanssa 3 luokkaan, eli 70-80cm. En osaa oikeastaan sanoa miksi siihen ilmottauduin, jotenkin oli hyvä fiilis asian suhteen.

Meillä oli hyvin aikaa käydä ilmottautumassa, sekä opetella rata ja kävellä sitä.  Rata oli suhteellisen helppo, mutta radasta olisi voinut saada vaikean, jos olisi ratsastanut kauhean pienet tiet. Onneksi luokka 2 ja 3 oli sama rata, 3 luokassa oli laitettu vain 4/9 esteen perään toinen ja siitä tuli sarja. Eli mitään uutta muistettavaa ei ollut. Sateiden takia joka paikka oli aivan kurassa ja verryttelyt tehtiin maneesissa ryhmissä. Päätin ottaa ensimmäisessä verryttelyssä n. kolme hyppyä kummallekin verryttelyesteelle, jos hypyt menisivät hyvin. Hypyt menivätkin, juuri nyt en muista tuliko 50-60cm verryttelyssä hyppyjä kuinka pohjaan vai tuliko ollenkaan. 

Kun oli vuoroni mennä 50-60cm rata, ei juurikaan jännittänyt. Rata meni muutenkin todella hyvin, Sara vain kaahasi liian lujaa (toisaalta se ei niin siltä näyttänyt ainakaan videolla) ja hoin mielessäni vain jarruja. Ei S käsistä lähtenyt tms. se vain meni liian lujaa ja enimmäkseen juoksi esteiden yli, kuin olisi hypännyt ne paremmin. Jälleen kerran kuitenkin hyppäsin muutaman ensimmäisen esteen ilman jalustimia... Toivottavasti siitä nyt ei tapa tulisi :D Puhdas rata tuli ja luokan arvostelu oli 367.1. Sain 31 pistettä, yhden miinuspisteen roikkuvasta martingaalista (oli lähtenyt osittain irti), mutta muuten sain kehuja ylävartalosta, sekä pohjeista ja loppukommenteissa oli kommentti: "potenttiaalia". Saimme 7 sijan.

Ennen 70-80cm verryttelyä jännitin ihan hirvittävästi. Pelkäsin 5 esteen alle laitettua muurin tapaista paneelilevyä, muuten ajattelin luokan varmaan olevan okei. Näytin Saralle verryttelyssä estettä, eikä se onneksi piitannut siitä mitään. En kuitenkaan ajatellut sen hyppäävän sitä. Verryttely meni hyvin, mutta otin nyt vain muutaman hypyn per este, ettei S väsy liikaa ja hoksaa vain esteiden korkeuden. Tässä verryttelyssä hypyt tulivat aika pohjaan, mutta S meni silti hyvin.

70-80cm rata meni todella hyvin ja olin yllättynyt. Sara ei kytännyt muurin tapaista juttua ollenkaan ja hyppäsi sen kyselemättä. S oli myös paljon parempi kontrolloida, se oli reipas, mutta ei vain kaahannut menemään. Kun hyppäsin toista kertaa linjaa S tuli todella pohjaan 9 esteelle, mutta se pelasti hyvin tilanteen ja hyppäsi. Jollekin toiselle esteelle se myös tuli pohjaan, mutta pelasti senkin tilanteen. Olin todella tyytyväinen puhtaaseen rataan ja kuinka hienosti S pelasti tiukoista paikoista. Luokassa 3 oli sama arvostelu kuin 2 luokassakin, eli 367.1. Tulos oli paljon parempi kuin edellisessä luokassa, sillä sain 37 pistettä. Loppukommenteissa kommentoitiin, että siisti ja kaunis rata. Samat vahvuudet oli kuin edellisessäkin luokassa. Loppujen lopuksi palkintojen jakoon meidät kuulutettiin ja pääsimme Saran kanssa jaetulle kolmannelle sijalle! Ihan huippua :)

Luokka 2 ja luokka 3 oli sama rata muuten, mutta 4/10 esteelle tuli "jatkoksi" toinen este, niin radalle tuli sarja :)

Koko päivä oli kerrassaan mahtava, koska kotia lähtiessämme Sara meni helposti koppiin, sain puhtaat radat ilman yhtäkään kieltoa verryttelyssäkään, sekä S oli rauhallinen jo kilpailuihin saapuessamme. Kiitos vielä kilpailuseurasta Suville, Nealle ja tietenkin äidille! <3

Tämän kuvan on ottanut Jalasjärven Ratsastajat, mutta muut kuvat ovat Suvin ottamia.

Vaikka estekuvat ovat epätarkkoja, niin silti oli pakko saada näytille teille niitä :)

Olin Nean ja Nebun kanssa matkassa ja Suvi oli auttamassa Neaa Nebun kanssa :) 

Estekilpailut 1.11.-14

Tultiin tallille joskus 11 aikaan ja Satukin tuli siinä samaan aikaan. Mentiin sitten ilmottautumaan, minkä jälkeen jäätiin hetkeksi juttelemaan ja ihmettelemään. Äiti meni hakemaan Saraa, niin mentiin sitten laittamaan se valmiiksi. Kun heppa oli valmiina ja olin itselleni käynyt laittamassa varusteet, niin suunnattiin Satun luokse. Käytiin Satun kanssa rataan tutustumassa ja saatiin aika kauan kävellä hevosten kanssa. Rata oli helppo, mutta radalla oli muuri yhtenä esteenä tekemässä tuloksiin eroja. Heti kun sain tietää, että on muuri radalla, tiesin meidän kisojen olevan siinä.

Kumpaankin luokkaan verryteltiin ryhmissä maneesissa. Sara oli tosi reipas, mutta silti välillä junnasi ja kieltoja tuli niin paljon ettei laskuissakaan pysy. 60cm rata oli todellinen katastrofi, mutta päästiin sentäs muurin yli ja sain radan mentyä loppuun. En osaa yhtään mennä Saralla, joka painelee menemään kuin tuulispää. Laiskan hevosen omistajana vauhti vähän hirvittikin, mutta hengissä ollaan.

70cm rata oli paljon parempi. Annoin Saran mennä, en jarrutellut ja tuin suhteellisen hyvin. Kyseisellä radalla Sara kuitenkin päätti kieltää muurille. Rata meni muuten todella hyvin, mutta muurille kielto jäi harmittamaan paljon. Sara ei 60cm kieltänyt muurille ja nyt kuitenkin kielsi. Olisi tullut niin hyvä aikakin, mutta ei sitten uusintaan päästy.60cm kiellettiin radalta ulos ja 70cm ei päästy uusintaan. Loppujen lopuksi oon ihan suhteellisen tyytyväinen, koska kun vertaa ratoja niin sain paljon paremman radan lopuksi. Satun kanssa nyt sovittiinkin, että seuraavalla kerralla kun Satu tulee maneesille hyppäämään, niin rehataan kaikki erikoisesteet kentälle.