Kun muut ovat kesätöissä tai jossain muualla, ei mulla oikeestaan oo tekemistä. Mietin yhtenä päivänä, että mitähän muut ajattelevat musta, mutta sitten mieleeni tuli, että millaisena koen itse itseni. Joten ajattelin teille nyt kirjoittaa millaisena ihmisenä näen siis iteni :) Anna on kirjoittanut jo musta tänne blogin puolelle, kyseisen tekstin löydät täältä.
Oon todella seurallinen ja sosiaalinen ihminen. Mikä on mielestäni todella ilmiselvää, jos yhtään on mun kanssa ollut tekemisissä. Kun tutustun uuteen ihmiseen saatan olla vähän ujo ja hiljainen, mutta sitten kun on ekat pari sanaa vaihdettu, niin puhun lakkaamatta ja juttu luistaa. Muhun on tosi helppo siis tutustuakkin, jos vain juttelee ja vastaa mulle. Viihdyn mielummin kaveriporukassa, kuin yksin kotona, vaikka joskus yksin kotona oleminen onkin rentouttavaa ja saa olla rauhassa ajatuksiensa kanssa. Kaveriporukassa oon kauhee papupata ja jos oikeen innostun, niin volyymitasokin nousee aikalailla :D uskon, että mun äänekkyys ärsyttää monia, mutta oon perinyt kyseisen ominaisuuden äitiltä ja se tulee vähän niinkuin vahingossa, joten en aina huomaa sitä. Tiedostan asian itse, joten mulle ei tartte asiasta kuitenkaan muistuttaa, saatan loukkaantua siitä, vaikka vähän tyhmältä kuullostaakin. Loukkaannun ja suutun todella helposti, mutta en kuitenkaan oo pitkävihainen, ellei siihen todellakin oo hyvä syy.
Oon myös erittäin mustasukkainen, esim. Saralla ei vuokraajaa ole/tulekkaan koskaan, koska tiedän, että siitä tulis kauhea katastrofi. Olisin varmaan aina, että miksi sä noin teet ja missä tämä ja tämä tavara on jne :D Kehtaan myöntää asian hyvin itselleni ja hyvä niin, koska tiedän olevani niin mustasukkainen Sarasta. Yksinkertaisesti mun mustasukkaisuus on sitä, että se mikä on minun, on myös minun. En jaa mitään vapaaehtoisesti oikeastaan. Nyt kun parisuhteessa oon, niin oon kuitenkin oppinut paljon antamaan periksi jääräpäisyyteni kanssa ja mustasukkaisuuttakin osaan hillitän suhteellisen hyvin. Mustasukkaisuus vähenee siis hiljalleen :)
Oon todella jääräpäinen ja en kehtaa myöntää olevani väärässä, vaikka tietäisin olevani väärässä. Tämän oon perinyt kyllä ilmiselvästi isältä, koska kun Sara tuli iskä ei myöntänyt, että tietää hepoista vähemmän kuin minä. Eikä iskä ole sitä vieläkään oikeastaan myöntänyt, mutta ainakaan asiasta ei enää kiistellä. Jonin kanssa mun on onneksi jo todella helppoakin antaa periksi ja olen tottunut siihen, mutta perheelle en pysty antamaan periksi. Eiköhän sekin asia muutu jossakin vaiheessa.
Tässä muutama juttu mitkä tulee mieleen, haluaisitteko että kirjoitan vielä lisää? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti