Sivut

torstai 2. heinäkuuta 2015

At least I think I do

26.6 seuramme järjesti 1-tason estekilpailut kotitallillamme. Lähdin kilpailuihin mukaan harjoituksen kannalta, menisimme pienen radan (60cm) ja mahdollisten erikoisesteiden ylitys olisi kannustuksen avulla helppoa, olihan esteet pieniä. Oli outoa kun en edes muistanut kisojen oikeastaan oleva, en jännittänyt ja oli rento fiilis. Kyllä paikanpäällä tilanteessa tuli vähän jännittynyt olo, muttei läheskään niin paljon kuin yleensä. 

Verryttely meni suoraan sanottuna perseellen. S kieli kaikille esteille, jopa ristikolle, jonka yli olisi voinut vain kävellä. Verryttelyn okserille piti tehdä tiukka käännös, arvaattekin varmaan ettei hevonen kääntynyt, vaan protestoi pahimman kerran ulkopohjetta. Hevonen sai vain kiitoksia, kun pääsimme vihdoin ylittämään jokaisen esteen. 

Radalla oli erikoisesteitä kolme: muuri ja kaksi muuta estettä joissa oli täytteenä laatikoita tms. Radalla Saran tempo oli yllättävän hyvä, ajattelin ettei se jaksa kotona edes liikkua eteen, mutta tykkäsikin hypätä kisoissa. Monet hypyt tulivat pohjaan, mutta S pelasti tilanteet. Itse ratsastin aika holtittomasti, mutta esim. muurille muistin ratsastaa. Loppujen lopuksi S hyppäsi muurin heti ensimmäisellä yrityksellä, kaksi kieltoa tulivat vain niille toisille erikoisesteille ja kaikenlisäksi kiellot tulivat eri esteille. Sain loppujen lopuksi olla tyytyväinen :) Jäi se vain kuitenkin harmittamaan, että miten olisi käynyt, jos olisin muistanut ratsastaa muillekin esteille kuin vain muurille... Kyllä se tästä pikkuhiljaa!

Tälläkertaa en ajatellut sen kummemmin radasta selittää, eikä videotakaan ole. Päätin antaa äidin seurata kisoja ihan katsojana, eikä kameramiehenä. 









Kuvat on ottanut Krista, kiitos! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti