Your spirit never dies

Tiistaina töissä tuli mieleeni, että voisin pitkästä aikaa pyytää Nelliä mukaan tallille ja hän suostuikin tulemaan :) Kyseessä oli ihan vain perusratsastus enkä tehnyt mitään kummallista. Periaatteeni ratsastuksessa, varsinkin Saran kanssa on se, että lopetan siihen kun hevonen on hyvä ja ns. ansaitsee sen. Itselle jää sen takia usein hyvä fiilis ratsastuksen jälkeen ja jos jatkaa ratsastusta kauan, kun hevonen menee hyvin, saattaa jokin asia mennä pieleen ja kaikki ei menekään enää niin hyvin ja se harmittaa paljon.

Kun normaalisti ratsastan Saran teen väistöjä, jotka auttavat Saraa saamaan takapäätä enemmän alle. Laukanvaihdot saavat Saraa liikkumaan paremmin ja innostumaan, siirtymiset taas tuovat nopeutta reagointiin jne. Lopuksi Sara nosti itsensä laukassa ja meni ihan hyvin, mutta torstaina se kantoi vielä paljon paremmin itseään.

Pahoittelen kuinka näytän kuvissa oksettavan lihavalta... Olen normaalipainoinen, mutta kun yhtälöön lyödään ratsastushousujen vyö, istuminen, sekä pienet urheilurintaliivit, jotka vielä ns. vyötä vastaan "puristavat", niin jälki ei ole nättiä ;) Kiitos ja anteeksi.

Kaikki kuvat on ottanut Nelli, kiitos kuvista! :)

Perjantaina olin 1-tason estekilpailuissa kotitallilla. Hyppäsin vain 60cm korkeuden, koska viimeksi Jalasjärvellä S tuntui väsyneeltä ensimmäisen radan jälkeen kun oli kuuma ja laidunkausi ei todellakaan ole parantanut sen kuntoa. Ajattelin myös, että kuitenkin siellä on taas kaikki erikoisesteet, niin olisi parempi jos ottaisin pienen luokan niin saisin kannustettua Saran hyvin yli. Perjantaina lähdin myös suoraan Teuvalle, joten toisaalta oli myös vähän kiire. Ei siitä sen enempää, saatte todennäköisesti kuulla siitä seuraavassa postauksessa :) Videota en pyytänyt äitiä ottamaan, halusin äitille antaa mahdollisuuden seurata kisoja ilman kameran ruutua. Tuttuja oli siellä kuitenkin kuvaamassa, niin enköhän joltain saa edes muutaman kuvan, niin ei tule kuvaton postaus :)