Joskus tulee mietittyä millainen olisi unelmien hevonen itselleen ja millaisia "puutteita" omasta hevosestaan löytyy, ollakseen unelmien hevoseni. Tottakai olen tyytyväinen Saraan ja pidän sen kanssa treenaamisesta, olisinhan sen jo varmaan myyty tai en olisi sitä edes ottanut jos en olisi siitä ollenkaan pitänyt. Mutta tottakai ihminen saa aina haaveilla monien kymmenien tuhansien eurojen arvoisesta unelmien ratsusta.
Ulkonäöllisesti mua on viehättänyt valkoinen tai kimo hevonen, joka on rakenteeltaan suhteellisen kevyt, mutta ei kuitenkaan arabimainen ja liian siron, sekä "heikon" näköinen. Kyllä sellainen hevonen vielä viehättää, mutta jotenkin taas kyllä täysin musta hevonen on myös hienon näköinen. Värillä niin ei ole väliä, kunhan ei ole sellainen ruskea, jolla on musta harja ja häntä. Sellaisia on jotenkin niin paljon ja tuntuu, että niitä näkee jopa kyllästymiseen saakka. Erityisesti hevoset, joilla on läsi päässä ja valkoiset pitkät sukat viehättää ruskeinakin paljon.
Oon aina ollut melkeinpä se arempi ratsastaja, enkä oo halunnut mennä sillä tallin hurjapäällä. Pärjään mielestäni hyvin kuitenkin vauhdikkaidenkin hevosten kanssa, mutta en tunne itseäni ns. kotoisaksi niiden kanssa. Lyhyesti sanottuna en halua mennä hevosella lujaa, ellen saa itse päättää siitä. Tästä päästäänkin aasin sillalla siihen, että hevosella pitäisi pystyä menemään maastossakin yksin, sekä porukalla, ilman minkäänlaista pelkoa tai ongelmaa.
Unelmien hevoseni on vauhdikkaan ja laiskan hevosen väliltä, hevonen joka kunnioittaa ratsastajan pyyntöjä ja apuja. Hevonen joka on ylipäätänsä rehellinen, kun sen kanssa tekee töitä, eikä anna mitään pelkästään sormia napsauttamalla. Vauhdikasta hevosta en siis missään nimessä haluaisi, mutta sellainen omalla moottorilla toimiva, joka voisi pyydättäessä olla vauhdikas, mutta ei muuten näyttäisi sitä.
Tottakai hevosen pitäisi kaiken lisäksi olla parempi koulutustasoltaan, niin esteillä, kuin koulussakin verrattuna minuun. Lisäksi toinen tärkeä seikka on terveys, että ei tarvitsisi joka viikko olla eläinlääkärin luona tai klinikalla ylipäätänsä. Onhan vielä kaikkia pieniä asioita, mitä pidetään itsestäänselvyyksinä, kuten klippaaminen, kengitys, sekä lastaaminen ja kuljettaminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti