Video ratsastuksesta

Olin lauantaina ratsastamassa, niin Joni sitten otti videopätkiä mun ja Saran menosta. Tässä on teille videolla mun perustreeni, mitä teen melkein päivittäin. Toki vaihtelun vuoksi välillä teen rennompaa treeniä, sekä muuttelen sitä, ettei käy liian tylsäksi ja yksitoikkoiseksi. Mutta videon tarkoituksena on näyttää just se perus treeni, ilman sen kummempia härveleitä tai kikkailuja.

Ensin aina ratsastan ihan "normaalisti", vaatien vain eteenpäin ja vähän jos saisin enemmän kunnioitusta pohkeelle. Sitkun oon mennyt askellajit läpi, niin rupian työskentelemään ja vaatimaan. Saralle oikea laukka on jokseenkin haastava, ei haluaisi yhtään käyttää selkää tai edes laukata. Mutta eiköhän se siitä pikkuhiljaa ja alkaa nappulat löytyä :)

I'm gonna love you until it hurts

Voi apua, saan jo melkein ruveta miettimään seuraavaa klippauskertaa Saralle. En nyt aiva vielä sitä uudelleen klippaa, mutta en ihmettelisi jos se olisi parin kuukauden sisällä hyvinkin ajankohtaista. Saran karva on kasvanut äärettömän nopiaa! Äitille ja isälle ehdotinkin oman klipperin ostamista, mutta iskä sitten tyssäs sen ajatuksen. Niin saankin nyt sitten miettiä millä sen uudestaan klippaan. Klippaus on kuitenkin kokonaisuudessa toiminut Saran kanssa. Se hikoaa jopa klipattuna äärettömän paljon, mutta kun on vain loppukäynneissä ja poislaitattaessa loimi päällä, niin kuivaa hyvinkin nopeasti. En halua edes tietää kauanko siinä menisi jos ei olisi klipattu... Ja sääkin on ollut tosi lämmin, vaikka välillä vähän pakkasta on ollutkin, niin olisi ollut hepalle ällöttävän kuuma liikkua. Yllättynyt oon kuitenkin siitä, että vaikka pakkasta on ollut, niin ei heppa oo palellut. Ajattelin, että Sarasta tulee kauhea vilukissa, mutta se sietääkin ilmeisen hyvin kylmyyttä muuten, kunhan ei jumiin sitä kylmetä :D

Joni kuvasi tänään mun ja Saran menoa, mutta laitan sen videon illalla/yöllä lataamaan. Teen siitä ratsastuksesta vasta sitten huomenna tai ylihuomenna postauksen. Varustepostauskin venyy ja kohta pitäisi ulkomaille lähteä, sekä tehdä pari koulujuttua ennen sitä. Kiirettä riittää, niin valitettavasti jotkut asiat venyvät vaihteeksi... Sen lisäksi kun Joni videoi ratsastusta, otettiin ennen sitä poseerauskuvia! Saran loimi on vähän likainen, mutta itseppähän sen on liannut yön aikana. Kuvissa on loimi, joka saatiin silloin pilkkahintaan Tampereen Hööksistä.

Ratsastustunti & uusi jakso!

Mulla alko nyt uusi jakso ja edellinen koeviikko meni ihan hyvin. Mulla on nyt tosi rento lukujärjestys, mutta seuraavat onkin ihan hirveitä. Nyt aijon panostaa toden teolla läksyihin ja lukea lukuläksyt huolellisesti. Suomennan kaikki ruottin jutut vihdoon kunnolla ja kyllä on jo tuottanutkin tulosta. Tässä jaksossa vaan on ruotsia, biologiaa, psykologiaa, sekä tiistaina iltapäivällä joka toinen viikko katsotaan elokuvia. Toisaalta tää jakso on ärsyttävä ja sellanen missä ei oo mitää logiikkaa hypärien takia, mutta ainakin on aikaa panostaa kaikkeen.

Maanantaina olin ratsatustunnilla oikeastaan vahingossa. Ennen viimmeisen tunnin alkua olin alkukäyntejä kävelemässä, kunnes ratsastuksen opettaja Heidi kysyi haluanko tulla tunnille. Suostuin ja niin me oltiinkin yhtäkkiä Saran kanssa tunnilla. S näki kummituksia toisessa päädyssä, missä se oikeastaan näkee niitä aina. Siitä ei kuitenkaan ongelmaa koitunut, ihan hyvin se sinne alko hissukseen mennä. Oli vaan inhottava ratsastaa, kun heppa oli kauhen jännitynyt ja ei taipunut kyseisen päädyn voltissa. Tehtiin voltteja kumpaankin päätyyn ja pitkillä suorilla ei saanut mennä uralle, vaan kattojen lamppurivin mukaisesti yrittää mennä suoraan. Volteilla piti ensin saada hevonen taipumaan pohkeen ympärille ja kun sitä oltiin tehty, sai taivuttaa myös kaulaa. S oli hirvittävän kiukkuinen, eikä pohkeella ollut aluksi mitään virkaa. Pukittelua ja erilaista vänkäämistä, sekä linstaamisen yrittämistäkin oli kiitettävästi havaittavissa. Kerrankin kuin löin raipalla oikein kunnolla, S pukitti ja jos annoin uudestaan niin jatkoi vain tinttailua. Heidi sanoikin ohjeeksi, että jos hevonen pukittaa raippaan minkä pitäsi vain tehostaa pohjetta, niin uudestaan vain. Raipalle pukittaminen on tyhmintä mitä hevonen voi tehdä, onneksi S ei sitä niin kauheasti kuitenkaan harrasta. Lopuksi S alkoi jo vähän sisäpohkeelle myöntyä ja ihan hyviä pätkiä tuli. Tultiin kyseistä tehtävää kaikissa askellajeissa ja sen jälkeen pidettiin hengähdystauko.

Lopuksi työskenneltiin vielä toisessa päädyssä ympyrällä ja aina kun Heidi antoi luvan mentiin halkaisija, K-R. Aluksi pyysin halkaisijalla S liikaa eteenpäin, enkä vain ns. päästänyt sitä liikkumaan vaan itse tein sen liikkeen. Viimeisellä kerralla S kuitenkin itse teki sen, kun itse sain vain kevennellä mukana. Tahtirikkomuksia ei tullut ja kyseistä harjoitusta tehtiin sen takia, että esim. S on kiinni välillä lavoistaan, niin se avaa niitä. Ajoin kyllä jatkossakin kyseistä harjoitusta tehdä! Ulkomailta kun palaudun kotia, rupean varmaankin kerran viikossa käymään tunnilla, mutta en ole vielä 100% päättänyt :)

Look what I've found, It's 'bout to go down

Mä aattelin tulla tekemään vähä tälläsen pikasemman kuulumispostauksen, mitä kuvittaa mun viimmeaikaiset ostokset :) Mulla on itellä ollut nyt omaa rahaa, niin aiva hirvittää kuinka tekis mieli kokoajan ostaa jotakin. Pitäis malttaa ja säästää, niin sais ostettua vaikka laadukkaat ratsastushousut. Oon kauan haaveillut perus nahkavyöstä, missä olis blingiä. Kauhajokilainen myi Etelä-Pohjanmaan hevostarvikekirppiksellä mustaa blingivyötä, niin mun oli aivan pakko käyttää tilaisuus hyväksi. Oon vain kokeillut sitä vyötä, muuten en oo käyttänyt/käytä, koska käytän sit kesällä kisoissa ja muutenkin vain tallilla kun ei oo toppatakkia tai muuta takkia sitä peittämässä.

Tänään oltiin äitin kanssa taas vaihteeksi Seinäjoella, silmälääkärin takia. Silmälääkärissä perus tutkimuksia tehtiin, kaikki oli hyvin ja saan jatkaa taas ainakin vuoden verran piilolinssien käyttöä. Koko jutussa ärsytti vain se, että nainen joka mun silmiä tutki, oli niin kiukkuinen ja sellanen elämäänsä kyllästyneen oloinen... Noh, ainakin kaikki oli hyvin. Lääkärin jälkeen me mentiin äitin kanssa käymään parissa vaateliikkeessä ja haettiin hesburgerista ruokaa. Vihdoinkin löysin muutaman jutun, mitä oon oikeesti ettinyt kauan! Oon varmaan ainakin 2 vuotta ettinyt kirkkaan punaisia, oikeesti punaisia rintsikoita. Tälläkertaa satuin sellaiset vahingossa löytämään, niin nyt ei tarvi niitäkään enää etsiä :D Ärsyttää vaan koska kaikki rintsikat on nykyään push uppeja... Ymmärrän jos joku haluaa niitä käyttää, jos tuntee tissiensä olevan pienet tai ei oo niihin tyytyväinen. Mutta entäs minä? Mä en haluaisi käyttää sellasia ja ihan riittävät tissit löytyy omasta takaa. Toinen asia mitä oon ettinyt kans, mutta en niin kauhean tarmokkaasti on stay upit/over knee socks, eli sukat mitkä menee yli polven ja näyttää kivalta mekoissa/hameissa. Mulla on nyt teille niistä huono kuva, jos nyt vain saisin vaikka pikkuveljen kuvaamaan joku päivä jonkinlaista asuyhdistelmää kyseisten sukkien kanssa. Äiti sitten osti vielä pienen lakkapullon mikä otetaan ulkomaille mukaan. Ostettiin myös mulle vanhoihin laukku, mitä äitikin käyttää kun menee Delavalin juhliin, missä pitää olla iltapuvut ja kaikki :D

Meen ulkomaille 20-27.11 ja otan sinne koneen mukaan. En tiedä vielä postailenko sieltä, mutta ainakin postauksia on tulossa sen jälkeen kun sieltä kotiudun. Saatan tehdä jostakin päivästä mydayn ja kaikenlaisia juttuja, niin olisiko toiveita millaisia postauksia siellä tekisin? Joni tulee meille todennäköisesti viikonloppuna, niin saatan ehkä sen kanssa kuvailla videon niistä mun ratsastusvaatteista yms. Toivottavasti Joni viikonloppuna jaksaisi edes videoida ratsastusta, niin saisi siitä videota. Seuraavan viikon keskiviikkona meen koulu jälkeen parturiin, missä sitten harjoitellaan sitä vanhojen kampausta. Yritän postailla täs ny vähän kaikenlaisesta, mutta olisi kiva saada ideoita! Olisiko teillä postausideoita? Olin tunnilla maanantaina, niin teen siitäkin postauksen. Meinasin sen tähän laittaa mutta herranjumala kun siitä tulisi pitkä :D

Kulu kivasti puhki jne, mutta ei anneta sen häiritä :)

Ajatuksia & hiukan tavoitteista

Oon ajatellu kertoa teille jo kauan mun asettamista tavotteista Saran kanssa. Tänään oltiin kahvittelemassa isänpäivää mammalla ja paapalla, missä paappa sitten käski lukea Eeva lehden artikkelin europarlamentista, jonka elämän keskeinen osa on hevoset. Oon paljon ajatellut tavoitteiden lisäksi, mitä tallille meneminen ja ylipäätänsä kaikki merkitsee mulle. Mun elämässä on parin vuoden aikana tapahtunut asioita, mitkä on radikaalisti muuttanut mun elämää ja ihan mua itseänikin. En tarkoita, että mun elämä olisi täyttä kärsimystä ja mikään ei oo hyvin, mutta kyseiset muutokset on oikeasti vain vaikuttanut niin paljon, että mun on vaikea sopeutua tähän "uuteen" elämään.

Tallille meneminen on välillä todella tuskallista, ei millään jaksaisi tai huvittaisi. Kuitenkin sinne aina menen, koska olenhan tehnyt päätöksen hankkia oman hevosen ja haluan kantaa siitä vastuuta. Kun pääsee tallille, huomaa kuinka mukavaa ja ihanaa siellä onkaan olla nollaamassa ajatuksia ja keskittyä hevoseensa. Tallilla oleminen on aina ollut mulle se paikka, missä voi rauhouttua ja nollata ajatukset. Talli on ollut mulle se ainainen turvapaikka, missä ei oo mitään pahaa. Kuitenkin nyt mun turvapaikka, ei oo enää turvapaikka. Tottakai ku oon uusin tallilla, niin oon oikea kunnon paskanjauhannan kohde Saran kanssa. Miksi? Kukaan teistä ei ikinä "joudu" ratsastamaan Saralla, niin miksi ajatella kuinka "kamala" se on? Miksi te oikeasti kulutatte aikanne siihen, että podette mun ja Saran menoa? Se ei vaikuta teihin millään lailla!

Oon myös saanut kritiikkiä tainno, en tiedä miksi sitä sanoa, niin siitä, että en osaa ottaa kritiikkiä vastaan ja koen kaiken haukkumisena. Noh, minäpä kerron teille ystävällisesti nyt kaikille, miksi asia on toisaalta näin. Oon pienestä asti ollut todella herkkä ihminen ja ottanut ihan kaiken itteeni, sekä kaiken lisäksi oon koulukiusattu. Osaan oikeasti ottaa niin paljon enemmän kritiikkiä vastaan kuin ennen, koska ennen en voinut ottaa sitä vastaan ollenkaan. Pelkästään ratsastuksen suhteen, oon oppinut ottamaan krittiikkiä vastaan. Valmentajat antaa melkein aina kritiikkiä valmennuksen jälkeen tai aikana. Oon oppinut ottamaan ne parannuksen kohteina, enkä ota niitä itteeni, koska monella muulla on varmasti joskus ollut samoja virheitä tai virheitä ylipäätänsä. Tästä tulee heti mieleen se, että meistä kukaan ei oo syntynyt ratsastajaksi, lääkäriksi tai pankkiiriksi, me opetellaan kaikki itse ja pyritään toteuttamaan yleensä unelmiamme. Miksi sitten ihmiset jauhaa paskaa siitä, että kun joku ei osaa tuota tai joku tekee virheitä. Virheistä oppii ja antakaa ihmisille mahdollisuus opetella sitä mitä ne haluaa tehdä. Antakaa ihmisille oikeasti mahdollisuus!

Saran kanssa mulla oli tavoitteissa nyt mennä niihin seuramestaruuksiin ja koulukilpailuihin, mutta päätin, etten oo menossa niihin. Ehkä seuramestaruuksiin, mutta tällähetkellä en usko, että menen. Seuraavalla kaudella aijon kilpailla tavoitteellisesti, mutta aijon nyt ensin hioa mun ja Saran yhteistyötä. S menee jo tosi hyvin laukassa, verrattuna siihen miten se on joskus ennemmin mennyt. Mulla on sellainen vaihekkin nyt, että oon kauhean innokkaana treenaamassa sen kanssa. Saran satuloiden kanssa on ongelmia, koulusatula saattaa korjaantua vain romaanilla, mutta estesatula menee vaihtoon... Plaah aivaku olisin tällähetkellä kaivannut tällästä ongelmaa. Kisoja ei nyt siis oikeastaan tähtäimessä ole, mutta aktiivisesti valmentautua aijon ja treenata. Voi olla, että rupean kerran viikossa käymään tunneilla, mutta päätän sen asian vasta sitten kun tullaan ulkomailta. Seuraavalla kaudella olisi tosi kiva startata 90cm loppukaudesta, mutta sen nyt sitten näkee miten talvella menee treenit ja muutenkin kuinka kausi alkaa. Koulukilpailujakin olisi tarkoituksena mennä kokeilemaan, kunhan Sara ei vain enää vaadi pitkää lämmittelyä, ennenkö rupeaa vaatimaan kuolaimelle/peräänantoon. Tarkoituksena on ollut saada teille videota tai edes kuvia siitä kun meen Saralla ihan sileällä, alusta loppuun saakka, mutta kuvaajaa en oo saanut ja äidin videointitaidot on nyt vähä mitä on. Tulee kuitenkin sitten, kunhan saan kuvaajan tallille :)

Spooks Snoopy jacket

Mun oli tarkoitus saada synttärilahjaksi Spooksin Snoopy untuvatakki berryn värisenä, mutta sitä väriä ei ookkaan saatavilla, niin ostettiin se navyn värisenä. Olisi niin ollut kiva saada se berryn värisenä, mutta toisaalta navy menee oikeastaan kaikkien värien kanssa ja on siisti, käytännöllinen, sekä simppeli. Tarkoitus olisi pitää tämä hyvänä niin kauan kuin mahdollista ja muutenkaan en usko ostavani uutta toppatakkia pitkään aikaan.

Olin aikaisemmin käynyt kokeilemassa tätä Hööksissä, että jos me oltaisiin tilattu olisi koko tiedossa. Mun kohdalla Spooksin takit on koon vähän liian pieniä. Käytän normaalisti xs-s kokoa, mutta nyt tämä takki on ensimmäinen m koko. S koko oli ihan ok, mutta sinne alle ei olisi mahtunut oikein mitään, niin kannatti ottaa m koko. Käytiin sitten viimme perjantaina hakemassa tämä Hööksistä ja hintaa oli 200e.

Spooksin takit on yleensäkkin aika simppeleitä, pieniä hienoja yksityiskohtia. Takissa on myös hienona kevennyksenä tummaan takkiin valkoisia koristereunoja. Takissa on myös Spooksin logo, sekä hyppääviä hevosia ja kruunuja. Kaikista eniten pidän vetuketjujen kruunuista, mitkä ovat myös värillisiä ja piristävät tummaa takkia.

Ajattelin ensin, että toi korkea kaulus olisi haitaksi. Nyt kun mulla oli tää takki lauantaina kisossa, niin se ei oo tiellä. Päinvastoin, se vaan lämmittää tosi kivasti ja tuulella ei oo läpipääsyä, eivätkä kaulahuivit oo välttämättömiä. Hihat on tarpeeksi pitkät, eivätkä meinaa edes jäädä liian lyhyeksi. Pituus on hyvä, ei jää ratsastaessa inhottavasti pyllyn alle, mutta alaselkä ei ole kuitenkaan paljaana. Kaikin puolin tähän menessä ollut ainakin nappiostos, enkä usko että tuun koskaan katumaankaan :) Nyt voi talvi tulla mun puolesta. Onko teillä kokemuksia Spooksin takeista?

Estekilpailut 1.11.-14

Tultiin tallille joskus 11 aikaan ja Satukin tuli siinä samaan aikaan. Mentiin sitten ilmottautumaan, minkä jälkeen jäätiin hetkeksi juttelemaan ja ihmettelemään. Äiti meni hakemaan Saraa, niin mentiin sitten laittamaan se valmiiksi. Kun heppa oli valmiina ja olin itselleni käynyt laittamassa varusteet, niin suunnattiin Satun luokse. Käytiin Satun kanssa rataan tutustumassa ja saatiin aika kauan kävellä hevosten kanssa. Rata oli helppo, mutta radalla oli muuri yhtenä esteenä tekemässä tuloksiin eroja. Heti kun sain tietää, että on muuri radalla, tiesin meidän kisojen olevan siinä.

Kumpaankin luokkaan verryteltiin ryhmissä maneesissa. Sara oli tosi reipas, mutta silti välillä junnasi ja kieltoja tuli niin paljon ettei laskuissakaan pysy. 60cm rata oli todellinen katastrofi, mutta päästiin sentäs muurin yli ja sain radan mentyä loppuun. En osaa yhtään mennä Saralla, joka painelee menemään kuin tuulispää. Laiskan hevosen omistajana vauhti vähän hirvittikin, mutta hengissä ollaan.

70cm rata oli paljon parempi. Annoin Saran mennä, en jarrutellut ja tuin suhteellisen hyvin. Kyseisellä radalla Sara kuitenkin päätti kieltää muurille. Rata meni muuten todella hyvin, mutta muurille kielto jäi harmittamaan paljon. Sara ei 60cm kieltänyt muurille ja nyt kuitenkin kielsi. Olisi tullut niin hyvä aikakin, mutta ei sitten uusintaan päästy.60cm kiellettiin radalta ulos ja 70cm ei päästy uusintaan. Loppujen lopuksi oon ihan suhteellisen tyytyväinen, koska kun vertaa ratoja niin sain paljon paremman radan lopuksi. Satun kanssa nyt sovittiinkin, että seuraavalla kerralla kun Satu tulee maneesille hyppäämään, niin rehataan kaikki erikoisesteet kentälle.