Tiistaina sattui ja tapahtui, mutta saan olla kyllä niin onnellinen ja kaikki asiat on nyt hoidettu! Saatiin vihdoinkin Sarppa klipattua ja onnistuin jopa väkertämään sille sydämmen. Sara antaa todella hyvin klipata, eikä aluksikaan jännitä enää niin paljoa. Kun ajattelee kuinka herkkä S on kaikille muutoksille ym. niin luulisi klippauksenkin olevan sille ihan hirvittävää puuhaa. Vaikka aivan varmasti S klippaamista stressaa, sitä ei voi kiistää, mutta hyvä, että asia sujuu ongelmitta. Onneksi klipatessa S ei ole levoton, niinkuin joskus varustaessa. Saraa vain ärsyttää "kainalot" ja jos tulee liian lähelle niskaa - sen takia niskaan jäikin ainut huono kohta. En itse niskaan ylettynyt ja iskä ei aiva niin huomannut sieltä klipata kunnolla/tarpeeksi, mutta kai tulos vain paranee kerta kerralta ja pääasia, että saa edes klipattua ;)
Neljäksi oltiin sovittu, että Jonna tulee ratsastamaan Saran. Ajankohta ja päivä muutenkin osuivat nappiin, koska oon itse taas kuumeessa. Pitäisi varmaan terveyskeskukseen suunnata, kun välillä oon "terve", mutta sitten tuleekin ihan hirvittävä olo. Anyways, laitettiin Saraa kuntoon äitin kanssa ja Jonna saapuikin hyvään aikaan ja oltiin valmiita menemään maneesiin. Jonna ratsasti tehden kolmikaarisia, avoja, väistöäjä ja kaikkea mahdollista. Jonna ratsasti kirjaimellisesti Saran läpi ja neiti menikin lopuksi äärettömän hienosti! Ihanaa kuulla jonkun muun suusta, että ei se paha oo kunhan sen vaan saa ensin liikkumaan. Olin aiva et jes, vihdoinkin joku joka myös huomaa Saran potentiaalin. Jonna huomasi Saran ratsastuksen erilaisuuden oikean ja vasemman kierroksen välillä, oon sen laukassa tiedostanutkin, koska laukka oikeaan suuntaan on täyttä tuskaa. Jonna yrittikin sumplia, että kuinka sitä pitäisi ratsastaa, että asia helpottuisi. Kuitenkin siihen tulokseen tultiin, että se ei ole vino.
Kun Jonna oli ratsastanut niin Matti tuli kokeilemaan usean satulan kanssa sopivaa estesatulaa Saralle. Yksi satula oli hyvä, mutta se oli yleissatula ja tultiin Matin kanssa tulokseen, että estesatula sen olla pitää, eikä mitään yleissatuloita. Mikään satuloista ei siis ollut oikeastaan oikean kokoinen, mutta Matti menee onneksi pääkaupunkiseudulle loppuviikosta ja katselee meille satuloita sieltä! Saatiin vihdoin ja viimmein koulusatulastakin kaupat tehtyä, väliä piti maksaa 300e, mutta nyt voin vihdoinkin sanoa satulan olevan meidän ja päästiin vanhasta eroon. Toivottavasti Matti nyt löytää oikeanlaisen satulan :)
Ilmottauduin jo estevalmennukseen 18.1, kun Orannon Joonas tulee tallillemme valmentamaan. Matti kertoi estesatulan olevan ihan käyttökelpoinen, mutta parempi olisi jos se olisi leveämpi. En uskaltanut ennemmin valmennukseen ilmottautua, koska luulin satulan olevan täysin käyttökelvoton. Mutta jos Matti löytää ennen valmennusta uuden satulan, olen hyvinkin tyytyväinen, mutta voin myös ihan hyvillä mielillä mennä vanhallakin satulalla valmennukseen. Ei olla hetkeen hypätty, joten ilmottauduin 60-70cm luokkaan, voi toki olla ettei aiva niin korkeita edes hypätä, mutta ei sen väliä, pääasia, että pääsee hyppäämään ja saa apua. Mielestäni on fiksua hallita pienetkin esteet, ennenkö haaveilee turhan suurista, aloitetaan pikkuhiljaa Saran kanssa palailla treeniin.
Olen saanut jo Saran joitakin loimiakin vielä myytyä, niin saan oikean kokoisia tilalle! :) Vaikea ostaa uusia, jos vanhoja on tiellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti